Elämää Osakassa - tai urheilukuvaajan arkea
(Huomautus: tämä on yksityinen kotisivu ja kaikki täällä esitetty on allekirjoittaneen mielipiteitä, huomioita ja kommentteja. Iltalehti on työnantajani Osakan 2007 kisoissa, mutta ei mitenkään vastuussa siitä mitä täällä ehkä sanon tai esitän).
Osaka, Tiistai 28.8

Jo yli viikko kisoja takana ja vasta nyt saan aikaiseksi kirjoittaa tämän sivun. Kollegat, ystävät ja perhe kyselevät, että miten menee; ehkä tässä on jotain vastauksia. Osa on vähän teknistä valokuvaajaläpinää, mutta minkäs teet.
Viikko on kulunut vauhdilla. Jos joku luulee, että tässä työssä on jotain glamouria tai että "eikö ole hienoa kun pääsee matkustamaan" niin uni seis. Yhtenäkään iltana toistaiseksi ei olla päästy nukkumaan ennen puoltayötä, Helsinki-Vantaalta oli noin 24 tuntia ennen kuin pääsi lakanoiden väliin Osakassa, sitä seuraava päivä oli 22 tuntia, sitten oli vain 16 tunnin työpäivä jne. Ilman alle 14 tunnin rupeamaa ei ole taidettu selvitä yhtenäkään päivänä. Siihen kun lisätään tasainen yli +35°C lämpötila ja painostava kosteus, 20kg erilaisia hilavitkuttimia repussa, 600mm linssi kameroineen olkapäällä, niin ainekset kirjaimellisesti kypsymiselle ovat olemassa.

Hyvä uutinen on aikaero. Ei tarvitse ihan samalla sekunnilla kun kisa päättyy saada kuvaa Suomeen. Tosin sitten nettitoimitus soittaa ja kertoo, että "mitä ihmettä, kisa päättyi jo vartti sitten ja kuvia ei vielä näy..." Mutta ei valiteta, viime päivinä nettitoimitus on tehnyt tosi hienoa työtä, siitä suuri kiitos.

Pienoinen yllätys oli, että kukaan ei puhu englantia. Kukaan ei tosin sitä myönnä. Ensin huidotaan vähän aikaa, sanotaan yes,yes, haetaan muita paikalle, vähän aikaa ihmetellään ja huokaillaan. Kymmenen minuuttia myöhemmin todetaan ettei oikeastaan ymmärretä mitään tai tiedetä mitään.

Joku viisaampi kertoi, että sana "ei" ei kuulu paikalliseen kieleen. Kasvojen menettäminen on niin suuri juttu, että tietämättömyyttä ei vain voi myöntää. Paras tähän mennessä oli 4 taksikuskia jotka edes näyttämästäni kartasta - paikallisella kielellä - eivät osanneet kertoa tietä parin korttelin päässä olevaan ravintolaan.

Jos ei ole koskaan ollut Japanissa, niin ensimmäinen yllätys on vessa. Se on sellaista High Techiä, että edes minunlaiseni erilaisista hilavitkuttimista aika paljon ymmärtävä ei ihan heti tajunnut missä mennään:
Lämmitetty istuin, suihkuja eri kohtiin omaa ahteria ja eri voimakkuuksilla. Valmis lorina heti kun istuu alas (ettei vaan naapuri kuule minkälaista ähellystä itse kukin siellä pöntöllä pukertaa...)

Perheelle tiedoksi: en tuo tällaisia kotiin tuliaisina.
Muita mielenkiitoisia kommelluksia: lensin ulos metrosta, kun erehdyin menemään vain naisille tarkoitettuun metrovaunuun. Muutenkin täällä on tietynlainen rasismi kukassaan, on mm. ravintoloita joihin ei-japanilaisilla ei ole mitään asiaa.

Ravintoloista puheenollen, en ole urallani muistaakseni missään syönyt näin hyvin. Kun pitää kevyemmästä ruoasta ja puikot pysyy näpeissä, niin täällä ei ole mitään hätää. Tosin tänään tuli tieto, että Host Broadcastin porukasta 50 oli joutunut sairaalakuntoon ruokamyrkytyksen takia.

