HS, WTF?

HS, WTF?

Helsingin Sanomat 4.10.2010 — Kulttuuri

Abbre­via­tions: HS = our biggest national daily. WTF = well, if you speak the language you should know.… in plain Finnish, a polite form of saying MITÄ HELVETTIÄ?

This is HS web today. Click the image to see it — if you still order the paper. If you don’t, it’ll cost you 1,5€. Because it is behind a paywall. I paid to see it — and it’ll be the best return for my money spent in a long time.

So? What’s the fuss? Why the strong words?

Because the image below is mine — and the one above is by another freelancer. Both images are scanned — yes, scanned — from a printed magazine Kauppa­lehti Optio just published.

No, it is not our fault. These images are strictly copyrighted — very strictly. They are not even allowed in the archives of ALMA MEDIA to be used later in other ALMA publica­tions, let alone competing publisher Sanoma News and their flagship Helsingin Sanomat.

But it sure is a mistake: I’m sure they just had a scanner open on the table where they put the magazine — and somebody just happened to push the start button… And the careful cropping — plus the careful photoshop-work taking away captions and the logo — naturally this was just a human error. And no copyright mentioned anywhere… Yes, I’d say totally unders­tan­dable — NOT.

HS (print) Saturday 2.10.2010

But it gets even better — and taking into account these copyright deals everybody is talking about presently — makes it seem like a bad conspiracy theory: the event I was covering for OPTIO is very exclusive: we were a team of five photo­graphers — three staffers and two freelancers. No other cameras allowed. Period.

Now, HS due to this totally unders­tan­dable human error just happens to scan pictures from the event… and just by coinci­dence, happens to choose images by the two freelancers. Sure — had they chosen images by staff photo­graphers, they might have gotten a pretty quick response from the legal dept. of the ALMA Media. But as I said, surely this is a coinci­dence.

HS and SanomaNews will most probably be pushing again now in the fall their version of these “we-want-everything-and-you-should-be-grateful-to-have-your-image-in-our-publication-in-the-first-place-so-shut-up-and-bend-over” -deals all the publishers are so frantically pushing now.

The print is looking for new models to finance their operation. My 1.5€ spent and clicking to that page: no, HS will not make money with that. I instead might take my family for a nice weekend somewhere… ;-)

Here is some free advice: this is not the business model to base your operation in the future. No, instead this is a very efficient way of wasting money.

A sort of tragicomic feel to his gives the last line of the HS website: © Helsingin Sanomat, a Sanoma company — aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty (Use of material is not allowed in any new contexts)

38 Replies to “HS, WTF?”

  1. Scanning copyrighted photos. That’s what kids might do when they play and publish hobby club paper for they friends. Quite unbelie­vable that some profes­sionals applied the same method to get content for their service.

  2. I agree, I partially leave in dream world, especially when it comes to Finland, but I still had feeling such things are perfectly normal down here, and are not happening (at least not in HS) upthere. If you would be writing about newspapers and magazines down here in south Europe, I wouldn’t be even surprised, because this is perfectly normal thing with newsroom mentality down here, but in this case, I am surprised. It just feels so surreal, that this shit is starting to happen also up North.

  3. Have you thought about a) sending a bill, b) pointing out there’s such a thing as intel­lectual property rights, c) legal action? Looks like a clear-cut copyright case to me.

  4. Siis ihan luin 2,5 kertaa ton jutun ihan vaan pelkän ihmetyksen vuoksi, en sen takia että ei enkku uppois päähän vaan ton oikeesti kummal­li­suuden takia! Miten on mahdol­lista että tuolla­lailla voi käydä!? Nyt pitäisi jo päitä putoilla!

  5. Somehow I’m not surprised at all. All big media companies have nowadays a policy to not pay for photos and they all try to move the copyrights from photo­grapher to company. I guess this is because almost every citizen has nowadays a digicam, and most of them are just happy if they get their photo published in major newspaper or TV. I’m not saying this is right — copyright should stay always in the hands of photo­grapher, and media companies should always pay for the photos, no matter how bad or good the photo is.

  6. Just contact them and ask to whom you can send a bill. No need to make more fuss about it. It is worth it to ask them to make “oikaisu” and credit you as the photo­grapher of that photo. That is your “moral right”.

  7. Blogged and shared on Facebook. I support your case, wish I had also pursued legal action when HS online published my photos without photo­grapher credit last year (this despite properly IPTC tags and copyright located in three places in the metadata. I thought it wasn’t worth the effort but your case makes me think otherwise.

