Reality Check – like Now?

(© JP Ahonen / Julkaistaan tekijän luvalla)

( This post will be in Finnish – this is probably one time only exception in this blog, but it is because I am quoting and referencing Finnish material extensively.)

Tänään aamulla maamme virallisena historiankirjoittajana pidetty Helsingin Sanomat julkaisi kolumnin Sytytä Kynttilä Reijolle. Ymmärrän kolumnin kirjoittamisen taiteenlajina – mutta kyseinen kirjoittaja Virpi Salmi meni nyt kaikkien rimojen alitse ja sohaisi muurahaispesään pahemman kerran. Kehoitan lukemaan ennen kaikkea ko. kolumnin kommentit huolella sekä esim. FB:ssä siitä käytyä keskustelua. Veikkaan että maksoi Hesarille aikamoisen nipun tilaajia.

Toisaalta Salmea on pakko ymmärtää: jollain pitää työnantajalta pinnoja lypsää ja jos päätoimittaja tällaisen lehmänläjän tilaa, niin pakkohan se on kirjoitaa. Ja saihan hän siinä ne  Andy Warhollin mainostamat 15 minuuttia kuuluisuutta.

Eniten tässä surettaa kuitenkin maan isoimman päivälehden vajoaminen tälle tasolle. Julkaistaan tällaista sontaa (viimeisten BB-kuulumisien ohella :-) ), mutta jätetään julkaisematta mm. journalistiliiton vastine päätoimittajan absurdeihin väitteisiin  ja suoranaisiin valheisiin, joita hän on tässä viime päivinä julkisuudessa auliisti jaellut.

Miksi kirjoitan suomeksi?  Syy: valokuvaaja Peter Forsgård tarttui välittömästi aiheeseen ja kirjoitti siitä heti hyvän blogi-kirjoituksen Kaikki oikeudet HS:lle ja vastuut muille? Lyhyt ja asiallinen kommentti.

Johon minä kirjoitin raivopäissäni vastauksen. Raivoissani en todellakaan Peterille, vaan Hesarille ja ihmisille, jotka eivät omaa napaansa pidemmälle osaa katsoa. Suoranaisille rahanahneille valehtelijoille.

Ja luettuani sen nyt ajattelin, että se voisi kiinnostaa myös minun lukijakuntaani (niin, teitä molempia… ;-) )

Joten; harrastan HS:n suosimaa copy-paste journalismia. Tässä ja nyt. Suomeksi. Kommenttini Peterin kirjoitukseen.

Hesari kirjoitti itse sunnuntaina, lainaten Aleksi Niemistä N2 toimistosta, että valtamedia on tietoisesti hidastanut uudistusten käyttöön ottoa ja leviämistä alalle, viitaten tässä kosketustietokoneille ja mobiileille tehtyä todellista sisältöä. Hesarin lempitermi on ollut “kannibalismi” jolla tarkoitetaan sitä, että yritetään säilyttää olennainen sisältö seuraavan päivän lehteen – eikä pyritäkään kehittämään ja esittämään journalistista, näyttävää sisältöä ns. uusilla alustoilla – sillä sehän voisi viedä lukijat pois paperilehdestä.

Nyt kuitenkin tiedetään varmuudella muualta, että sanomalehdet ovat tulleet tiensä päähän. Kyse on vain aikataulusta ja siitä, kuinka paljon tässä viivytystaistelussa voidaan tehdä voittoa sijoittajille. 2009 =>2010 HS tuplasi voittonsa ja siitä seuraavan osingon määrän. Tämä samalla kun levikit laskivat ja mainoseurot yleisesti alkoivat virrata netin puolelle kiihtyvällä tahdilla. 

Törkeintä antia käydyssä keskustelussa ovat mielestäni Viestinnän Keskusliiton Valtteri Niirasen kommentit, joissa hän vähättelee käynnissä olevaa rakennemuutosta ja toteaa, että “tekijöiden pitää vain ymmärtää ja sopeutua, sillä ajat ovat kovat…”

Millähän vuosituhannella hän luulee elävänsä?