Kuvia ja videoita

Mutta sitten siihen olennaiseen eli työntekoon täällä. Olemme vääntäneet sekä lehteä että nettiin juttua niin paljon kuin vain olemme kerinneet. Videon tekeminen syö kyllä selvästi energiaa, ja tämä näkyy valokuvan laadussa. Ongelma on, että pitäisi luoda jotain mitä AP, AFP, Reuters ja Getty eivät tee. Vaikka kuinka usko omiin kykyihin on lähes pohjaton, niin kyllä välillä tuntee itsensä pieneksi. Täällä kun on maailman 200 parasta urheilukuvaajaa - ainakin - ja kaikilla polte näyttää mitä oikeasti osaa.

Olen saanut lukemattomia viestejä aiheesta miten EOS-1 D mrk3 pelittää, ennen kaikkea firmware 1.11 päivityksellä. En ole todella testannut, mutta toistaiseksi tunne on aika positiivinen (ei-valokuvaajille tiedoksi siis, että ko. kamera on suurin piirtein uskomattomin tekninen luomus mitä olen käsissäni pidellyt, mutta siinä on ollut suuria vaikeuksia tarkennuksen kanssa). Sports Illustrated:n hemmot väittivät, että ongelma poistuu suurelta osin, mikäli kalibroi jokaisen linssin erikseen jokaiselle rungolle. No, tiedä häntä, itse en ainakaan rupea rakentamaan mitään kalibrointirataa hotellin käytävälle ja nipistämään siitä neljän tunnin yöunesta löysiä pois

Ko. kamerasta puheen ollen, uskomaton laite suurilla ISO-asetuksilla. Aivan surutta voi kuvata 3200 asa ja kuvajälki on mahtavaa. Ks. esimerkiksi tämä Visa Hongisto:
Unohdin muuten kameran moukarikisan päätteeksi stadionille kentälle. Siellä se nökötti kiltisti 45 min. myöhemmin, kun asian huomasin ja menin sitä hakemaan. Taitaa olla ainoa paikka maailmassa missä näin voi tapahtua - täällä on niin paljon noita kameroita, että ketään ei vain kiinnosta.

Itsestä tuntuu vähän siltä, että omat kuvat eivät ole olleet aivan parasta mitä olen ennen tehnyt. Todellisia helmiä ei ole oikein linssin eteen sattunut. Tässä muutama esimerkki kuitenkin joistain omista suosikeista:
Alla oleva Jelena Isinbajevan MM-ylitys on toistaiseksi suosikkini, kuvasin sen nyt illalla. Kuvattu 600mm linssillä katsomon alimmalta riviltä, täydellä aukolla. Kuvaa ei ole oikeastaan rajattu jälkikäteen. Kuka koskaan on pitänyt tuollaista yhdistelmää käsissään tietää, että tämmöiseen kuvaan vaaditaan ihan oikeasti melkoinen määrä taitoa, kokemusta ja onnea - viimeistä ehkä kaikista eniten.
Videoita on tullut tehtyä ihan kiitettävästi ja siinä tuntuu, että on ollut onnistumistakin ihan toisella tavalla. Omia suosikkejani on keihäsmiesten sanailu lehdistötilaisuudessa ja Caroliina Klüftin lehdistötilaisuus. Tai Johanna Mannisen vessakuvaelma, vaikkakin on ihan - kuten sanomme - peruskauraa.

Leenalla on menossa ensimmäiset arvokisat, mutta se ei kyllä näy missään. Tekee pitkää päivää ja ei kumarra ketään. Kuten noista videoista näkyy, stand upit sujuvat kuin olisi ikänsä niitä tehnyt.

Olin jo koostamassa Leenan kauhuksi kaikki ne pieleen menneet otokset - YouTube -tyyliin - mutta tietokoneesta napsahti videokortti, joten se siitä sitten. Ehkä parempi niin.

Muutenkin nuori viehättävä toimittaja on herättänyt huomiota. Tänään kisatorilla nippu nimikirjoituksien metsästäjiä iski kimppuun...
... ja haastattelun tekeminen kadulla on vaikeaa, kun kukaan ei puhu englantia ja vastauksena toimittajan kysymykseen moukarinheittäjä Murofusin urheilullisista saavutuksista teinipojat saavat vain suustaan: "You're veri bjuutiful..."
Moukarista puheenollen: eilen eräs moukarihemmo paiskasi lekan verkon lävitse niin, että se lensi kolmiloikan hiekkalaatikkoon. Ei osunut valokuvaajiin, joita seisoskeli aikamoinen ryhmä n. kymmenen metrin päässä. Kolmiloikka oli alkamassa, mutta onneksi kukaan ei vielä ollut siinä veryttelemässä.

