Reality Check — like Now?

Reality Check — like Now?

JP Ahonen / Julkaistaan tekijän luvalla)

( This post will be in Finnish — this is probably one time only exception in this blog, but it is because I am quoting and referencing Finnish material exten­sively.)

Tänään aamulla maamme viral­lisena histo­rian­kir­joit­tajana pidetty Helsingin Sanomat julkaisi kolumnin Sytytä Kynttilä Reijolle. Ymmärrän kolumnin kirjoit­ta­misen taiteen­lajina — mutta kyseinen kirjoittaja Virpi Salmi meni nyt kaikkien rimojen alitse ja sohaisi muura­hais­pesään pahemman kerran. Kehoitan lukemaan ennen kaikkea ko. kolumnin kommentit huolella sekä esim. FB:ssä siitä käytyä keskus­telua. Veikkaan että maksoi Hesarille aikamoisen nipun tilaajia.

Toisaalta Salmea on pakko ymmärtää: jollain pitää työnan­ta­jalta pinnoja lypsää ja jos päätoi­mittaja tällaisen lehmän­läjän tilaa, niin pakkohan se on kirjoitaa. Ja saihan hän siinä ne Andy Warhollin mainos­tamat 15 minuuttia kuului­suutta.

Eniten tässä surettaa kuitenkin maan isoimman päivä­lehden vajoa­minen tälle tasolle. Julkaistaan tällaista sontaa (viimeisten BB-kuulu­misien ohella :-) ), mutta jätetään julkai­se­matta mm. journa­lis­ti­liiton vastine päätoi­mit­tajan absur­deihin väitteisiin ja suora­naisiin valheisiin, joita hän on tässä viime päivinä julki­suu­dessa auliisti jaellut.

Miksi kirjoitan suomeksi? Syy: valoku­vaaja Peter Forsgård tarttui välit­tö­mästi aiheeseen ja kirjoitti siitä heti hyvän blogi-kirjoi­tuksen Kaikki oikeudet HS:lle ja vastuut muille? Lyhyt ja asial­linen kommentti.

Johon minä kirjoitin raivo­päissäni vastauksen. Raivoissani en todel­lakaan Peterille, vaan Hesarille ja ihmisille, jotka eivät omaa napaansa pidem­mälle osaa katsoa. Suora­nai­sille rahanah­neille valeh­te­li­joille.

Ja luettuani sen nyt ajattelin, että se voisi kiinnostaa myös minun lukija­kun­taani (niin, teitä molempia… ;-) )

Joten; harrastan HS:n suosimaa copy-paste journa­lismia. Tässä ja nyt. Suomeksi. Kommenttini Peterin kirjoi­tukseen.

Hesari kirjoitti itse sunnun­taina, lainaten Aleksi Niemistä N2 toimis­tosta, että valta­media on tietoi­sesti hidas­tanut uudis­tusten käyttöön ottoa ja leviä­mistä alalle, viitaten tässä koske­tus­tie­to­ko­neille ja mobii­leille tehtyä todel­lista sisältöä. Hesarin lempi­termi on ollut “kanni­ba­lismi” jolla tarkoi­tetaan sitä, että yritetään säilyttää olennainen sisältö seuraavan päivän lehteen — eikä pyritäkään kehit­tämään ja esittämään journa­lis­tista, näyttävää sisältöä ns. uusilla alustoilla — sillä sehän voisi viedä lukijat pois paperi­leh­destä.

Nyt kuitenkin tiedetään varmuu­della muualta, että sanoma­lehdet ovat tulleet tiensä päähän. Kyse on vain aikatau­lusta ja siitä, kuinka paljon tässä viivy­tys­tais­te­lussa voidaan tehdä voittoa sijoit­ta­jille. 2009 =>2010 HS tuplasi voittonsa ja siitä seuraavan osingon määrän. Tämä samalla kun levikit laskivat ja maino­seurot yleisesti alkoivat virrata netin puolelle kiihty­vällä tahdilla. 