Ei, tekijät ovat sen ymmärtäneet jo aikoja sitten. Olemme muutoksen edessä.

Me emme tarvitse sanomalehtiä. Me tarvitsemme hyvää, korkealaatuistta journalismia. Sitä kutsutaan myös älykkääksi, julkiseksi keskusteluksi (jota muuten Virpi Salmen kolumni ei todellakaan ole). Yhteiskunta tarvitsee sitä. 

Ongelma on, että suuret mediatalot, ennen kaikkea Sanomat, joilla on – tai paremmin on ollut – käytännössä täysi monopoli tähän “julkiseen, älykkääseen keskusteluun” eivät sitä tajua. Tai: ehkä tajuavat, mutta he ovat valinneet prioriteetikseen sijoittajien miellyttämisen minkäänlaisen alan kehittämisen sijaan. Tämä tulee kostautumaan pahoin, sillä suunta on selvä – kuten sanoin, kysymys on vain ajasta.

Eikö kenenkään mielestä ole oireellista, että internet on ollut olemassa jo 20 vuotta, se on selvästi kaikista voimakkaimmin kehittyvä ala journalismin saralla, iPad etc. on ollut jo kohta kaksi vuotta meidän arkipäiväämme, kuumin nimi mediamaaimassa on ollut jo useamman vuoden Brian Storm… ja tässä maassamme ei ole yhtään päivälehteä, jonka iPad versiota viitsisisi seurata – innovatiivisesta multimediasta nyt puhumattakaan.

Tulevaisuus on selkeästi muilla alustoilla kun paperilla – ja nyt ne oikeudet yritetään riistää isoimmaan oikeudella niin kauan kuin sen vielä luullaan olevan mahdollista ilman sen suurempaa hälyä. Primääri alusta, jolle teemme työtä kymmenen vuoden päästä ei todellakaan ole enää painettu paperi.

Tällä hetkellä meillä laatulehtien (onko niitä – ja huomaatteko kuinka yritän olla mainitsematta koko ajan Hesaria… :-) ) käsitys internettiin ja tableteille suunnatusta journalismista on  se kuuluisa lukijan kuva (jonka saa parilla leffalipulla) ja se Laajasalon Kristillisen Opiston ensimmäisen vuosikurssin (ilmaisen) harjoittelijan etusormi joka naputtaa siihen sopivan kuvatekstin. Tämä tietysti palvelee sitä näivettyvää printtiä, sillä niin kauan kuin ei ole oikeasti toimivia vaihtoehtoja, niin ihmiset tilaavat sen läpyskänsä tottomuksesta, kun ei kerran muutakaan ole tarjolla . Tämän valossa on ehkä ymmärrettävääkin, että päivälehtiemme sähköiset versiot ovat niin onnettomia kuin ovat.

On vastenmielistä seurata, kun maan suurimman lehden päätoimittaja valehtelee silmät päästään, selittäen miten hän “ei ymmärrä mistä tässä on kysymys, eihän nämä hihhulit ole meillä edes töissä”. Niin: samalla viikolla HS:n kesäkuvaajien sopimukset päättyivät. Koko kesän heille kuvanneet valokuvaajat sanoivat selkeästi “EI” kun heille tarjottiin mahdollisuutta avustaa HS:ia jatkossa – näillä uusilla “sopimuksilla”.  Joten HS jatkanee vanhalla copy-paste / lukijankuvalinjalla myös tulevaisuudessa.

Ja tämä Pentikäisen kommentti “Journalistiliitto ei voi edustaa näitä freelancereita…” Anteeksi? Liitto jossa on 2200 freelance jäsentä, ja se ei voi heitä edustaa? Ihan oikeasti nyt – kuten toisella kotimaisella sanotaan: REALITY CHECK!

Olen kirjoittanut aiheesta toistuvasti – ja lähes tasan vuosi sitten kirjoitin The Deathwatch of Our Daily Print , jossa veikkasin, että viiden vuoden sisällä toinen iltapäivälehtemme on historiaa ja siitä viiden vuoden sisällä HS seuraa perässä.