    1. @fellow freelance photog: There is no legal requi­rement for photo credits, and thus no legal recourse. Publishing without a credit and publishing without the rights are 2 very different things.
      Photo credits are basically free publicity for freelancers that publica­tions allow us as a courtesy. That being said, the only way to punish a publication/website for not giving credit would be if you had it set as a condition of publication in your original license.

  8. Have heard about such problems before, but didn’t know that they still do it. You could take this further but hopefully you get enough attention just with this blog. Would you like to give an interview…?

  9. Thank you all for commenting — and for reading my blog as well. Thank you for your FB and Tweeting.

    I read all of your comments — but I’ve had a real busy day with three gigs so I have not had time to answer.

    Let me do it now collec­tively — and very briefly:

    It is kind of intimi­dating to sit in front of the computer after a hard days work and to find out that your stats have jumped about 10 000 readers, you have 128 unanswered emails and you are quoted on the front page of Uusi Suomi. Not exactly what I had in mind last night when I wrote the post…

    I will continue on this theme later on — when the dust settles, so to speak. But one important point worth noting:

    There have been lots of reference to “suing” or litigation in general. NO, that is NOT the point. If I had wanted money, I would have called them and we would have worked out a deal. Probably a very good one for me. But no, I don’t operate that way.

    I got an email from their chief of pic dept. now in the afternoon where he apolo­gized for “the mistake” and assured that they’d pay me for the publication. I appreciated it — and to be honest, there was never any doubt in my mind that they wouldn’t. On personal level, I feel sorry for him — we are friends — and I am sure he has gotten his share of shit poured all over him today.

    This isn’t about money — this isn’t about some “great” images being stolen — this isn’t about me. It’s about principles — it’s about how do we decide our media will look in the future.

    (I just heard a “bling” in my email and found out that HS had apolo­gized on their on website publicly. Good. That’s what you are supposed to do when you do something wrong. Do you need 10 000 readers before you do that?)

    The concept of COPYRIGHT exists for a reason. I posted my essay not for me but for all of us profes­sional photo­graphers — majority of us freelancers — and others as well. This is not the way respec­table media operate, anybody with a half a brain should know that. There are rules in society which are to be obeyed — by all of us.

    All the publishers are now arrogantly demanding all the rights for our work, with the right to do whatever they please with it, with no compen­sation… And now, if they cannot get the permission, they take it anyway… And it is this arrogant Je m’en foutisme (as the french say, i.e. “I don’t give a f… about others”) which really gets on my nerves.

    I posted with full knowledge that the door of “Lasitalo” (i.e. HS Headquarters) would slam shut so loud in front of me that the orchestra in the Finlandia hall would stop their practice session in the morning… ;-) Not that I have worked so much for HS lately. I’m sorry for that, but one has to act as one sees right.

    I am a part time teacher in the Tampere University, teaching visual journalism. Next time I walk in front of my class I want to be able to tell them how serious, respec­table journalism is made in this country. Or how it should be made. And look them straight to the eye and be able to say where I stand in all this turmoil.

  10. So basically a weekend team made a mistake and 10000 readers had to be dragged in. Congra­tu­la­tions for the publicity.

    1. Shouldn’t even a “weekend team” of a purpor­tedly profes­sional publication be better educated on copyright? I’d say that sort of knowledge should be mandatory for first year students. Ethics and intel­lectual property law were both issues discussed frequently in the print photo­jour­nalism and broadcast journalism classes I took. Separate classes on the issues were also available.

      Anything highlighting these issues is a plus in my book, shining light into dark areas.

  11. As much as the initial situation was not impressive at all, the speed of the HS’s reaction is. And look on the bright side — 10000 hits is not something you want to complain about!

    By the way, thank you for the post. For me as an aspiring photo­grapher this is something I can learn from.

    Regards.