Mitä japanilaiset tekevät? Paikkaavat pakkausnarulla reiän ja kisa jatkuu. Ihan oikeasti: jos ensimmäinen heitto joka osuu verkkoon tulee läpi ja lentää vielä kaaren josta moni eliittikisoissa heittävä olisi kateellinen, niin olisiko syytä ollut ehkä vaihtaa verkko? Siinä olisi OP:lla ollut mahdollisuus tehdä suomalaista urheilua tunnetuksi Pitkämäen tyyliin.

Pitkämäestä puheenollen, törmäsimme metrossa matkalla stadionille Marie-José Pereciin ja rupesin juttelemaan hänen kanssaan, ranskaa kun tykkään puhua. Hän kysyi suomalaisista urheilijoista ja kun kerroin, että Pitkämäki on ihan lupaavassa kunnossa hän vastasi, että samaa ei voi sanoa Salim Sdiristä... ja niinpä kysyin haluaisiko hän hieman kommentoida asiaa.
Siinä päälimmäisenä mitä tulee mieleen toistaiseksi. Yhden slideshown olen saanut aikaiseksi, mutta eiköhän niitä tule pari lisää. Minulla oli Jelena Isinbajevan lehdistötilaisuudesta aivan huippu audio (nauhotin XLR-sovittimmella TV:lle tarkoitetusta linjasta ProTrack:n nauhurille) ja olisi ollut sääli jättää käyttämättä. Iltalehden kisasivutkin ymmärsivät hyvän päälle ja laittoivat gallerioille oman laatikon. Koitetaan hoitaa sinne vielä jotain lisää katsomisen arvoista.
Mutta nyt kello on yli 3 paikallista aikaa yöllä - ehkä olisi syytä lopettaa tältä päivältä.

Keskiviikko 29.8. klo 19.00
Lisää teknisiä kommelluksia: hyvin palvellut Mac 12" G4 alkaa ilmeisesti sanoa työsopimusta irti. "Quartz Extreme missing" toteaa vikailmoitus. Jotain tekemistä näytön ohjaimen kanssa, mutta en tähän hätään keksi keinoa sen korjaamiseen. Pitää yöllä katsoa. Mutta Final Cut Pro siis pimeänä, ja videon tekeminen huomattavasti hankalampaa. Vaihtoehdot on tehdä idioottivideota kilpailijan tyyliin tai ei tehdä ollenkaan - taidan valita jälkimmäisen. Juuri kun pääsin valittamasta, ettei saa keskittyä valokuvaan rauhassa, niin nyt siihen tarjotaan mahdollisuus ihan tarjottimella.

Kamerakommelluksiakin on riiittänyt. Tarkennus tuntuu toimivan ihan kiitettävästi, ainakin paremmin kun 1Dmrk2 ja 1DSmrk2 - mutta kuten aikaisemmin mainitsin, en ole todelliseen testipenkkiin kameraa vielä laittanut. Mutta kannattaa ne kohinansuodatukset kaikki ottaa pois päältä. Kamera nimittäin ottaa n.10 kuvaa sekunnissa, ja pufferimuisti on todella hyvä (50-100 kuvaa asetuksista riippuen). Mutta kun lyö suodatukset päälle, niin pufferi putoaan 14 ruutuun. Kuten allekirjoittaneelle kävi 100m finaalissa. Tyson Gay juoksee nopeasti (9 sec ja osia) mutta kamerani laukoo vielä nopeammin (n. 1,5 sekuntia) ja sitten oli muisti täynnä. Ja siinä syy miksi minulla ei mitään huippukuvaa maaliviivalta. No, kuva kun kuva...
Ja eikun kamera olalle ja suunta stadionille. Tänään on ihan siedettävää, taitaa olla vain jotain +30°C tienoilla...

Torstai 30.8.2007 klo 23.50
Kuten eräs kollega eilen illalla totesi: "Oli hyvä päivä. Ruotsalaiset eivät saaneet mitaleja". Sekä Susanna Kallur ja Stefan Holm, molemmat selviä ennakkosuosikkeja, epäonnistuivat rankasti.
Mrk3:n jälki suurille herkkyyksillä on ihan uskomatonta. Kuvasin koko illan aivan surutta 3200 ASA (jpg) ja jälki on aivan huikeaa. Kuvista ei ole edes poistettu kohinaa.

