Todella, en tuota tiennyt, eli että perus html-sivulla on jokin maksimipituus. Tai sitten kyseessä voi olla Adobe GoLive 8.0 rajoitus, tiedä häntä. No, sivuja voi aina tehdä uusia.
Ulkona jylisee ukkonen, sataa ja nämä kisat ovat kohdaltani kutakuinkin saatu pakettiin. Keihään finaali käytiin äsken ja siinä kävi (valitettavasti) juuri kuten ennustin: kolmas ja neljäs.
Tein päätöksen etten kuvaa tänään melontaa (tytöt olivat sitten seitsemänsiä, eli osoittautui oikeaksi päätökseksi), etten myöhästyisi keihään finaalista. Minulta evättiin Infield Access, yllätys yllätys, mutta haitanneeko tuo. Puhuin jossain aikaisemmin - taisi olla Krugerin kohdalla - että tässä on kysymys mielentilasta. Tämä mielipide on voimistunut entisestään, en aikaisemmin ole tullut sitä niin paljon ajatelleeksi.
Eli: en pääse kentälle, en pysty kiipeämään katsomoon (kiinalaiset on tosi tarkkoja siitä mistä mennään ja mistä ei). Toimittajista ei ole mitään havaintoa (ehkä hyvä?), joten kukaan ei ole auttamassa missä valmentajat, tyttöystävät, perheet. Riihilahden Riku joka tekee juoksuhaudassamme (pit) hommia BOBille (Beijing Olympic Broadcasting) osoittautuu oivaksi "honey-spotteriksi" kuten toisella kotimaisella sanotaan, ja saan käytännössä kaikki kuvat joita tarvitsen.
Kuvaan 16mm linssillä, kuvaan 600mm linssillä. Keihäs näyttää kuvissa tyypillisesti usein siltä samalta, tiukka tempaisu ja vääntynyt käsi sekä jalka takaapäin. Mutta toisin kun pääsääntöisesti näissä kisoissa, saan keskittyä siihen minkä osaan parhaiten. Alla 30 kuvaa ja toisella kotimaisella jatkaen: I rest my case. Joukossa saattaa olla jopa yksi portfolioon päätyvä.
Lupailin jo vähän itselleni, että päivitän näitä sivuja enää kerran tämän jälkeen. Katsotaan mitä keksin. Parhaat kuvani? Viiltävää kritiikkiä Kiinalaisesta yhteiskuntarakenteesta? Väärin ymmärretyn taiteilijan ulinaa... ei sen lupaan, sitä ei tule. Kokemuksia? Mitä opin, mitä jäi käteen?
Katsotaan, ehkä ajatus kypsyy kun nukkuu yön ylitse.
Nukuin varmasti liian hyvin, sillä tuntuu, etten keksi mitään ylevää sanottavaa. Ehkei minun täydykkään. Olo on kevyt, ei enää 400mm ja 600mm linssejä, ei reppua selässä. Huomenna turistimatka Kiinanmuurille, tiistaina kotiin.
On monta asiaa, josta mieleni tekisi olla jälkikäteen hieman kriittinen - rakentavasti - mutta ehkä sen aika tulee myöhemmin. Nyt ei ole oikea aika kun päättäjäisten ilotulitukset räiskyvät kaupungin yllä. Kisat ovat ohitse. Onko seuraavana Vancouver 2010, katsotaan sitä myöhemmin.
Mieleni tekisi kertoa ajatuksiani ja havaintojani Kiinasta - voimakkaitakin mielipiteitä - mutta suutari pysyköön lestissään. Minun leipälajini ovat kuvat, joten näytän niitä. Koostin huomista IL:n juttua varten omasta mielestäni 12 parasta kuvaa. Laajennan sitä nyt hieman: tässä 35 kuvaa, jotka minulle syystä tai toisesta ovat jääneet mieleen. Kun laittaa kursorin kuvan päälle, kuvatekstit tulevat näkyviin. Osan olette nähneet, osa on uusia, osa arkistoon unohtuneita.
Netin voima tuntuu olevan uskomaton. Minuun ovat ottaneet yhteyttä ihmiset vuosien, jopa kymmenien vuosien takaa. Toistaiseksi statistiikka näyttää kisojen päätöspäivänä hieman vajaata 400 000 kävijää. Olen tietysti tyytyväinen, mutta samalla hieman hämmentynyt. Toivotaan, että poikii ehkä tulevaisuudessa jotain.
Kiitos raadille ruoskinnasta. Pistää yrittämään, kun tietää pelätä seuraavan päivän viiltävää palautetta.
Romppasen Kyöstille kiitos muistuttamisesta, että todellista melontaa ei kuvata radalla. Kuvaviestit hänen kajakistaan ovat olleet mukava piristys Pekingin helteessä. Odotan kuumeisesti, että saan ottaa omat veneet alas autotallin katosta ja pääsemme perheen kanssa melomaan. Samoin, Princess Sophie on jo varmasti kyllästynyt laiturissa makoiluun ja odottaa, että Emma ja isä yhdessä nostavat purjeet (purjeiden nostosta ja reivaamisesta on tullut meillä tänä kesänä Emman kanssa tärkeä yhteinen juttu).
Joku tulee kuitenkin kysymään, että mikä oli paras kuvasi Kiinasta. Rehellisesti, en tiedä. Ehkä se on sisältä hiljaa murtunut Tero Pitkämäki, joka väkinäisesti nostaa lipun ylös mutta painaa katseensa alas. Tai Asafa Powell, joka kiidättää joukkuettaan kohti kultaa läpi olympiarenkaiden. Jos maltat katsoa kuvat yllä lävitse, voit itse päättää.
Onko kyse koti-ikävästä - ja 4-vuotiaasta tyttärestäni, joka päivittäin näyttää sormillaan montako yötä vielä pitää nukkua ennenkuin isä tulee kotiin - mutta kuva joka mielessäni nousee ylitse muiden on pieni kiinalainen tyttö sadetakissa, nauraen kisailemassa suihkulähteiden seassa, jotka heiluvat ja sykkivät kiinalaisen musiikin tahtiin.
Yrittäen muka olla kastumatta. Ja nauttien joka sekunnista.
Jos voisin Kiinasta viedä mielessäni pois vain yhden kuvan, se olisi kuva tuosta pienestä tytöstä.
Pekingissä 24.8.2008 / KK