  12. Toki osaan kirjoittaa seuraavan keittiö­englan­nik­sikin, mutta teen sen suomeksi suoma­lai­sille lukijoille.
    Yhden lehti­ku­vaajan on enää turha nostaa meteliä siinä vaiheessa, kun kaikki oikeudet on jo menetty ajat sitten.
    En tiedä onko Kuukka allekir­joit­tanut Sanoma Oy:n uusimman avusta­ja­so­pi­muksen, –sen jossa kuvaaja vastaa myös juridi­sesti kaikista kuvauksen seuraa­muk­sista,– jos on allekir­joit­tanut,– saa sitä mitä on tilannut. Jo edelli­sessä sopimuk­sessa kuvaajien oikeuksia rajoi­tettiin jyrkästi, mutta en ole kuullut silloin prostestin pihaus­takaan.
    Kari Kuukan on turha surra, jos Sanomien ovi paukahtaa kiinni, senverran monta ammattia hänellä on.
    Mutta sen surkean valoku­vaus­kou­lu­tetun yksiam­mat­tisen freen todella kannattaa surra
    ja sitä surki­musta varten olisi tarvinnut taistella jo vuosia sitten, kun kaikilla oli vielä niin kivaa.
    -
    HS kokeilee näillä tempuilla kepillä jäätä.
    Niin tekevät kaikki media­talot, linja­joh­tajat ovat liike­miehiä, joille journa­lismi ei merkitse mitään. Raha merkitsee. Näitä business­miehiä vastaan olen koettanut nostattaa lehti­ku­vaajia kohta 15 vuotta, näkyikö Kuukkaa tai 200 muuta kollegaa mukana. Ei.
    Copyrightit on menetetty, koko kuvajour­na­lismi on menetetty toimit­ta­jille ja amatöö­reille.
    10 vuoden päästä ei lehti­ku­vausta nykymuo­dossaan enää ole.
    Eikä ole minuakaan onneksi, vanha kun olen.
    Mutta sen sanon, että lehti­ku­vaajat lammas­mai­sella käytök­sellään ovat itse 110% syyllisiä nykyti­lan­teeseen. Suurin osa kuvaa­jista on nuollut asiak­kaitaan sen minkä ehtinyt piittaa­matta toisistaan yhtään mitään.
    Tässä ollaan, niin Kari Kuukka, kuin monet muut,— myös alalle koulu­tetut kuvaajat.

    Jore Puusa
    Kuvajour­na­lis­mi­linjan johtaja
    Lehti­ku­vaaja.
    .…..ja se jolta lehti­ku­vauksen puolesta tehty työ on ihan oikeas­tikin sulkenut ovet nenän edestä, onneksi muut ovat päässeet sen taistelun vähäi­sistä hedel­mistä nauttimaan..

  13. Yo! Finnish IPR and copyright legis­lation is quite strict. If you have created something that belongs to you and someone uses it for commercial purposes without your permission, you can set your price. No upper limit there. Implicitely. There is Your money on the table. Go! Get!

  14. Tuon keskus­teluun kirjoit­tavan toimit­tajan näkökulman. Sanomat ja sen lippu­laiva (kuten ilmaiset) HS julkaisee jatku­vasti esimer­kiksi urhei­lusi­vuillaan urhei­lu­jär­jes­töjen tiedot­tajien juttuja sanasta sanaan, mutta laittaa näiden tiedot­teiden alkuun “omistus­mer­kinnän” HS ja poistaa varsi­naisen lähteen. Kerran erään tiedot­tajan tiedot­teesta oli tehty melkein sanasta sanaan puolen sivun juttu, lähdettä mainit­se­matta. Liittojen tiedot­tajat eivät uskalla asiaan puuttua, vaikka pitäisi.

  15. Kopiointi ja plagiointi on niin yleistä nykyme­diassa ettei sitä jaksa enää lainkaan miettiä; kuvat, teksti, ääni jne. jne. ovat kaikki vapaata riistaa. Muistan vielä joskus tiedo­tusoppia lukiessani sen, että lähde­mer­kintä pitää aina laittaa ja jos se unohtuu, niin kyllä sen aina voi huomenna selittää mokana. ;-)

    En ole tilannut Hesaria neljään vuoteen lakkau­tet­tuani sen tilauksen 2006 alussa.

    1. Moi Niko -

      koska se olet sinä, niin vastaan välit­tö­mästi. Olen parhaillaan kirjoit­ta­massa jatkoa tälle tarinalle, tulee ulos muutaman tunnin perästä ja siksi en ole kerinnyt sen enempää kommen­toimaan muille. Arvostan kommentteja kuitenkin suuresti.

      Mutta: Kyllä ja ei. Hesarin Kuiskaaja-artikkeli oli provo­ka­tii­vinen, tekisi mieli sanoa lähes herjaus­juttu OPTION Gaalasta. Oliko kyseessä toimittaja joka oli katkera, kun ei ollut päässyt mukaan, en tiedä, ei kuulu minulle — eikä kuulu asiaan. Minun kohdallani Kauppa­lehti OPTIO on toiminut aivan oikein, kertoivat minulle suoraan tapah­tu­neesta, eivät ole edes vihjanneet, että “pidä nyt herran tähden suusi kiinni”. Tekisi mieli sanoa, että antoivat hiljaisen suostu­muk­sensa. Kirjoi­tuksen julkais­tuani sain viestin jossa yksi lause oli: “hyvä näin.” Ymmärrän OPTIOTA täysin. Olen joskus oppinut, että kun joutuu keskelle paskan­heit­to­kisaa, nopeasti ulos, kaikki likaantuu. Tämä olisi hyvin nopeasti kääntynyt negatii­vi­seksi julki­suu­deksi itse tapah­tu­malle ja sen järjes­tä­jälle. Tämän luokan tapah­tu­masta kun on kyse, siihen ei todel­lakaan ole varaa.