Toinen päivän mediatapahtumista - suomalaisille siis - oli viimeisen mitalitoivon Tero Pitkämäen ilmestyminen paikkakunnalle.
Suuri tapahtuma, tätä kaikki olivat odottaneet. Suunnittelin viiltävää videota Terosta, hidastuskuvia harjoituksista, Andreaksen kommentteja, etc. Ja silloin siis tietokoneeni sanoi leikkaussopimuksen irti. Meinasi viimeisetkin hiukset lähteä päästä.

Mutta, suuri kiitos Aamulehden Mika Kanervalle, lainasi minulle viime yöksi oman koneensa, Intel Mac 15.4", josta kaikkien - myös Mikan - yllätykseksi löytyi iMovien lisäksi vielä FCE. Ko. ohjelma ei kuitenkaan valitettavasti pysty lukemaan FCP:n dokumenttejä, joten kaikki hienoudet jäivät Tero videosta tekemättä. Tosin tuulikone-efekti on aika vaikuttava, tuli mieleen Paris Hilton tai jotain... ;-))
Huomenna se on sitten pelkkää keihästä. Ensin miesten karsinta aamulla ja sitten naisten finaali illalla. Toivotaan että ukkoskuurot, joita on tässä muutama ollut, eivät sotke kilpailuja.

Kuten tavallista, kello on tätä kirjoittaessa mennyt pitkälle seuraavan vuorokauden puolelle. Kotitoimitus vääntää kuumeisesti huomisen lehteä kasaan, mutta allekirjoittanut vetää piuhan irti seinästä ja nukkuu muutaman tunnin. Huomisesta tulee pitkä päivä.

Perjantai 31.8 - tai oikeastaan Lauantai 1.9.2007 klo 01.30
Kuten veikkasin, päivä on venynyt aika pitkälle. Onneksi oli aamun keihäskarsintojen jälkeen päivällä hetki aikaa käydä ihan oikeasti syömässä ja sai nukuttua pienet päikkärit.

Tero J. kiskaisi hienon heiton mutta Tero P. jätti tiukille. No, finaalissa nähdään mitä tapahtuu, minulla paha aavistus, ettei heitä kuin kolme kertaa...

Tarvainen - no, ei ole minun tehtäväni analysoida tai lyödä lyötyä, näytetään kuvia sen sijaan.
Ettei menisi nyt vain painuneitten suomalaispäiden näyttämiseksi, niin näytetään vähän iloisempaa ilmettäkin. Xiang Liu on kyllä mielenkiintoinen hemmo, ei se että fanit kirkuivat katsomossa, mutta että toimittajatkin kirkuivat lehdistötilaisuudessa. Kuten joku sanoi, mitäs paineita Terolla on kun vain n. 500 000 suomalaista odottaa hänen menestyvän sunnuntaina. Xiang Liun menestystä seurasi ja toivoi joka 5s maaiman asukas...

Andreas Thorkildsen puolestaan saattaa seivästää - ei kun siis keihästää - sen kirkkaimman mitalin sunnuntaina, ja suomipoika jää vain kauas taakse ihmettelemään.
Tuosta "seivästämisestä": Leena pärjää aika hyvin jo siinä, että suurin piirtein ymmärtää kun sanon jotain täysin toista mitä tarkoitan. "Tommi Evilä" tarkoittaa OP Karjalaista ja "Tero Pitkämäki heittää seivästä..." Leenalla ei enää ilmekään värähdä. Minut paremmin tuntevat tietävät, että puhun nopeasti ja ajatus laukkaa usein vieläkin nopeammin - itsekin vaikeuksia pysyä joskus perässä, saati sitten muut.

Seivästämisestä vielä, IL taisi tänään julkaista ne pari ennakkovideota, jotka ennen tänne tuloa väsäilin. Oskari Katajiston seiväskommentit menenevät varmasti hyvän maun rajoilla, mutta Teron entisestä voimistelunopettajasta tehty juttu on minusta katsomisen arvoinen.
Tarinaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta aamulla odottaa 50km kävely ja naisten pikaviesti. Mitaleja tuskin tulee kummastakaan, mutta olisi aika noloa jos kuvaaja nukkuisi hotellilla mikäli tämmöinen ihme pääsisi tapahtumaan. Joten laitetaan kone hetkeksi lepäämään.

