Asenne edellä

Japanissa osa yliopistoista harkitsee humanististen aineiden opettamisen lopettamista.

 

Valokuvaajan minussa pitäisi olla tyytyväinen: lisää insinöörejä kameroiden tuotekehittelyyn. Mutta humanisti ja opettaja minussa kysyy: Kuka niillä sitten kuvaa? Ja mitä kuvaa?

 

Kuvaaminen ei ole insinööritiedettä. Se on kyky nähdä ja kokea – ja taito välittää tuo kokemus eteenpäin. Kuvilla. Humanistin maailmankuva yli insinöörin.

 

Näinä aikoina joka tuutista kuulee sanan ”tarina”. Miten jollain henkilöllä tai yhtiöllä on tarina, miten urheilujoukkueilla on tarina, miten lehtijuttu pitää kertoa tarinana, jos haluaa koskettaa lukijoitaan.

 

Mutta tässä toistetaan tyhjää mantraa.

 

Dramaturgi Tove Idström opettaa koodareita Aallossa. Hän sanoo aina poistavansa varmistimen kun joku alkaa puhua tarinasta.

 

Hänen mukaansa olennaista on havainto maailmasta ja – journalismin kyseessä ollen – kertojan vastuullinen tulkinta siitä.

Visuaalisen tarinan ytimessä eivät ole paremmat kamerat tai selkeämpi koodi.

 

 

Ydin on uteliaisuus maailmaan, havainto ja kyky välittää tämä kokemus. Taito, joka pitää oppia, aivan kuten kirjoittaminenkin.

 

Myös meillä päättäjät puhuvat koulutuksen supistamisesta ja sen fokusoimisesta aloille, joilla on suorat yhteydet työmarkkinoille. Siis insinööritieteet edellä.

 

 Mutta kuinka järkevää tämä on?

 

Otetaan esimerkki Japania lähempää: Englannissa yliopistot ovat muutaman viime vuoden aikana tuplanneet media-alan opiskelijapaikkansa.

 

 

Luovat alat ovat Britannian toiseksi eniten työllistävä toimiala ja lähes kaikki kouluista valmistuvat työllistyvät. Ala kasvaa kolme kertaa nopeammin kuin Britannian talous yleensä.

 

Mediaopintoja – ennen kaikkea liikkuvan kuvan puolella – pidetään hyvänä pohjana monelle luovalle alalle. Ilmiö ei ole vieras meilläkään.

 

Kaupalliset mediatoimistot palkkaavat jatkuvasti toimituksista nyt lähtevää väkeä.

 

Meillä höpötetään median murroksesta ja digitalisaatiosta, odotetaan insinöörien luovan jonkun uuden Nokian.

 

”Digiloikka” on viimeisin muotisana. Mutta liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriä lainatakseni, ”digitalisaatiossa on vain 5 prosenttia tekniikkaa, 95 asennemuutosta”.

 

Sitä odotellessa.

 

Kuvaaminen ei ole insinööritiedettä. Perusasiat eivät ole muuttuneet mihinkään: havainto, analyysi ja tulkinta.

Journalisti, Helmikuu 2016