Hyvästi filmille

 

 

Muutama päivä sitten Eastman Kodak ilmoitti lopettavansa filmin ja valokuvauspaperin valmistuksen. Se oli odotettavissa – ajan kysymys niin sanotusti – mutta pisti kuitenkin ajattelemaan.

 

Yhtiö perustettiin 1800-luvun lopussa ja siitä tuli yksi maailman kaikkien aikojen suurimmista brändeistä. Nimi, jonka lähes jokainen edelleenkin tuntee. Kiistatta suurin korporaatiomammutti valo-kuvauksen alalla.

 

Ja kuitenkin: Game Over.

 

Yhtiö luopuu nyt filmistä, koska aika vain ajoi filmin ohitse. Velkasaneeraukseen yhtiö hakeutui jo aiemmin tänä vuonna. Digitaalisuus kameroissa syrjätti perinteisen filmin jo aikoja sitten.

 

Tänään yhtiö tunnustaa tämän.

 

Ironiseksi tilan-teen tekee se, että Kodak hyvin pitkälle keksi digitaalikameran. Yhtiö myös pitkään hallinnoi suurta joukkoa patentteja, joita tarvittiin digitaalisen kameratekniikan luomiseen ja kehittämiseen.

 

Yhtiö kuitenkin päätti luopua digitaalitekniikan kehittämisestä, se luopui innovaatioistaan.

Miksi? Se olisi voinut saattaa vaaraan kaikkein pyhimmän: filmin myynnin.

 

 

Vertaan tilannetta meidän perinteiseen printtiimme. Nettiä – ja ennenkaikkea tablettimuotoista mediaa – ei oikeasti pyritä kehittämään.

 

 Varotaan visusti, mitä nettiin pannaan, sillä sehän voisi syödä lukijoita oikealta journalismilta, joka siis painetaan oikealle paperille

 

Ei vaikka kaikki järkisyyt sanoisivat jotakin muuta.

 

Vai onko mielestänne vuonna 2012 opti-maalisin tapa tehdä journalismia painaa eilisen uutisia pehmeälle paperille, jossa kuvat näyttävät lähes surkuhupaisilta verrattuna tablettien HD-tason näyttöihin – videosta ja animoidusta grafiikasta puhumattakaan?

 

 

Olen usean vanhemman media-ammattilaisen kuullut puhuvan termistä ”kannibalismi” puolustuksena sille, miksi heidän verkkolehtensä ja -osaamisensa on niin ala-arvoista.

 

Paperi päivittäisjournalismissa on kuten filmi valo-kuvauksessa. Aika ajaa sen ohitse, ja nopeasti.

 

Toistammeko me Kodakin virheet?

 

Olemmeko mekin velkasaneerauksessa ennenkuin myönnämme, että ehkä jotain olisi kannattanut tehdä toisin?

 

 

Journalisti 15/2012