Sunnuntai 2.9.2007

Tosi voittajat eivät tarvitse mitaleja
Eilen nähtiin sitten kisojen hienoin suomalaissaavutus. Kirkkaasti hienoin, Terot Pitkämäki ja Järvenpää voivat yrittää panna paremmaksi, mutta vaikeaa tulee olemaan.

Herrat Kinnunen ja Kempas kävelivät 50km:n kisassa sijoille 10 ja 11. Puhdasta voittamisen iloa - itsensä, olosuhteiden, mitä ikinä - ja sen aisti jokainen paikalla ollut. Myös allekirjoittanut, joka katseli maaliviivaa muutaman kymmenen metrin päästä. Vaikka nähnyt kymmeniä mitaleja voitettavan jo täälläkin, niin nousi ihan iho kananlihalle (30°C helteessä...). Ei se sijoitus, mutta se rehellinen ilo ja onni mikä kävelijöiden elkeissä oli maaliviivalla. Ei mitään pakollista yhdensormen ylösnostoa, ei mitään lipun kanssa riehumista kameroita varten, ei mitään tyhjää "yritin parhaani" lehdistölle haastattelussa. Kannatti herätä lauantaiaamuun.

MRK3 Beta 1.1.1
Tajusin eilen kun luin Rob Galbraithin sivuja, että Firmware 1.1.1 on vasta Beta-vaiheessa, luulin että se on jo yleisessa jakelussa. Ilmeisesti Canon on hieman varovainen tällä hetkellä tekemisiensä kanssa, eikä halua päästää puolivalmista käsistään. Ko. "firmistä" - kuten suomeksi sanotaan - on jaettu vain valokuvaajien käyttöön täällä Osakassa. Nyt ymmärrän hyvin, miksi Pölläsen Seppo lähettää jatkuvasti tekstareita, että miten kamera pelittää, siellä on moni lehti- ja luontokuvaaja kotisuomessa kuin tulisilla hiilillä - toimiiko vai eikö toimi?

Henkilökohtainen arvioni on, että toimii. Tarkennus seuraa hyvin, lukittuu määriteltyyn pisteeseen, ei vaihda sitä tarpeettomasti, ei pyri hakemaan liikaa. Olen säätänyt tarkennuksen reagointiherkkyyden suht. matalaksi, muuten kamerassa aika pitkälle tehdasasetukset. Verrattuna 1Dmrk2 -kameraan uusi malli toimii kaikin puolin selvästi paremmin ja nopeammin. Vielä kun näkee sen vaivan, että kalibroi jokaisen linssin erikseen (ennen kaikkea siis pitkät linssit), niin uskoisin että meillä on käsissämme kaikkien aikojen paras työkalu. Olen ylistänyt aikaisemminkin suuria herkkyykksiä, mutta ne ovat ihan käsittämättömän hyviä. Tietysti kohisee jonkin verran, 3200 asa täytyykin kohista, mutta kohina on silmälle miellyttävää (jos näin voi sanoa) esim. banding-efektiä ei ole missään sävyalueella havaittavissa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli mielestäni, että 600mm/4.0 linssi tarkensi aivan uskomattomalla nopeudella ja tarkkuudella käytettäessä Ext. 2.0 (vers.2) palikkaa. Ei oikeastaan jäänyt tarkennuksen herkkyydessä 1200mm/5.6 linssille yhtään (olen kerran päässyt ko. linssiä kokeilemaan) Parannus - näin subjektiivisesti - jälleen edeltäjäänsä aivan selvä (Ei-valokuvaajille pieni selvennys: 1200mm/5.6 linssiä ei enää valmisteta, mutta se on suurin/pisin sarjavalmisteinen linssi mitä on koskaan tehty. Painaa n. 18kg ja maksaa (jos sellaisen jostain löytäisi) n. 110 000€ (ALV 0%). Jostain syystä se linssi minulta vielä puuttuu...

Tämä on kuitenkin minun subjektiivinen mielipiteeni ja se voi vielä muuttua. (Kun keihäsfinaalista tänään tulee vaan suttua, niin on varmasti toinen ääni kellossa... ;-))

Tiedän, että Sports Illustratedin hemmoilla on täällä kymmeniä MRK3 kameroita käytössä, yritän tänään illalla vielä ennen keihäskisaa löytää Bill Frakesin jostain, ja kysellä häneltä vähän hänen teaminsa kokemuksista.

Mediatalon tiedonkulku - mitä se on?
Aina välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Uskoisin, että suurin osa päivittäisessä printtimediassa työskentelevistä kuitenkin allekirjoittaisi saman väittämän, että vaikka median tehtävä on välittää tietoa ja se pääsääntöisesti tekee työnsä hyvin ja tehokkaasti, niin talojen sisällä tapahtuva tiedonkulku on lähes olemantonta. En missään nimessä pure kättä joka minua syöttää eli tämänhetkistä työnantajaani - kokemukseni on myös nimimerkillä 15 vuotta lasitalossa. Tämä vaan saa välillä koomisia piirteitä:

Kerron kaikille kotitoimituksessa, että videoediitti on hajalla. Tietokone särki, ei voi ehjätä näissä oloissa. Sähköpostilla, kahteen eri otteeseen. Tämän lisäksi tiedämme, että stadionilla ei saa kuvata, ei missään paikassa (kuva MixZonelta). Ankarasti kielletty.
Sitten saan puhelun. Video kuitenkin halutaan, se on prioriteettikysymys. Voitosta jota ei vielä ole, työkaluilla jotka ovat rikki, paikasta jossa ei saa kuvata, ajassa jota ei ole (lähtö lentokentälle klo 6.00 aamulla) "Mutta kun me haluamme", kuuluu hyvä perustelu. Olen kuullut saman jossain aiemminkin... ai niin, kolmevuotias tyttäreni hokee sitä jatkuvasti.

Toinen esimerkki: teen koko illan töitä kirjaimellisesti paita tosi märkänä. Onnistun mielestäni, jopa keskivertoa paremmin. Lähetän kuvat, Leena takoo kuumeisesti tekstiä. Homma toimii, ei se mitään, että kello on jo kaksi yöllä, tehdään hyvää jälkeä, näytetään kilpailijalle, mistä kana pissaa.

Kuvia näkemättä ja jutun vielä ollessa Osakassa, lista ilmoittaa, että he laittavat tällaisen ja tällaisen otsikon ja tällaisen ja tällaisen arkistokuvan. Arkistokuvan?

Taisi olla ensimmäinen kerta kun suusta livahti alatyylin kommentti - ja taisi tulla aika lujaa, kuului ihan Helsinkiin saakka. Pahoittelen.

Työ täällä on ihan riittävän rankkaa ja kustannukset per päivä huomattavat. Ajattelenko liian yksinkertaisesti, mutta luulisi, että työpanos täältä kannattaisi hyödyntää. Ja kun uutisista - urheilu semmoisista - on kyse, niin ehkä kuvituskin pitäisi olla paikanpäältä. Vai olenko ihan hakoteillä?
No, pienen ihmisen turhautumista. Ilmankos päässä ei enää hiuksia juuri kasvakkaan...

Mutta, kuten sanottua, tämä on kaikkien tuntemieni mediatalojen arkea ja rehellisesti voi jo tässä vaiheessa sanoa, että kaikista kisoista mitä on tullut tehtyä, nämä ovat ehkä kuitenkin sujuneet parhaiten, (lähes) ilman minkäänlaista riitelyä. Erityisen suuri KIITOS Salomaan Tomille, joka on tehnyt illan listavuoroa melkein koko kisojen ajan: pitkä pinna ja huolellinen ote tekemiseensä - jälki sen mukaista.
Samoin kiitos kaikille, joilta on tullut palautetta, sitä ei koskaan tule liikaa. Kaikki jotka ovat tällaista työtä tehneet tietävät, että näissä oloissa oma maailmankuva muuttuu jos ei egosentriseksi niin ainakin hyvin, hyvin kapeaksi. Kaikki olennainen tapahtuu täällä, kaikki todelliset uutiset tehdään täältä, itse on maaiman napa. Ei ole Rusi-oikeudenkäyntiä, ei mitään muita uutisia...

Ja mikäänhän ei voisi olla kauempana totuudesta, kun malttaa astua itsestään ulos ja rehellisesti katsoa maailmaa. Perhekin saa osansa tästä, olenkohan puhunut kotiin kaksi tai kolme kertaa näiden kahden viikon aikan, keskittyminen omaan tekemiseensä on -kuten urheilijat aina hokevat - 110%.