      Kyse on pohjim­miltaan siitä, että maamme viral­linen “omatunto” tai “histo­rian­kir­joitus” nimeltä Hesari käyttää menetelmiä jotka sopivat perus­koulun alaluo­kille. Virhe? Ehkä, mutta mikä johti siihen? Suurempi virhe, että kolmeen päivään eivät ymmärrä tehdä korjausta. Eivätkä tajua edes pyytää anteeksi, ennenkuin — kuten toisella kotimai­sella sanotaan — shit hits the fan: FB ja Twitter saturoituu viesteistä ja tajutaan että sen hemmetin KK:n blogi­kir­joi­tuksen on kohta lukenut 10% meidän tilaa­jista — kohta ehkä entisistä tilaa­jista.

      Sitten kyllä toimitaan korrek­tisti ja ihan ripeäs­tikin — ja sitähän ymmär­tääkseni omassa jutussasi kiitte­litkin. Mutta: print­tiar­tikkeli julkaistiin lauan­taina, netti­versio maanan­taina. Tiistai ip. HS reagoi. Kolme päivää aikaa huomata virhe. Anteek­si­pyyntö (kyllä, arvostan sitä, niin pitääkin tehdä) mutta vasta sitten kun huomataan että tämä saattaa kusta kintuille — jos ilmaisu sallitaan.

      Sanon sen uudestaan: voi ehkä näyttää ensi vilkai­sulta siltä että OPTIO olisi tässä jotenkin selkä­ran­gaton — jättävät kaverin, kuten ilmaisit — mutta mielestäni ei missään nimessä ole näin. Jos olisi, sanoisin sen suoraan.

      Ajattele minkä­lainen suora­sel­käi­syyden imago­voitto olisi Hesarilta ollut, kun Penti­käinen — tai edes Niskasen Markku (kuvatoi­mi­tuksen esimies) — olisi heti aamusta piraut­tanut ja sanonut, että “sorry, nyt tuli mokattua ihan kunnolla, ei mitään selityksiä meidän puolelta, vaan anteek­si­pyyntö ja pistä minkä­lainen lasku vaan katsot kohtuul­li­seksi…”

      Nyt HS leimautuu kieroi­le­vaksi selit­te­li­jäksi… Ja se on varmasti hyvä imago nyt kun taas kohta neuvo­tellaan sopimuksia jossa halutaan “kaikki ilman mitään korvauksia, nyt ja tulevai­suu­dessa, turpa kiinni tai et työskentele meille”. Joku kehtasi kysyä, olenko moisen paperin allekir­joit­tanut: En todel­lakaan — ja haluan nähdä sen joka kehtaa sellaista tulla tyrkyt­tä­määnkään.

      ystv. terv.

      kari

  16. Joo, selvä.

    Siitäkin huoli­matta mun mielestä KL:n jengin olisi pitänyt sulta kuultuaan reagoida ihan viral­li­sesti. Tai Alman. Muiden mielen­kiin­toisten yksityis­kohtien lisäksi on aika pimeetä, että juuri friik­kujen kuvat varas­tettiin, ei Alman kuvaajien kuvia. Mä nyt kuitenkin olen sekä kirjojen että netti­lehden julkaisija. Ja kyllä pidän kirja­li­joiden ja avustajien puolta, ja olen pitänyt, aina kun mielestäni sellaiseen on syytä. Vaikken siitä mitään suoraan hyötyisi. Mulla on jo kusipään maine, enkä tuollai­sella haluaisi sitä lisää kasvattaa. Siis kavereita jättä­mällä.

    Niko H.

    1. Niko -

      tiedän, että pidät pienemmän puolta. Ja olen joskus sinulle sanonutkin, että olet ainoa talous­toi­mittaja joka on ikinä saanut minut ymmär­tämään yhtään mitään siihen alaan liittyvää, kaikki muut onnis­tuvat verhoamaan sen sellaiseen ihmeel­liseen jargoniin. Kusipään maineesta en tiedä… tällä menolla kun minä olen päätäni nyt aukonut, niin meitä on sitten ainakin kaksi — ja tulen ehkä joskus ovelle koput­te­lemaan ja töitä kyselemään nyt jos perheelle oikein nälkä tulee… ;-)

      Kiitos kun palasit asiaan.

      K

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *