Olen pitkin kesää lueskellut, mitä minua viisaammat ja ansioituneemmat alamme tulevaisuudesta kirjoittavat.

 

Suuresti kunnioittamani Clay Shirky (New York University) toteaa, että huolimatta lukemattomista epävarmuustekijöistä, yksi asia on varma. Sanomalehdet katoavat.

 

 ”Printti on terminaalivaiheessa”, Shirky toteaa ykskantaan.

 

David Carr (The New York Times) perää myös vaihtoehtoa perinteiselle printille: ”Mitä järkeä on siinä, että meillä on käytössä työkalut, joilla on mahdollista tehdä mitä ikinä haluamme – jos emme niitä käytä?”

 

Adam Westbrook, Pariisissa asuva toimittaja ja kuvaaja, yrittää tavoittaa tulevaisuuden median luonnetta termillä ”nettinatiivi visuaalinen journalismi”.

 

Itse haluan puhua kosketusnatiivista journalismista.

 

Sillä kosketusnäyttö on uusi protagonisti.

 

Tämän on puolestaan todennut Mario Garcia, yksi maailman tunnetuimmista mediaguruista.

 

Mitä tämä kosketusnatiivi journalismi voisi pitää sisällään?

Se on visuaalista kerrontaa. Liikkuvaa kuvaa, kuvasarjoja, kokonaisuuksia, panoraamakuvia.

 

 Ei televisiota tai elokuvaa jäljitellen, vaan kosketusnäytölle lähtökohtaisesti ajateltua kuvaa, tekstiä ja muuta sisältöä.

 

Se on interaktiivista grafiikkaa, jota voi kosketella ja tutkia. Ääntä sekä ambienttina että narratiivisena elementtinä, usein kuvien ohessa.

 

Kaikki paketoituna dynaamiseksi, helposti päivitettäväksi, intuitiivisesti kosketuksella navigoitavaksi kokonaisuudeksi, josta katsoja voi oman harkintansa mukaan non-lineaarisesti – kuten sanomalehdestä – valita oman kattauksensa.

Rakastan hyvää tekstiä, mutta kun jatkossa teemme sisältöä YouTuben kanssa varttuneille, hyvä kymmensormijärjestelmä ei voi olla ainoa tekniikka, jonka osaamme.

 

Paras esimerkki tällaisesta kerronnasta lienee National Geographic, jossa valokuvat, videot, animoidut grafiikat ja hienosti kirjoitetut tekstit ovat hallitussa tasapainossa, suoraan tabletille suunnitellussa muodossa.

 

 Ei mitään yritystä tehdä ”näköislehteä” tai imitoida televisiota. Kokonaisuutta on alunperin lähdetty tekemään kosketusnäytölle, siihen oikeasti panostaen ja uskoen.

 

Levikeistä päätellen panostus on kannattanut.

Kosketeltava Journalismi

Printti on terminaalivaiheessa, siitä ei ole epäilystäkään. Mitä tulee sen jälkeen ja miten itse kukin on siihen aikaan varautunut?

Journalisti,10/ 2014