Sain tuossa myös toisenlaisen sähköpostin:
"Ps. extrahienoa olisi muutama piukahko pakarakuva 100m miesjuoksijoista ja raamikkaista keihäspojista pimeiden syysiltojen iloksi:) "
Sorry Camilla: miesten satanen on jo juostu ja lähestyin sitä konservatiivisemmin - eli kuvasin Tyson Gayn naaman, en takapuolta; jotenkin ajattelin, että sellainen kuva voisi helpommin päätyä lehteen...

Mutta keihäspoikien kanssa on vielä saumoja. Katsotaan huomenna, mitä linssin eteen illalla tänään osuu. Kunhan ei vain tule keihästä päin näköä, se moukarikokemus oli jo riittävän pelottava.

Kultaa - vihdoinkin
Täytyy myöntää, olin pessimisti. Veikkailin jopa, että Järvenpää heittää Pitkämäkeä paremmin. Mutta, onneksi minun mielipiteelläni ei ollut vaikutusta. Ja molemmat onnistuivat, toinen karsinnassa, toinen finaalissa. Hienoa.

Olemme jo palanneet kotisuomeen, ja kisaväsymys iskee vasta nyt päälle toden teolla. 36 tuntia valvomista, poislukien se pieni torkkuminen lentokoneessa. Juoksemista koneelta toiselle, terminaalien vaihtoa Tokiossa - Leenan blogi kertoo tarinan.

En laita tähän yhtään kuvaa voittaneesta Terosta. Niitä on lehdet olleet pullollaan, enkä voisi varmasti näyttää mitään omaa, persoonallista kuvakulmaa asiasta. Minun työni kannalta voittajat eivät ole ne helpoimmat kuvattavat - miten kilpailla niiden 100 toimistokuvaajan kanssa joilla on vielä rajoittamaton liikkumavapaus stadionilla ja editoiva/lähettävä tukiorganisaatio ympärillään. (Siis selvennys: "tavallinen" valokuvaaja ei tyypillisesti pääse kentälle, ei radalle. Tämä selittää osittain, miksi kuvaan koko ajan kaukaa 400mm, 600mm tai 800mm pituuksilla). Yritä siinä nyt olla omaperäinen ja luova.

Näytän sen sijaan keihäästä tekemäni slideshown. On ainakin erilainen... Pahoittelen, että esillepano hieman kesti, video viimeisenä yönä söi kaiken editointiajan ja vaikka leikkasin tätä vielä kentällä ja lentokoneessa, niin Tokiossa ei ollut mahdollista siirtää sitä näkyville. Iltalehden sivuilla se on pyörinyt eilisestä alkaen, nyt omillani.

Porvoo 4.9.2007 klo 9.00 - Suomen aikaa
Olen nukkunut kellon ympäri - syönyt kaurapuuroa aamupalaksi riisin ja mison sijasta. Kostea +35°C Osakassa on muutut syksyiseksi +12°C Porvoossa. Vieläkin väsyttää. Outoa, että tänään ei tarvitse enää valua stadionille. Pitäisipä tällaista keliä, huomenna voisi päästä jopa purjehtimaan.

Aamupalalla tyttäreni yrittää syödä kaurapuuroa tuliaisiksi saamillaan puikoilla.

Mitä kisoista jäi käteen - n.8000 kuvan lisäksi - mitä opimme?

Ensinnäkin, aina kaksi tietokonetta mukaan, identtisillä ohjelmilla, varakäyttöjärjestelmä kovalevylle, tarpeeksi massamuistia.

Parempi integraatio kotitoimituksen kanssa, serveri johon kaikki pääsevät käsiksi - mistä tahansa - ja jota kaikki osaavat käyttää. Kotitoimitus teki hyvää työtä, mutta tieto siitä mitä oikea ja vasen käsi siellä tekivät ei kulkenut aina Japaniin asti, ei usein osastolta toisellekaan Paljon hyvästä työstä jäi näyttämättä, paljon hyvää työtä ei saavuttanut katsojia tai lukijoita, kun he eivät osanneet sitä etsiä.

Onko video ja still yhden miehen harteilla tällaisissa olosuhteissa ylipäätään mahdollista? On, mutta todella vaikeaa. Pienikin tekninen ongelma - yhdistettynä puuttuvaan tukiorganisaatioon - ja homma kaatuu kolisten. Nyt selvisimme mielestäni kiitettästi (kilpailija ainakin jäi - kuten joku sanoi - "kuin mätä kukko"), mutta ainekset totaaliselle epäonnistumiselle olivat myös olemassa. Hyvä näin.