Törkeintä antia käydyssä keskus­te­lussa ovat mielestäni Viestinnän Keskus­liiton Valtteri Niirasen kommentit, joissa hän vähät­telee käynnissä olevaa raken­ne­muu­tosta ja toteaa, että “tekijöiden pitää vain ymmärtää ja sopeutua, sillä ajat ovat kovat…”

Millähän vuosi­tu­han­nella hän luulee elävänsä?

Ei, tekijät ovat sen ymmär­täneet jo aikoja sitten. Olemme muutoksen edessä.

Me emme tarvitse sanoma­lehtiä. Me tarvit­semme hyvää, korkea­laa­tuistta journa­lismia. Sitä kutsutaan myös älykkääksi, julki­seksi keskus­te­luksi (jota muuten Virpi Salmen kolumni ei todel­lakaan ole). Yhteis­kunta tarvitsee sitä. 

Ongelma on, että suuret media­talot, ennen kaikkea Sanomat, joilla on — tai paremmin on ollut — käytän­nössä täysi monopoli tähän “julkiseen, älykkääseen keskus­teluun” eivät sitä tajua. Tai: ehkä tajuavat, mutta he ovat valinneet priori­tee­tikseen sijoit­tajien miellyt­tä­misen minkään­laisen alan kehit­tä­misen sijaan. Tämä tulee kostau­tumaan pahoin, sillä suunta on selvä — kuten sanoin, kysymys on vain ajasta.

Eikö kenenkään mielestä ole oireel­lista, että internet on ollut olemassa jo 20 vuotta, se on selvästi kaikista voimak­kaimmin kehittyvä ala journa­lismin saralla, iPad etc. on ollut jo kohta kaksi vuotta meidän arkipäi­väämme, kuumin nimi media­maa­imassa on ollut jo useamman vuoden Brian Storm… ja tässä maassamme ei ole yhtään päivä­lehteä, jonka iPad versiota viitsisisi seurata — innova­tii­vi­sesta multi­me­diasta nyt puhumat­takaan.

Tulevaisuus on selkeästi muilla alustoilla kun paperilla — ja nyt ne oikeudet yritetään riistää isoimmaan oikeu­della niin kauan kuin sen vielä luullaan olevan mahdol­lista ilman sen suurempaa hälyä. Primääri alusta, jolle teemme työtä kymmenen vuoden päästä ei todel­lakaan ole enää painettu paperi.

Tällä hetkellä meillä laatu­lehtien (onko niitä — ja huomaatteko kuinka yritän olla mainit­se­matta koko ajan Hesaria… :-) ) käsitys inter­nettiin ja table­teille suunna­tusta journa­lis­mista on se kuuluisa lukijan kuva (jonka saa parilla leffa­li­pulla) ja se Laaja­salon Kristil­lisen Opiston ensim­mäisen vuosi­kurssin (ilmaisen) harjoit­te­lijan etusormi joka naputtaa siihen sopivan kuvatekstin. Tämä tietysti palvelee sitä näivet­tyvää printtiä, sillä niin kauan kuin ei ole oikeasti toimivia vaihtoehtoja, niin ihmiset tilaavat sen läpys­känsä totto­muk­sesta, kun ei kerran muutakaan ole tarjolla . Tämän valossa on ehkä ymmär­ret­tä­vääkin, että päivä­leh­tiemme sähköiset versiot ovat niin onnet­tomia kuin ovat.

On vasten­mie­listä seurata, kun maan suurimman lehden päätoi­mittaja valeh­telee silmät päästään, selittäen miten hän “ei ymmärrä mistä tässä on kysymys, eihän nämä hihhulit ole meillä edes töissä”. Niin: samalla viikolla HS:n kesäku­vaajien sopimukset päättyivät. Koko kesän heille kuvanneet valoku­vaajat sanoivat selkeästi “EI” kun heille tarjottiin mahdol­li­suutta avustaa HS:ia jatkossa — näillä uusilla “sopimuk­silla”. Joten HS jatkanee vanhalla copy-paste / lukijan­ku­va­lin­jalla myös tulevai­suu­dessa.