Mitä tällä hetkellä tapahtuu ei todellakaan anna aihetta muuttaa tuota arviota.

Vuosi sitten aloitin tuon samaisen artikkelin lainauksella Matrixista, ja se sopinee tähän hyvin päätökseksi:

“I know you’re out there. I can feel you now. I know that you’re afraid… you’re afraid of us.
You’re afraid of change. I don’t know the future. I didn’t come here to tell you how this is going to end.
I came here to tell you how it’s going to begin…”

15 Comments

  1. Rami Saarikorpi
    September 13, 2011

    Hyvä juttu jälleen kerran Kari! Jakoon lähtee…

    Reply
  2. Sampo Smolander
    September 13, 2011

    En oikein ymmärrä miksi isojen mediatalojen hitaus ja aikaansa seuraamattomuus (ja sokeus sille että tilanne muuttuu) kismittää sinua noin paljon. Jos isot eivät osaa tehdä oikeita liikkeitä muuttuvassa tilanteessa, sitä enemmänhän uusille startupeille jää tilaa päästä apajille. Internet-aikaan firman perustaminen on lähes ilmaista, serverit tai pilvipalvelut maksavat korkeintaan joitain satasia kuukaudessa, loppu on kiinni vain siitä mitä pystyy ideoimaan ja tekemään.

    Kaikki tai melkein kaikki tunnetut internet-firmat, kuten Google, Facebook, Ebay, Spotify, Reddit, Digg, ovat alkaneet muutaman hemmon olohuoneprojekteina.

    Reply
    • kkuukka
      September 13, 2011

      Moro –

      ihan hyvä pointti. Ja saattaa toteutuakin, for all we know. Ehkä kaikkeen ei yhden ihmisen aika riitä – tilanteessa jossa status quon puolustajia kyllä riittää pilvin pimein.
      Herlinin Niko on ottanut askeleen oikeaan suuntaan – jotain tollaista yhdistettynä ammattitaitoiseen mm-tiimiin niin jotain voisi syntyäkin.

      Minimissään puhutaan jostain muutaman kymmenen ihmisen työpanoksesta – siinä ei ihan mainitsemasi sataset riitä. Joo, startup rahaa varmasti löytyy jos siinä maailmassa elää… mutta minä en elä.

      Ymmärrän kuvien ja visuaalisen tarinankerronnan päälle aika hyvin. Se ei tämän hetkisiä medianpyörittäjiä kuitenkaan kiinnosta pätkääkään. Heitä kiinnostaa minimaaliset kulut ja maksimaalinen voitto. Minun pelisuunnitelmani on, että kun päivittäisprintti on lopulta kuristanut itsensä hengiltä, niin ehkä sitten on aika tehdä jotain – tai tilaa tehdä jotain. Silloin saattaa olla kysyntää niille, jotka osaavat sitä ns. rikasta sisältöä oikeasti tuottaa. Ja siinä on kysymys ihan oikeasti käsityötaidosta jolla on oppimiskäyrä – ei siitä kenellä on hienoin kamera tai tehokkain MPB.

      Arvaa onko muuten sattumaa, että opetan Tampereen Yliopistossa (ja nyt tästä vuodesta alkaen myös TaiKissa) näitä juttuja? Vahva tavoite luoda ympärille verkosto ihmisiä jotka tästä tekemisestä jotain tajuavat.

      Kaiken tämän jälkeen: koko tässä sopassa ei kuitenkaan ole kysymys minun turhautumisestani vallitsevaan tilanteeseen. Kysymys on siitä, että yhteiskuntaa ei tunnu pätkääkään kiinnostavan tällainen korporaatioiden harjoittama koulukiusaus, jos näin voisi sitä nimittää. “Ette te ole ihmisiä, te olette yrittäjiä” ja “Me olemme sentään Sanomat, joten mitä ihmettä nämä hihhulit valittaa”.

