Jokin aika sitten silmiini osui ilmoitus, jossa suuri julkaisutalo haki riveihinsä harjoittelijoita. Palkkioksi tarjottiin muun muassa kivoja työkavereita, lounasetua ja liikuntamahdollisuutta. Ei palkkaa.

 

Edellytettiin kielitaitoa ja esimerkiksi CS-ohjelmiston osaamista.

 

Palkattomasta harjoittelusta voi olla montaa mieltä. Mikäli saatava oppi on niin erinomaista, että normaalimarkkinoilla siitä joutuisi pulittamaan ison pinon euroja, niin kyseessähän olisi täydellinen win-win-tilanne. Harjoittelupaikan tarjoaja saa innokasta, nuorta työvoimaa, ja harjoittelija saa arvokasta oppia ja kokemusta.

 

Jos harjoittelijaa käytetään vain palkattomana työntekijänä, olemme vaarallisilla vesillä. Opiskelijoiden on pakko suorittaa harjoittelu, mutta työnantajalla ei ole velvollisuutta (ainakaan alkuvaiheessa) maksaa siitä palkkaa.

 

On taloudellisesti luonnollisesti kevyempää ottaa ”harjoittelija” kuin palkata ”oikea” työntekijä. Ja seuraavana vuonna voi sitten halutessaan valita uuden broilerin näppäimistön tai kameran taakse.

 

 

Jään pohtimaan kustantajan moraalia tässä. Kun joku lehti-ilmoituksella hakee harjoittelijoita ja samassa yhteydessä listataan, mitä näiden tulee osata, niin mikä on ilmoittajan motivaatio?

 

Tuskin ainakaan huoli alan tulevaisuudesta tai pyrkimys auttaa yksittäisiä nuoria uran alkuun.

 

Toinen moraalikysymys valokuvan maailmasta. Miten suhtautua siihen, että vaativaan kuvaustehtävään ulkomaille tarjotaan vain akkreditointia, muttei palkkiota tai kulujakaan?

 

Kuulostaa hullulta, mutta esimerkki on oikeasta elämästä.

Mikäli tehtävä on riittävän hohdokas – sanotaan vaikka olympiakisat – niin kyllä aina löytyy joku innokas, joka lähtee.

Kuvia luvataan ostaa ja nuori journalistin alku uneksii, että tästä voisi ehkä muutaman euron tienatakin. Saada kuvat lehteen, ja se kuuluisa jalka sinne oven väliin

.

Mihin suuntaan tämä vie alaamme?

 

Suuresti kunnioittamani dramaturgi Tove Idström sanoi kerran luennolla: lain ja moraalin välissä on autiomaa, jossa pitää osata kulkea ja tehdä viisaita valintoja.

 

Alamme murros on johtanut meidät tuohon autiomaahan.

 

Nyt olisi niiden viisaiden valintojen vuoro.

Moraalikysymyksiä

Olympiakisoihin lähdetään nykyään omalla kustannuksella, omilla kameroilla, omalla riskillä. Ainoa, mitä lehti tarjoaa on akkreditointi ja lupaus EHKÄ ostaa muutama kuva. Pienemmissä urheilukisoissa riittää palkkioksi leffalippu tai vain tilaisuuteen pääseminen.

Journalisti, 6/2014