Ja tämä Penti­käisen kommentti “Journa­lis­ti­liitto ei voi edustaa näitä freelance­reita…” Anteeksi? Liitto jossa on 2200 freelance jäsentä, ja se ei voi heitä edustaa? Ihan oikeasti nyt — kuten toisella kotimai­sella sanotaan: REALITY CHECK!

Olen kirjoit­tanut aiheesta toistu­vasti — ja lähes tasan vuosi sitten kirjoitin The Deathwatch of Our Daily Print , jossa veikkasin, että viiden vuoden sisällä toinen iltapäi­vä­leh­temme on historiaa ja siitä viiden vuoden sisällä HS seuraa perässä.

Mitä tällä hetkellä tapahtuu ei todel­lakaan anna aihetta muuttaa tuota arviota.

Vuosi sitten aloitin tuon samaisen artik­kelin lainauk­sella Matrixista, ja se sopinee tähän hyvin päätök­seksi:

I know you’re out there. I can feel you now. I know that you’re afraid… you’re afraid of us.
You’re afraid of change. I don’t know the future. I didn’t come here to tell you how this is going to end.
I came here to tell you how it’s going to begin…”

15 Replies to “Reality Check — like Now?”

  1. En oikein ymmärrä miksi isojen media­ta­lojen hitaus ja aikaansa seuraa­mat­tomuus (ja sokeus sille että tilanne muuttuu) kismittää sinua noin paljon. Jos isot eivät osaa tehdä oikeita liikkeitä muuttu­vassa tilan­teessa, sitä enemmänhän uusille startu­peille jää tilaa päästä apajille. Internet-aikaan firman perus­ta­minen on lähes ilmaista, serverit tai pilvi­pal­velut maksavat korkeintaan joitain satasia kuukau­dessa, loppu on kiinni vain siitä mitä pystyy ideoimaan ja tekemään.

    Kaikki tai melkein kaikki tunnetut internet-firmat, kuten Google, Facebook, Ebay, Spotify, Reddit, Digg, ovat alkaneet muutaman hemmon olohuo­ne­pro­jek­teina.

    1. Moro -

      ihan hyvä pointti. Ja saattaa toteu­tuakin, for all we know. Ehkä kaikkeen ei yhden ihmisen aika riitä — tilan­teessa jossa status quon puolus­tajia kyllä riittää pilvin pimein.
      Herlinin Niko on ottanut askeleen oikeaan suuntaan — jotain tollaista yhdis­tettynä ammat­ti­tai­toiseen mm-tiimiin niin jotain voisi syntyäkin.

      Minimissään puhutaan jostain muutaman kymmenen ihmisen työpa­nok­sesta — siinä ei ihan mainit­semasi sataset riitä. Joo, startup rahaa varmasti löytyy jos siinä maail­massa elää… mutta minä en elä.

      Ymmärrän kuvien ja visuaa­lisen tarinan­ker­ronnan päälle aika hyvin. Se ei tämän hetkisiä median­pyö­rit­täjiä kuitenkaan kiinnosta pätkääkään. Heitä kiinnostaa minimaa­liset kulut ja maksi­maa­linen voitto. Minun pelisuun­ni­telmani on, että kun päivit­täisprintti on lopulta kuris­tanut itsensä hengiltä, niin ehkä sitten on aika tehdä jotain — tai tilaa tehdä jotain. Silloin saattaa olla kysyntää niille, jotka osaavat sitä ns. rikasta sisältöä oikeasti tuottaa. Ja siinä on kysymys ihan oikeasti käsityö­tai­dosta jolla on oppimis­käyrä — ei siitä kenellä on hienoin kamera tai tehokkain MPB.

      Arvaa onko muuten sattumaa, että opetan Tampereen Yliopis­tossa (ja nyt tästä vuodesta alkaen myös TaiKissa) näitä juttuja? Vahva tavoite luoda ympärille verkosto ihmisiä jotka tästä tekemi­sestä jotain tajuavat.