      Voi kuullostaa suurilta sanoilta, mutta panoksena ei ole enempää tai vähempää kuin vapaa tiedonvälitys – joka ymmärtääkseni kuuluu perusvaatimuksena jonkinlaiseen demokratiaan.

      Reply
  3. Pekka Makkonen (@mcpekkis)
    September 14, 2011

    Uskon (ja jopa toivon), että vapaa tiedonvälitys tulee näyttämään p…t nykyisille tiedonvälityksen valtiaille eli painokonemonopolille.

    Tästä yksi esimerkki iPad. Tähän astisessa iPad-maailmassa lehtitalot ovat hykerrelleet, kuinka he nyt voivat paikata web-ajan menetyksensä, jolloin he joutuivat antamaan informaation ilmaiseksi (siis osittain mm. sähkeuutisina jne.). iPadista oli tulevan sampo, jonne sisältöä myydään 5,90 € kappalehintaan (suuria määriä “ilmaisina sähköisinä kopioina” samaan hintaan kuin satunnaisia irtonumeroita kioskeista). En tiedä tilastoja, mutta epäilen ettei myynti ole lähtenyt vetämään halutulla tavalla.

    iPad ja muut sormitietokoneet ovat lyöneet ja tulevat lyömään itsensä läpi. Kun samalla laitteella voi lukea nettisivuja, blogeja, tweetteja, koota omia sähköisiä aikakauslehtiä ilmaisesta aineistosta – niin miksi enää maksaa 5,90 tai 3,90 tai 1,90 lukeakseen tietyn toimittajan kommentteja maailman asioista. Jotain muuta on tultava tilalle. Kirjoitan lukemisesta vaikka olen itsekin valokuvaaja, koska tekstiähän tässä kaikki suoltavat: blogiin, twitteriin, nettiin.

    Valokuvalle täytyy keksiä uusi muoto, formaatti. Laadukkaalle valokuvalle on hankala keksiä kanavia, jotka tuottavat tekijälleen riittävää liikevaihtoa. Tiedonvälitystä eivät enää hallitse painokoneenomistajat, jotka pystyivät tekemään suurta tulosta. Ja päättivät kilpailun takia ostaa laadukasta sisältöä.

    Tuntuu tylsältä sanoa, että kaikella on aikansa ja viitata sillä kuvajournalistiin. Ammatti on ollut Suomessa niin lyhyen aikaa, että esim. maakuntien ensimmäiset lehtikuvaajat ovat nyt siirtymässä taivaallisen valon tallentajiksi. Eikä ammattia ole maailmallakaan harjoitettu sataakaan vuotta. Itselleni, 60-luvun lapselle, luotiin vielä kuva maailmasta jossa voi valita ammattinsa ja harjoittaa sitä uransa alusta loppuun. Yli 20 vuotta olen ollut alalla, mutta työskennellyt laajalla säteellä.

    Mitä tässä oli aiheeseen, Hesarin riistosopimukseen? Ei ehkä mitään, mutta toivottavasti jotain.

    Reply
  4. Lauri Peura
    September 14, 2011

    Todella hyvin sanottu. Karilla on sana hallussa.

    Reply
  5. Jore Puusa
    September 14, 2011

    Hyvä Kari Kuukka.

    Sinulla on useita ammatteja. Teet kuitenkin kuvajournalismia, työtä –johon sinulla ei ole mitään koulutusta. Tekemällä niin viet koulutetun lehtikuvaajan työn.
    Tämä ei sinua tunnu ahdistavan.
    Olen 15 vuotta yrittänyt pitää kuvajournalistien asiaa esillä. En ole koskaan saanut ketään kollegaa mukaan, kaikkein vähiten sinua. Nyt näyttää tekstisi perusteella että juuri SINÄ ainoana olet keksinyt nousta puollustamaan lehtikuvaajan asemaa.
    Olet istunut IltaSanomissa tehden FH graafeja samaan aikaan kun sadat TAIK:sta ja Lahdesta valmistuneet ammattilaiset kiertelevät siivousfirmoja hakien työtä elääkseen.
    Moraali on omituinen asia. Kun on helppo käydä ison pedon kimppuun sitä käykin jos istuu itse suojatussa tilassa, mutta kun hyökkääminen ei ole helppoa -on helppo istua ihan hiljaa ja nakertaa kollegoitaan.

