
Joku jo kerkisi kysellä, että missä blogi, eikö sinulla sellaista ole yleensä kisoista tavannut olla? No, tässä jotain, ei mitään ihmeellistä, mutta kuvia, fiiliksiä, ehkä vähän tekniikkaa -katsotaan mitä ehtii. Kantava ajatus näyttää perheelle, kavereille ja muille muuten vaan asiasta kiinnostuneille, missä ollaan ja mitä täällä tehdään.
Palautetta otetaan mielellään vastaan (kari.kuukka@pp.inet.fi)
(3.5.2008) Mitä muuta valokuvaaja kisoissa tekisi (vapaa-aikanaankaan...) kun ottaisi kuvia. Eilen oli vähän aurinkoisempi päivä ja kävin tekemässä pari pallopanoraamaa.
En saumannut kovin huolella, en koodannut audiota tai transitioita, mutta kuvissa on ihan kiva aurinkoinen fiilis.
(Kuvasta voi ottaa kiinni hiirellä ja käännellä kaikkiin suuntiin; shift/ctrl/cmd - näppäimillä voi zoomata sisään ja ulos, samoin hiiren pyörällä. Hiiren oikealla näppäimellä pääsee avaamaan panoraaman täyteen ruutuun, ESC-näppäimelllä takaisin)
Taustalla näkyvä korkea rakennus on meidän hotellikompleksi.
Ja jos joku muuten ihmetteli, miten Mikko Koivun kuvassa oli niin hallitut taustat, niin tästä näkyy, etten ollut tuonut käsimatkatavaroissa omia savukoneita...
Etualalla näkyvän pienen vanhan kellotornin vasemmalla puolella on Halifaxin WTC, jossa täällä pelattavat alkusarjan ottelut kaikki käydään.
(Kuvasta voi ottaa kiinni hiirellä ja käännellä kaikkiin suuntiin; shift/ctrl/cmd - näppäimillä voi zoomata sisään ja ulos, samoin hiiren pyörällä. Hiiren oikealla näppäimellä pääsee avaamaan panoraaman täyteen ruutuun, ESC-näppäimelllä takaisin)
Asensin 1Dmrk3 firmware 1.2.3 (tuli samana päivänä kun saavuin tänne) ja tuntuu pelittävän ihan mukavasti. Kuvissa joskus havaittava pehmeys johtuu plexistä. Mielenkiintoinen ilmiö muuten: 200mm linssillä ja lyhyemmillä voi kuvata läpi, 300mm ja 400mm linssit eivät piirrä yhtään mitään plexin läpi kuvattuna. Koko skaala ääripäitä myöten on ollut käytössä: 8mm laajakulmasta 600mm superteleen.
Mutta, onneksi ei ollut kamera reiässä juuri sillä hetkellä, siinä olisi 15mm voinut lyhentyä entisestään ja nenäkin olisi voinut saada vähän uusia muotoja....
Kuvassa ko. reiästä tupsahtanut tulokas.

Viivyn hetken, jatkan matkaa Mahone Bay'n kautta Lunenbergiin, käyn katsomassa Bluenose II joka makaa siellä laiturissa. Mutta Peggys Cove jää kuitenkin - ainakin kuvallisesti - päivän huippukohdaksi. Ei ehkä tyypillistä minua.

Päivän parhaat uutiset eivät ole jääkiekkoa, oikeastaan sillä ei ole mitään tekemistä edes Kanadan kanssa. Jyrkiltä tuli viesti, että Princess Sophie pääsi veteen äitienpäivänä Norwoodin rannassa. Enää reilu viikko kiekkoa, sitten pääsee purjehtimaan. Priorities in life, right?

Kuvaaja - minä ainakin - on usein aika itsekeskeinen, jopa narsistinen otus. Omat luomukset pitäisi kehystää ja laittaa päivittäin seinälle, ne ovat ainakin Mirellen luokkaa, jos ei vieläkin hienompia. Mutta toisaalta sitten taas, lehteenhän tässä kuvataan: lehteä pitää myydä, kannen paikka on neliö, aikaa lyödä aviisi kiinni on näillä aikatauluilla ottelun jälkeen alle puoli tuntia, kiire on ihan älytön, kaikki yrittävät parhaansa.
Välillä luulee tekevänsä taidetta - naivia, mutta niin se vain on. Pettymys kun oma mestariteos ei olekaan lehdessä - tai se on rajattu kolmasosaan originaalista - on melko suuri. Ei sitä kehystää tarvitsisi - eikä signeerata - mutta ylpeänä omasta ammattitaidosta, osaamisesta ja onnistumisesta sen haluaisi näyttää.

Mutta yllä oleva kuva on parempi. Ei mässäillä verellä, valot ovat oikeassa kohdassa, pudonneet hanskat ja kaukaa katsova tuomari kertovat tarinaansa, Salmelan haroittava katse myös. 15mm linssi tuo katsojan lähelle, osallistumaan. Jyrkkyys ja rakeisuus korostavat tilanteen karuutta. Ajoituskin on kutakuinkin kohdallaan.
Taidetta? Näääh... ei, mutta hyvä lehtikuva. Vaikka itse sanonkin.
***
"Sulla on varmasti ihan liikaa aikaa, kun kerkiät tollasia blogejakin väsäillä...", minulle sanotaan. Trust me, ei ole, mutta tämä on vain hyvää terapiaa turhautumiin.
Katsoin juuri äsken kotisivuni tilastoja (la-su): n. 3600 ja 1700 kävijää, ei huono. Ensimmäinen viikko oli sellaista 300-500/päivä. Ennen mitalipelejä sivuilla on käynyt hieman yli 14 000 katsojaa. Näyttää siltä, että kuva kiinnostaa ihmisiä, josta ei valokuvaajana voi olla kuin tyytyväinen.
(Lisäys kisojen päätyttyä: n. 23 000 kävijää kisojen aikana, n. 20 000 suomesta. Not bad).
Alle olen koonnut satunnaiseen järjestykseen sarjan omasta mielestäni kelvollisempia otoksia, kokoelmassa on noin 50 kuvaa (noin 10 000 kuvatun kuvan ja yli 600 editoidun kuvan joukosta).
Hetkeä myöhemmin tosin ymmärsin, että kyse taisi olla varoituksesta turvallisuuskamerasta, joka oli ko. roskiksen yläpuolella.
En edes usko, että tämä päätyy lehteen. Mutta näytän sen kuitenkin - se kertoo pienen tarinan, se on aidompi ja rehellisempi.
Oma poikani täyttää tänään vuoden. Noin kahdeksan tuhannen kilometerin päässä täältä. Täytyy sanoa, että se syö miestä ihan kunnolla. Ehkä siksi olen tykästynyt tähän kuvaan. Enää kolme päivää...