      Kaiken tämän jälkeen: koko tässä sopassa ei kuitenkaan ole kysymys minun turhau­tu­mi­sestani vallit­sevaan tilan­teeseen. Kysymys on siitä, että yhteis­kuntaa ei tunnu pätkääkään kiinnos­tavan tällainen korpo­raa­tioiden harjoittama koulu­kiusaus, jos näin voisi sitä nimittää. “Ette te ole ihmisiä, te olette yrittäjiä” ja “Me olemme sentään Sanomat, joten mitä ihmettä nämä hihhulit valittaa”.

      Voi kuullostaa suurilta sanoilta, mutta panoksena ei ole enempää tai vähempää kuin vapaa tiedon­vä­litys — joka ymmär­tääkseni kuuluu perus­vaa­ti­muksena jonkin­laiseen demokra­tiaan.

  2. Uskon (ja jopa toivon), että vapaa tiedon­vä­litys tulee näyttämään p…t nykyi­sille tiedon­vä­li­tyksen valtiaille eli paino­ko­ne­mo­no­po­lille.

    Tästä yksi esimerkki iPad. Tähän astisessa iPad-maail­massa lehti­talot ovat hyker­relleet, kuinka he nyt voivat paikata web-ajan menetyk­sensä, jolloin he joutuivat antamaan infor­maation ilmai­seksi (siis osittain mm. sähke­uu­tisina jne.). iPadista oli tulevan sampo, jonne sisältöä myydään 5,90 € kappa­le­hintaan (suuria määriä “ilmaisina sähköisinä kopioina” samaan hintaan kuin satun­naisia irtonu­me­roita kioskeista). En tiedä tilastoja, mutta epäilen ettei myynti ole lähtenyt vetämään halutulla tavalla.

    iPad ja muut sormi­tie­to­koneet ovat lyöneet ja tulevat lyömään itsensä läpi. Kun samalla laitteella voi lukea netti­sivuja, blogeja, tweetteja, koota omia sähköisiä aikakaus­lehtiä ilmai­sesta aineis­tosta – niin miksi enää maksaa 5,90 tai 3,90 tai 1,90 lukeakseen tietyn toimit­tajan kommentteja maailman asioista. Jotain muuta on tultava tilalle. Kirjoitan lukemi­sesta vaikka olen itsekin valoku­vaaja, koska tekstiähän tässä kaikki suoltavat: blogiin, twitteriin, nettiin.

    Valoku­valle täytyy keksiä uusi muoto, formaatti. Laaduk­kaalle valoku­valle on hankala keksiä kanavia, jotka tuottavat tekijälleen riittävää liike­vaihtoa. Tiedon­vä­li­tystä eivät enää hallitse paino­ko­nee­no­mis­tajat, jotka pystyivät tekemään suurta tulosta. Ja päättivät kilpailun takia ostaa laadu­kasta sisältöä.

    Tuntuu tylsältä sanoa, että kaikella on aikansa ja viitata sillä kuvajour­na­listiin. Ammatti on ollut Suomessa niin lyhyen aikaa, että esim. maakuntien ensim­mäiset lehti­ku­vaajat ovat nyt siirty­mässä taivaal­lisen valon tallen­ta­jiksi. Eikä ammattia ole maail­mal­lakaan harjoi­tettu sataakaan vuotta. Itselleni, 60-luvun lapselle, luotiin vielä kuva maail­masta jossa voi valita ammat­tinsa ja harjoittaa sitä uransa alusta loppuun. Yli 20 vuotta olen ollut alalla, mutta työsken­nellyt laajalla säteellä.

    Mitä tässä oli aiheeseen, Hesarin riisto­so­pi­mukseen? Ei ehkä mitään, mutta toivot­ta­vasti jotain.