    Jore Puusa

    Reply
    • kkuukka
      September 14, 2011

      Hyvä Jore Puusa –

      joku minua viisaampi on joskus todennut, että ei kannata provosoitua kun provosoidaan. Voisin repiä kommenttisi riekaleiksi kappale kappaleelta, pudotella hienoja sanoja joita opin niiden seitsemäntoista yliopistovuoden aikana jolloin hankin nuo “ammatit” jotka sinua niin kalvavat. En ymmärrä, minkä takia katkeruutesi kohdistuu juuri minuun, olen jostain oudosta syystä mielestäsi suomalaisen kuvajournalismin vihollinen numero yksi.

      Yhteen asiaan haluaisin puuttua: lienee jokaisen omilla aivoillaan ajattelevan ihmisen oikeus sanoa, mikäli hän kokee jonkin asian epäkohdaksi – vaikka hänellä ei loppututkintoa juuri tuolta elämänalueelta olisikaan?

      Mutta. En tiedä mihin viittaat, kun sanot, ettet ole koskaan saanut minua mihinkään mukaan. En todella tiedä mihin olisit koskaan edes pyytänyt tai yrittänyt saada. Voin vain todeta, etten ole koko kuvaajaurani aikana saanut sinulta yhtään positiivista kommenttia – pääsääntöisesti olet julkisesti yrittänyt kaataa kuraa niskaan joka käänteessä. Tästäkin blogista löytyy muutama viiltävä kommenttisi.

      Kuten sanoin, en provosoidu. Teen kuten kollega Pekka Potka keskusteluunne kyllästyneenä teki omassa blogissaan: totean, etten edes ala tähän jankkaamiseen ja käytän oikeuttani moderoida kommenttisi blogistani jatkossa pois.

      Voit luonnollisesti vapaasti jatkaa parjaamistani muilla areenoilla.

      K

      Reply
      • hopper stone
        September 15, 2011

        Tai niinkuin mun isä sanoi aikoinaan: älä lähde kusikilpailuun haisulia vastaan.

        Reply
  6. hopper stone
    September 15, 2011

    Tietää jo heti kättelyssä ettei Rv. Salmi tietää mistä puhuu kun hän väittää että kunnon Canon järjestelmäkamera saisi muka tuhannella eurolla.

    Reply
    • kkuukka
      September 15, 2011

      Hi Hopper –

      did I ever show you this?

      http://bit.ly/n208VF

      It’s a story Teknari (the only true iPad-only magazine in Finland) did last spring on my tools and work. I’ve not been that eager on showing it around – I can see the yeah, yeah I-love-me -commentary it’s bound to generate – but I think it illustrates a point pretty well here.

      Rv. Salmi could do some comparison to the prices quoted in her local camerastore -shit, they might not understand what she’d be asking…

      Just the two super tele’s with EOS1Dmk4 bodies are over 30 000 euros; add 3 pieces of 5D’s and about ten shorter lenses, couple of MBPs…. (btw, I presently lug around an 11″ MB Air with dual core i7 with 256 SSDs as an backup machine: have you tried it? Beatiful piece of work and so lightweight. I’ve even cut HD material with FCP on it, using iPad as a secondary screen … Might be the thing for you on location?)

      Anyway, this is just the “sports” or stills gear. Add lighting gear, sound gear and video stuff, thousands of euros worth of software…

      I wonder if 100K in EUROS would do the job? Add a set a wheels – any wheels – to lug that pile of stuff around and no, definitely not enough.

      So naturally, why should I be concerned, rv Virpi? Surely all that exists so that as an entrepreneur (yrittäjä) – IF for some luck of God I manage to make a half a decent shot one day – all the possibly resulting revenue goes to the guys in ties – because oh hell, THEIR BUSINESS is – according to them – in dire straits.