Kilpailijasta puheen ollen, jäin kaipaamaan heiltä omaa kuvaajaa. On vaikea arvottaa omaa työtänsä kun ei aamulla ole kahta lehteä jotka laittaa rinnakkain ja vertailla. Herrojen Abel Reuter, Abraham Getty, Lauri Lehtikuva tai veljeksien AP ja AFP työtä ei lasketa. Se on sitä mitä se on - hyvää ammattijälkeä, mutta persoonatonta. Saahan silläkin lehden täyteen... samoin kun katsomalla tekemääni videota ja tekemällä jutun sen perusteella (ja loppuun byline IS) tai ostamalla juttu VG:ltä tai Expressiniltä, ja laittamalla oman toimittajan kuva apinalaatikkoon. No, jokainen tyylillään.

Hanneksen (HS) kuvia en ole vielä nähnyt, kahden viikon hesarit odottavat tuossa pinossa läpikäyntiä. Odotan innolla. Ja luultavasti olen hyvin nöyrää poikaa, kun olen ne läpi lukenut...;-)

EOS-1D Mrk3 - tarinan päätös
Kuten lupasin, kaivoin viimeisenä iltana ennen keihäskisaa käsiini Bill Frakesin, Sports Illustrated -teamin johtajan täällä. Ei mikään turha hemmo, voittanut World Press Photon parhaan urheilukuvan useampaan otteeseen.

Hänen mukaansa he olivat tyytyväisiä kameraan. "Siinä on omat ongelmana - kaikissa kameroissa on - mutta se on paras mitä maailmassa tällä hetkellä on tarjolla" hän sanoi. Tarkennus on parantunut Firmware 1.1.1 mukana, mutta ei se vieläkään ole täydellinen. Olennaista on käydä kamera läpi jokaisen linssin kanssa erikseen ja kalibroida ne. Samoin, Canon on julkaissut ohjeet, miten kamera pitää säätää, että siitä saataisiin mahdollisimman toimiva. Se pitää käydä läpi ja tehdä juuri kuten he neuvovat. Eli se klassinen RTFM - suomeksi: lue se hemmetin käyttöohje.

Itse en pysty enää paljon lisäämään. Käytännössä, minun ensimmäinen Firmware oli 1.1.1 ja väittäisin, että jokainen tehty tarkennnusvirhe voidaan kyllä osoittaa enemmän kameran taakse kun moittia työkalua.

Verrattuna EOS 1D Mrk2 -kameraan paluuta ei ole. Suuret herkkyydet, käyttöliittymän yksinkertaisuus, langaton siirto, nopeus, tarkennusnopeus, siirto kortilta toiselle, ASA-safetysiirto, hieno takanäyttö - kaikki ominaisuuksia joista ei halua luopua kun niiden makuun on päässyt. Yksinkertaisesti: hieno työkalu. Ja eiköhän firmiksiäkin tule vielä lisää ja tarkennus parannu entisestään.

Ja myynnissä vähän käytetty Mrk2, jos tiedätte ostajan...
Näin päättyy tämä tarina, ei taida olla enää mitään lisättävää. Alppikausi on alkamassa, seuraavana suurempana työnä on ilmeisesti Söldenin avaus. Muutama jalkapallomaaottelu ennen sitä.

Aloitin tämän tarinan kertomalla, että homma on aika fyysistä, rojua on repussa ihan omiksi tarpeiksi. Käyn kotona vaa'alla: 4 kiloa on jäänyt nousevan auringon maahan. Ja omasta mielestäni söin paremmin kuin koskaan työkeikalla aikaisemmin.

Nyt on perheen aika saada osansa - kahden pienen lapsen kanssa isossa talossa yksin pari viikkoa on varmasti kiristänyt rouvan pinnaa ihan riittävästi. Pitää varmasti laittaa seuraavaksi viikoksi vastaajaan viesti: "Kun kuulet äänimerkin, sulje puhelin".

Viimeisenä kiitokset Leenalle: se oli aikamoinen suoritus - ja et olisi paremmin voinut pärjätä. Koska tehdään uudestaan?

Porvoossa 4.9.2007 / KK
-Takaisin varsinaiselle kotisivulleni -