  3. Hyvä Kari Kuukka.

    Sinulla on useita ammatteja. Teet kuitenkin kuvajour­na­lismia, työtä –johon sinulla ei ole mitään koulu­tusta. Tekemällä niin viet koulu­tetun lehti­ku­vaajan työn.
    Tämä ei sinua tunnu ahdis­tavan.
    Olen 15 vuotta yrittänyt pitää kuvajour­na­listien asiaa esillä. En ole koskaan saanut ketään kollegaa mukaan, kaikkein vähiten sinua. Nyt näyttää tekstisi perus­teella että juuri SINÄ ainoana olet keksinyt nousta puollus­tamaan lehti­ku­vaajan asemaa.
    Olet istunut IltaSa­no­missa tehden FH graafeja samaan aikaan kun sadat TAIK:sta ja Lahdesta valmis­tuneet ammat­ti­laiset kierte­levät siivous­firmoja hakien työtä elääkseen.
    Moraali on omituinen asia. Kun on helppo käydä ison pedon kimppuun sitä käykin jos istuu itse suoja­tussa tilassa, mutta kun hyökkää­minen ei ole helppoa -on helppo istua ihan hiljaa ja nakertaa kolle­goitaan.

    Jore Puusa

    1. Hyvä Jore Puusa -

      joku minua viisaampi on joskus todennut, että ei kannata provo­soitua kun provo­soidaan. Voisin repiä kommenttisi rieka­leiksi kappale kappa­leelta, pudotella hienoja sanoja joita opin niiden seitse­män­toista yliopis­to­vuoden aikana jolloin hankin nuo “ammatit” jotka sinua niin kalvavat. En ymmärrä, minkä takia katke­ruutesi kohdistuu juuri minuun, olen jostain oudosta syystä mielestäsi suoma­laisen kuvajour­na­lismin vihol­linen numero yksi.

      Yhteen asiaan haluaisin puuttua: lienee jokaisen omilla aivoillaan ajatte­levan ihmisen oikeus sanoa, mikäli hän kokee jonkin asian epäkoh­daksi — vaikka hänellä ei loppu­tut­kintoa juuri tuolta elämä­na­lu­eelta olisikaan?

      Mutta. En tiedä mihin viittaat, kun sanot, ettet ole koskaan saanut minua mihinkään mukaan. En todella tiedä mihin olisit koskaan edes pyytänyt tai yrittänyt saada. Voin vain todeta, etten ole koko kuvaa­jaurani aikana saanut sinulta yhtään positii­vista kommenttia — pääsään­töi­sesti olet julki­sesti yrittänyt kaataa kuraa niskaan joka käänteessä. Tästäkin blogista löytyy muutama viiltävä kommenttisi.

      Kuten sanoin, en provo­soidu. Teen kuten kollega Pekka Potka keskus­te­luunne kylläs­ty­neenä teki omassa blogissaan: totean, etten edes ala tähän jankkaa­miseen ja käytän oikeuttani moderoida kommenttisi blogistani jatkossa pois.

      Voit luonnol­li­sesti vapaasti jatkaa parjaa­mistani muilla areenoilla.

      K

    1. Hi Hopper -

      did I ever show you this?

      http://bit.ly/n208VF

      It’s a story Teknari (the only true iPad-only magazine in Finland) did last spring on my tools and work. I’ve not been that eager on showing it around — I can see the yeah, yeah I-love-me -commentary it’s bound to generate — but I think it illustrates a point pretty well here.

      Rv. Salmi could do some compa­rison to the prices quoted in her local camerastore -shit, they might not understand what she’d be asking…

      Just the two super tele’s with EOS1Dmk4 bodies are over 30 000 euros; add 3 pieces of 5D’s and about ten shorter lenses, couple of MBPs.… (btw, I presently lug around an 11″ MB Air with dual core i7 with 256 SSDs as an backup machine: have you tried it? Beatiful piece of work and so lightweight. I’ve even cut HD material with FCP on it, using iPad as a secondary screen … Might be the thing for you on location?)

      Anyway, this is just the “sports” or stills gear. Add lighting gear, sound gear and video stuff, thousands of euros worth of software…

      I wonder if 100K in EUROS would do the job? Add a set a wheels — any wheels — to lug that pile of stuff around and no, definitely not enough.

      So naturally, why should I be concerned, rv Virpi? Surely all that exists so that as an entrepreneur (yrittäjä) — IF for some luck of God I manage to make a half a decent shot one day — all the possibly resulting revenue goes to the guys in ties — because oh hell, THEIR BUSINESS is — according to them — in dire straits.