      Maybe Matti Nykänen was talking about entrepreneurship in the media world instead of ski jumping when he said: “You know, when you jump you are out there on your own. It is so up yours!”.

      Reply
      • hopper stone
        September 15, 2011

        Nice shot. Oh, I know the gear thing. I refuse to carry a second laptop on location. Worst case I can ship my CF cards to the studio and they can do the bitch work. We here in Hollywood are also constantly fighting with the studios over what is called “box rental” or “kit rental”. Basically, we work on an hourly wage with an 8 hour guarantee, overtime after 8 etc. Then we are paid an additional “rental” on our gear. It’s a way of helping amortize our investments over time etc. There was a LOT of push back from both the movie studios and the TV networks when we asked for higher kit rental in the digital world. We had to explain to them that, while digital may be cheaper for them since they are no longer paying film and processing (they finally figured out that once you add in digital asset management that the costs are pretty much a wash with film), our costs have gone up exponentially. I’m very fortunate to have a union behind me to help me when trying to explain to the studios that digital bitch work isn’t free and that I should not be expected to to it off the clock.
        Granted, the work is all work for hire. I don’t own it, I have no rights to it, I cannot resell it and I even need permission to use it on my website. But, when I work on a studio movie or a TV show, I am actually an employee. I am not subject to self-employment taxes and they pay into my pension and health insurance plans. It’s sort of like being a staff photographer but for limited terms of employment.
        It’s still not a bad gig.

        Reply
      • hopper stone
        September 15, 2011

        Oh…and we still have that whole “You have to own a crap load of gear and give us everything” mentality to deal with because, you know…the Hollywood studios are all going broke, dontcha know.

        Reply
  7. Sami-Pekka Hallikas
    September 15, 2011

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

    Joskus aikoinaan löysin tänne vahingossa liittyen näihin tekijänoikeusasioihin, ja on ihan kiva kuulla kommentteja tekijänoikeuksista ja mediayhtiöistä näin ‘taiteilijan’ suusta. Kun naapurikin sattuu olemaan “ammattivalokuvaaja” (ei päätyönään, mutta freelancerina).

    Lisäksi kiinnostaa saada tietoa kuvaamisesta, jos vaikka sunnuntaikuvaaja oppisi muutaman niksinkin :)

    Reply
    • kkuukka
      September 21, 2011

      Sami-Pekka –

      sorry, että kesti vastava vähän aikaa. Kiva että seuraat, hienoa että kommentoit. Tartun kuitenkin tuohon naapuriisi, joka on “ammattivalokuvaaja” mutta “ei päätyönään mutta freelancerina”.

      Tuo on vähän itsensä poissulkeva väite. Jos joku on ammattilainen, hän saa leipänsä siitä. Tyypillisesti päätyönään, toki moni tekee jotain muuta, että saisi leipänsä riittämään. Minä olen esim. yliopisto-opettaja. Mutta en sanoisi siinä itseäni ammattilaiseksi – aihe jota opetan kyllä, mutta itse opettamisessa en kutsuisi itseäni ammattilaiseksi. Olen ammattilainen siinä sitten, kun se maksaa kaikki laskut ja kaikki muu sen lisäksi on enemmänki puuhastelua tai harrastamista.

      Hieno kamera ja hyvät kuvat eivät vielä tee ammattilaista. Valokuvauksen kyseessä ollen vielä kuvaaja jonka voisi sanoa olevan ammattilainen, ei vielä ole journalisti.

