Olen kirjoittanut kolumneja Journalisti-lehteen  kohta kolme vuotta.

 

Alunperin päätoimittaja puhui vuoden, puolentoista vuoden pestistä, mutta jostain syystä komennus on jatkunut.

 

Ja hyvä niin. On ollut ilo ja kunnia kummastella mediamaailmaa julkisesti näin arvovaltaisella alustalla - ja on aina ollut hämmentävää kun saa palautetta tekemisistään. “Mitä, ihmiset oikeasti lukevat näitä?” olen pohtinut useammin kuin kerran.

 

Jatkan kirjoittamista edelleen. Mutta muistaakseni itse mitä olen kirjoittanut - ja myös varmistaakseni, että en toistaisi itseäni  liikaa - päätin kerätä kaikki jutut samoihin kansiin.

 

Tehdessäni minulle tuli mieleen, että ehkä  tämä kooste saattaisi kiinnostaa jotain toistakin lukijaa.

 

Tämä siis taustaksi.

 

Kansikuva on joltain aamuiselta melontalenkiltä. Hetket kanootissa, kajakissa tai purjeveneessä ovat olleet minulle niitä parhaita hetkiä ajatteluun.

 

Esipuhe

Omat tuntemukset näitä riipustuksia jälkikäteen lukiessa ovat olleet kaksinaiset.

 

Toisaalta mietin “äh, olipa huonosti kirjoitettu, ei tätä kukaan ymmärtänyt...”, "hirveää jööttiä" tai "enpä olisi voinut huonommin itseäni ilmaista".

 

Mutta toisten juttujen kohdalla tunnen myös pientä tyytyväisyyttä, että sain mielestäni sanotuksi selkeästi sen, mitä halusinkin.

 

2200 merkkiä välilyönteineen asettaa myös aika tarkan katon selittelyille.

 

Kuten sanoin, jatkan ainakin toistaiseksi näiden kolumnien kirjoittamista ja päivitän tätä julkaisua aina sitä mukaa kun niitä tulee lisää.

 

Tässä nyt alkuun kuitenkin reilut kaksikymmentä ensimmäistä aikaansaannosta.

 

Porvoossa, joulukuussa 2016

 

KK