      Maybe Matti Nykänen was talking about entrepre­neurship in the media world instead of ski jumping when he said: “You know, when you jump you are out there on your own. It is so up yours!”.

      1. Nice shot. Oh, I know the gear thing. I refuse to carry a second laptop on location. Worst case I can ship my CF cards to the studio and they can do the bitch work. We here in Hollywood are also constantly fighting with the studios over what is called “box rental” or “kit rental”. Basically, we work on an hourly wage with an 8 hour guarantee, overtime after 8 etc. Then we are paid an additional “rental” on our gear. It’s a way of helping amortize our invest­ments over time etc. There was a LOT of push back from both the movie studios and the TV networks when we asked for higher kit rental in the digital world. We had to explain to them that, while digital may be cheaper for them since they are no longer paying film and processing (they finally figured out that once you add in digital asset management that the costs are pretty much a wash with film), our costs have gone up exponen­tially. I’m very fortunate to have a union behind me to help me when trying to explain to the studios that digital bitch work isn’t free and that I should not be expected to to it off the clock.
        Granted, the work is all work for hire. I don’t own it, I have no rights to it, I cannot resell it and I even need permission to use it on my website. But, when I work on a studio movie or a TV show, I am actually an employee. I am not subject to self-emplo­yment taxes and they pay into my pension and health insurance plans. It’s sort of like being a staff photo­grapher but for limited terms of emplo­yment.
        It’s still not a bad gig.

      2. Oh…and we still have that whole “You have to own a crap load of gear and give us everything” mentality to deal with because, you know…the Hollywood studios are all going broke, dontcha know.

  4. Kiitos hyvästä kirjoi­tuk­sesta.

    Joskus aikoinaan löysin tänne vahin­gossa liittyen näihin tekijä­noi­keus­asioihin, ja on ihan kiva kuulla kommentteja tekijä­noi­keuk­sista ja mediayh­tiöistä näin ‘taitei­lijan’ suusta. Kun naapu­rikin sattuu olemaan “ammat­ti­va­lo­ku­vaaja” (ei päätyönään, mutta freelancerina).

    Lisäksi kiinnostaa saada tietoa kuvaa­mi­sesta, jos vaikka sunnun­tai­ku­vaaja oppisi muutaman niksinkin :)

    1. Sami-Pekka -

      sorry, että kesti vastava vähän aikaa. Kiva että seuraat, hienoa että kommentoit. Tartun kuitenkin tuohon naapu­riisi, joka on “ammat­ti­va­lo­ku­vaaja” mutta “ei päätyönään mutta freelancerina”.

      Tuo on vähän itsensä poissulkeva väite. Jos joku on ammat­ti­lainen, hän saa leipänsä siitä. Tyypil­li­sesti päätyönään, toki moni tekee jotain muuta, että saisi leipänsä riittämään. Minä olen esim. yliopisto-opettaja. Mutta en sanoisi siinä itseäni ammat­ti­lai­seksi — aihe jota opetan kyllä, mutta itse opetta­mi­sessa en kutsuisi itseäni ammat­ti­lai­seksi. Olen ammat­ti­lainen siinä sitten, kun se maksaa kaikki laskut ja kaikki muu sen lisäksi on enemmänki puuhas­telua tai harras­ta­mista.

      Hieno kamera ja hyvät kuvat eivät vielä tee ammat­ti­laista. Valoku­vauksen kyseessä ollen vielä kuvaaja jonka voisi sanoa olevan ammat­ti­lainen, ei vielä ole journa­listi.