      Koska en tunne “naapuriasi” niin en voi kertoa miten hänen kohdallaan on. Mutta hieman kärjistäen voisi kysyä: miltähän tuntuu niistä ihmisistä, joiden leipä on tähän mennessä riippunut myydyistä kuvista siitä, jos joku perheenisä parin lisäeuron takia myy kuvia – niin, juuri noilla parilla eurolla. SIllä kun hänen ei tarvitse pohtia mistä se leipä tulee, on vain kiva saada nimi kuvan alle ja vähän kaffepengar…

      Siis kuten sanoin, en rupea raivoamaan tästä, ehkä vaan herättää ajatuksia. Englanniksi usein hoetaan “beat the professionals in their own game” mutta se on aika tyhmä sanonta, siitä ei ole kysymys. Mieti, jos sinä olisit töissä jossain fimassa, joka julkaisee jotakin: jos sinun tehtäväsi olisi hankkia laadukasta sisältöä – oli se mitä tahansa – ja joku tarjoaisi “ihan ok” sisältöä murto-osalla kustannuksia – eikö olisikin houkuttelevaa hyväksyä se ja pistää erotus taskuunsa – tai sijoittajien taskuun? Näin toimivat tämän hetken mediatalot. Ei niin huonoa kuvaa, ettei se kelpaa, kun hinta on kohdallaan.

      Journalistisen sisällön kyseessä ollen pitää lisätä, että esim. kuva sinänsä ei ole se sisältö. Sen arvo muodostuu myös siitä, että se tulee lähteestä joka tiedetään luotettavaksi ja rehelliseksi

      Meidatalot kaivavat tietysti omaa kuoppaansa pyrkiessään maksimoimaan tämän hetkisen tuloksensa ajattelematta yhtään tulevaisuuten. Laatu heikkenee -> tilaajat kaikkoavat -> tulos pienenee. Mutta jos tulos (levikki) pienenee sanotaan 25% (kuten esim Iltasanomilla viimeisen 4 vuoden aikana) mutta tämä saadaan aikaiseksi 80% pienimmillä tuotantokuluilla niin se houkuttaa. Osakkeenomistajat ovat tyytyväisiä, ainakin muutaman vuoden.

      Mutta: mitä sitten?Konkurssi? Vielä pahempaa kuraa sivuille? Lisää tussun kuvia – anteeksi suora ilmaus?

      Uskon, että toimiva, sivistynyt yhteiskunta tarvitsee avointa, älykästä, julkista keskustelua. SItä on perinteisesti kutsuttu journalismiksi. Sitä on perinteisesti harrastettu mm. sanomalehdistön välityksellä. Ja se tulee syntymään jostakin, uudessa muodossa.

      Mutta tämä murrosvaihe on vaikea ja satuttaa useita ihmisiä – todellisia ammattilaisia jotka tällä hetkellä toimivat ammatissa.

      Käytät myös ilmaisua “ei päätyönään, mutta freelancerina”. Näillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Olen itse freelance, ollut 25 vuotta. Täysin päätyönä, täysin ammattilaisena. Valitettavan usein freelance mielletään ajatuksella “poika jolla on kamera”, vaikka kysymys on vain siitä, että hän ei ole naimisissa yhden asiakkaan kanssa, vaan työskentelee useille tahoille. Vilase vaikka tuota linkkiä, joka tuossa kommentissa Hopperille on. Onko se “poika jolla on kamera”? Ei, se on päätyönään tätä tekevä freelancer, jonka kuvillaan pitää rahoittaa noi lelut.

      Ei sinänsä, olen usein törmännyt ilmaisuun: oletko sinä oikea valokuvaaja vai freelanceri?
      Eli en loukkaantunut sen enempää, mutta ajattelin, että olisi muillekin ehkä hyödyllistä pistää ns. premissit kohdalleen.

      Voi kuullostaa kornilta, tämän vähän tiukan sävyisen vastauksen jälkeen, mutta ihan oikeasti, kiva kun kommentoit. Tätä keskustelua käydään aivan liian vähän.

      K

      Reply
  8. hopper stone
    September 22, 2011

    Huomasin että kirjoitin ym isän sanonnan väärin: Eli, tarkoitin ettei kannata lähteä kusikilpailun haisunäätää vastaan. Pyydän anteeksi jos siitä on syntynyt jotain väärinkâsitystä. Minä tyhmä ulkomaalainen kirjoitan hoono soomia.

    Reply

Leave a Reply