      Koska en tunne “naapu­riasi” niin en voi kertoa miten hänen kohdallaan on. Mutta hieman kärjistäen voisi kysyä: miltähän tuntuu niistä ihmisistä, joiden leipä on tähän mennessä riippunut myydyistä kuvista siitä, jos joku perheenisä parin lisäeuron takia myy kuvia — niin, juuri noilla parilla eurolla. SIllä kun hänen ei tarvitse pohtia mistä se leipä tulee, on vain kiva saada nimi kuvan alle ja vähän kaffe­pengar…

      Siis kuten sanoin, en rupea raivoamaan tästä, ehkä vaan herättää ajatuksia. Englan­niksi usein hoetaan “beat the profes­sionals in their own game” mutta se on aika tyhmä sanonta, siitä ei ole kysymys. Mieti, jos sinä olisit töissä jossain fimassa, joka julkaisee jotakin: jos sinun tehtäväsi olisi hankkia laadu­kasta sisältöä — oli se mitä tahansa — ja joku tarjoaisi “ihan ok” sisältöä murto-osalla kustan­nuksia — eikö olisikin houkut­te­levaa hyväksyä se ja pistää erotus taskuunsa — tai sijoit­tajien taskuun? Näin toimivat tämän hetken media­talot. Ei niin huonoa kuvaa, ettei se kelpaa, kun hinta on kohdallaan.

      Journa­lis­tisen sisällön kyseessä ollen pitää lisätä, että esim. kuva sinänsä ei ole se sisältö. Sen arvo muodostuu myös siitä, että se tulee lähteestä joka tiedetään luotet­ta­vaksi ja rehel­li­seksi

      Meida­talot kaivavat tietysti omaa kuoppaansa pyrkiessään maksi­moimaan tämän hetkisen tulok­sensa ajatte­le­matta yhtään tulevai­suuten. Laatu heikkenee -> tilaajat kaikkoavat -> tulos pienenee. Mutta jos tulos (levikki) pienenee sanotaan 25% (kuten esim Iltasa­no­milla viimeisen 4 vuoden aikana) mutta tämä saadaan aikai­seksi 80% pienim­millä tuotan­to­ku­luilla niin se houkuttaa. Osakkee­no­mis­tajat ovat tyyty­väisiä, ainakin muutaman vuoden.

      Mutta: mitä sitten?Konkurssi? Vielä pahempaa kuraa sivuille? Lisää tussun kuvia — anteeksi suora ilmaus?

      Uskon, että toimiva, sivis­tynyt yhteis­kunta tarvitsee avointa, älykästä, julkista keskus­telua. SItä on perin­tei­sesti kutsuttu journa­lis­miksi. Sitä on perin­tei­sesti harras­tettu mm. sanoma­leh­distön välityk­sellä. Ja se tulee syntymään jostakin, uudessa muodossa.

      Mutta tämä murros­vaihe on vaikea ja satuttaa useita ihmisiä — todel­lisia ammat­ti­laisia jotka tällä hetkellä toimivat ammatissa.

      Käytät myös ilmaisua “ei päätyönään, mutta freelancerina”. Näillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Olen itse freelance, ollut 25 vuotta. Täysin päätyönä, täysin ammat­ti­laisena. Valitet­tavan usein freelance mielletään ajatuk­sella “poika jolla on kamera”, vaikka kysymys on vain siitä, että hän ei ole naimi­sissa yhden asiakkaan kanssa, vaan työsken­telee useille tahoille. Vilase vaikka tuota linkkiä, joka tuossa kommen­tissa Hoppe­rille on. Onko se “poika jolla on kamera”? Ei, se on päätyönään tätä tekevä freelancer, jonka kuvillaan pitää rahoittaa noi lelut.

      Ei sinänsä, olen usein törmännyt ilmaisuun: oletko sinä oikea valoku­vaaja vai freelanceri?
      Eli en loukkaan­tunut sen enempää, mutta ajattelin, että olisi muillekin ehkä hyödyl­listä pistää ns. premissit kohdalleen.

      Voi kuullostaa kornilta, tämän vähän tiukan sävyisen vastauksen jälkeen, mutta ihan oikeasti, kiva kun kommentoit. Tätä keskus­telua käydään aivan liian vähän.

      K

  5. Huomasin että kirjoitin ym isän sanonnan väärin: Eli, tarkoitin ettei kannata lähteä kusikil­pailun haisu­näätää vastaan. Pyydän anteeksi jos siitä on syntynyt jotain väärinkâ­si­tystä. Minä tyhmä ulkomaa­lainen kirjoitan hoono soomia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *