What the Hell Are You Thinking?

What the Hell Are You Thinking?

HS website on the Market Place celebration: text, text, text…

I’ve tried now three times to write something about this, but I just can’t do it coherently . Sorry. It’ll turn into a long whining story which somebody will try to turn against me .… and as we are talking about the national religion — ice hockey — so I really should watch my step.

But I just have to say: I was devas­tated when I looked at the websites of our legacy media covering the hockey WC final and the party on the Helsinki market place the following day. What the hell were they thinking?

Is this the way media profes­sionals are doing web in 2011?

No, not a word more… Just couple of examples you really should think about. If you consider yourself profes­sional, that is.

1) Aamulehti website after the Market place: “Look, here are some nice YouTube videos we found”. Jesus, I thought you were doing journalism yourself?

2) Uusi Suomi: “Look at the amazing (“huima”) photo gallery” says the headline. Excuse me? “Amazing?” You mean the couple of static images you have on your page? Or did I miss something?

Aamulehti linking to YouTube videos (plus screen grab on top) and Uusi Suomi “amazing (huima, transl) image gallery”

3) Helsingin Sanomat: how many photo­graphers you had there? 4–5? And you come up with an image gallery of three (3) images in the web?

Helsingin Sanomat team producing a gallery of total three images.…

4) IL: you always emphasize how getting the news out fast is your top priority, how dynamic you are… Well, took you like ten hours after the game to come up with some kind of collection of your own images… And you can’t even call it a gallery, it was like 6–8 less than mediocre images on top of each other on a static page, all cropped to horizontal 4 by 3 format…

And the list goes on and on… But I promised NOT to write about it. :-)

But seriously? What are you thinking? That’s the best you can do? Couple of static images and some text? The biggest news event of the year? Oh, sure, yes, you did video, I’m sure you blew every­body’s minds off with the dynamic approaches you took…

Where are the interactive panoramas, time-lapse of the arrival of the audience, audios­li­deshows with original content, your multi cam real time livefeed, proprietary mini helicam, your visually a bit more interesting web design?

You really think this is what people in 2011 want to see? Done by “profes­sionals”? Seriously?

And you expect to keep your audience?

28 Replies to “What the Hell Are You Thinking?”

    1. Sure, I saw them. Actually thought of sending you a message and asking you for permission to use one Little Planet on the blogpost…

      You did a good job, and YLE was smart enough to buy your stuff. But Jesus F. Christ, what is the legacy print doing? Putting text driven totally static bulk into the web… And linking to commercial operators (granted, good looking) aerial footage as “hey, here is our reporting…” Like, duh?

      Don’t get me wrong: I really think what this Flycam (http://skyview.virtuaalikuvat.com/) did was awesome… but it should be done routinely by our legacy print. With ambient, panned audio. With interaction. And BTW, somebody should tell them to do a decent iPad version — they are using krPano and the iPad version generated is totally blurred and unusable.

      Presently it is a no brainer to have a dynamic website with edited images, appropriately captioned within minutes up and running (and I am not talking about “ultra fast workflow” when you transmit directly to the page). And to have it iPad compa­tible even…

      And this is what the legacy print comes up with?

  1. Ah, internet journalism in Finland.. sorry, internet what? That’s the feeling I get when reading the Finnish news websites and their endless flow of STT (wire) news. There’s so little original content that it hurts.

    I myself made an audio slideshow of the local celebra­tions here and offered it to few magazines. Only one bothered to answer by saying they had no need for it (they released their own gallery two days later).

    Here’s the audio slideshow: http://sikaheimo.com/lahtimestaruus/

    It’s just sad to notice how slowly our legacy media evolves. If they really want to survive and not lose more readers to Youtube and whatnot, they have to invest in quality and original content. Internet isn’t just a place where you dump short news and leftover pictures.

    1. Hi -

      I looked at your slideshow and enjoyed it immensly. Don’t get me wrong: yes, I am a teacher and there were lots of things I would have done diffe­rently ;-) — but I really liked it. Very genuine.

      And, as a whole I dare say that this small piece of yours had more real, authentic feel to it than majority of the mainstream (legacy) media were able to convey.

      We actually had a thought that we should be doing like collection of celebration slideshows around the country and put them all together under one website… but kinda late to do it now ;-) But that is exactly the kind of idea the legacy media should be thinking. Yup, I know: hell freezes over before they do anything like that.

      Your last sentence said it real nicely:

      Internet isn’t just a place where you dump short news and leftover pictures”.

      Who on earth could make those knuckle­heads to understand it?

      A department chief of a major newspaper here in Finland two years ago, when I was trying to speak in favor of some multi­media I wanted to do told me — while declining my offer:

      You know Kari, internet is kinda funny. It does not really matter what you put there but the amount of clicks just keeps increasing…”

      I really could not think of an answer. Not then, not now.

    1. Actually no Rami — or yes, depends what you mean… and let me explain what I mean: whatever there was out there now on “Leijonat” , people clicked on it. People were dying for it — NOT for INFORMATION but to RELIVE that moment of glory again, to SHARE it again with minds feeling alike.

      From a different angle, different approach, different perspective.

      It’s not about INFORMATION but about EXPERIENCE and SHARING.

      Clicks? One should count the clicks on the next, smaller scale event… or better, to see the total trend. What is the chosen media people go to next time? Because the user experience of today deter­mines your choices tomorrow. Presently there was not much positive user experiences to choose from…

      HS/IS/IL I am sure got lots of clicks — but what does this mean? What can you read into that data? Nothing. Did their coverage strengthen their brand in any way?

      I think there was something pretty alarming in the fact that the most “innovative” of the medias was YLE — and simply because they used a basic panoramic image. But seriously: YLE? The most dynamic media in the country? That’s like Encyclo­pedia Britanica team winning an online design contest…

      My blog is about to hit 100 000 reader mark and my multi­media server shows about 500 000 unique visitors since I started this blog which was less than two years ago. And this is one (seriously disturbed ;-) ) individual talking about photo­graphy, multi­media and things related — basically just thinking aloud about this stuff… ? Every time I go to cover a major event, even before the actual event starts I notice an increase on the server stats. My point here being:

      There is a genuine interest for this, people really want to see different approaches, rich content.

      Meanwhile: the main stream does… well, nothing. Text and pictures. Sometimes text and pictures on an iPad — but it is still text and pictures, nothing more.

  2. You’re dead on about the press. I went just to party on with people in Tampere center after the Win of World Championships and grabbed just for fun images and video-footage. Because was not sleepy, did mash-up video to my own blog and published it 6:00 am.

    Tampere Crazy after Finland Won Ice Hockey 2011 World Championship” http://bit.ly/jFc7tP

    I was really surprised when checked out the press-sites that morning same time as published Youtube-video and my blog-post. Saw only just a pair of images as you mentioned. Oh my… I was really surprised.

    1. Hopper -

      how can I? Without resorting to language I should not use?
      And we both know the expression: “Don’t shoot the messenger”. I am busy dodging bullets already as it is… ;-)

  3. Update / Post Script:

    My wife read this post and commented immedietely “you really should think about your headline”. Well, she missed the reference… and as someone else might as well, so let me spell it out.

    It’s a direct ref. to my blogpost on Jan 11th this year called So you want to put your newspaper to the iPad? and more presicely, it is reference to Andrew Walkingshaws great essay on Dec. 3oth in paidContent. I was talking about touch computers and quoting him extensively:

    Put another way, tablets are always-on, tactile, completely recon­fi­gu­rable, great-looking, perma­nently jacked into the Internet plumbing, and you’re using them to make skeumorphic newspaper clones? When there are thousands of new, more direct, more usable, more valuable experiences you could build using the same technical and journa­listic skills, and when you’ve already established I wasn’t willing to pay for your paper in the first place?

    Seriously: what the hell are you thinking?

    If I care enough about your content, you can give it to me on stone tablets in cuneiform and I’ll find a way to use it. If I care a bit, I’ll go where it’s the right combi­nation of easy, affor­dable and reliable. (But: if you want me to pay, I’d better be making money or having fun somehow.) If I don’t care at all, there is nothing you can do, not even really nice swipe effects, which will make me care. Come back when you’ve fixed the content. Come back when you can show me a new perspective. Come back when you make me faster or smarter. Come back with funda­mental, not cosmetic, innovation. We’ll talk then.”

    What Comes After Newspapers: Forget Form, It’s About Content
    by Andrew Walkingshaw (as published in paidContent.org, dec. 30 2010)

    K.

  4. That’s precisely what I was about write here about the internet. What’s the situation in 2011? We have digital cameras that can record video technically good enough for feature film-makers (and with a price tag of less than 2000 euros and you get an awesome still camera in the same package), we have dirt-cheap audio recorders (I just bought a Zoom H1 for less than 100 euros), laptops that can edit the content better than the most powerful (and expensive) desktop stations could couple of years ago, cellp­hones that can shoot their own tv-commercials in HD, wireless internet coverage almost around the world and software that can be used to create almost anything.

    We also have a steady overflow of young, ambitious and talented people with degrees in media but who sit behind the McDonald’s counter (for now, as McDonald’s is planning to replace the people with self-service cash registers). These people grew up with video games where interactive story­telling has been a common practice for years, if not decades (if Final Fantasy series and Heavy Rain don’t ring any bells, you should check them out), and they literally live their life through inter­net’s social media and content sharing sites.

    Last but not least, we have Vimeo and YouTube with HD, iPad and it’s cousins, HMTL5 and WordPress with zero material costs for ink or paper. Journa­lists can produce rich multi­media and publish the stories it in high definition. Even YLE can’t do that in their normal broadcasts.

    What we don’t have is a state of mind where this is seen as a great possi­bility, a new golden age for audio­visual journalism and story­telling. Right now the internet is the secondary delivery method with almost no original content. What the media outlets don’t seem to understand is the fact that like in the world of prime-time television, their content competes with all the other audio­visual content in internet. And there’s a healthy dose of high quality content there. If they ever want to find paying customers for their content, it has to be more interesting than everything else. The tools are there, the know-how is too, but it doesn’t seem to be enough.

    What we don’t have is a state of mind where this is seen as a great possi­bility, a new golden age for audio­visual journalism and storytelling.”

    If they ever want to find paying customers for their content, it has to be more interesting than everything else. The tools are there, the know-how is too, but it doesn’t seem to be enough.”

    1. The Print:
      Run by people who were brought up with text. Pictures and any visual content is just an expensive luxury used to illustrate the real substance conveyed with carefully chosen words. It’s a medium run by blind who don’t care, trying despe­rately push to an audience who cares even less. People like me (and you…) are seen as an problem, trying to rock their perfect world. Annoying noise trying to disrupt their fully functional signal, which is ink on white paper.

      Legacy Print: medium run by blind who don’t care, trying despe­rately push to an audience who cares even less.

      You might remember me talking sometimes about the signal to noise ratio, a very basic concept in engineering.

      Simply put: there are two possible ways to enhance the power of trans­mission: a) to make a better, cleaner signal b) to supress the noise. Without excep­tions, our legacy print has chosen the latter.

      Their strategy is “let’s pretend that the Web does not exist — or let’s make it so bad nobody cares about it — so we can sell the Real Product i.e. ink and paper. ”

      It should be “The shit is about to hit the fan — actually it already did and it’s all over the walls. As long as we still have some resources, let’s put all of it into R&D, hire some experi­mental talent and — for crying out loud — at least try to do something original”.

      Look around. Make your own conclusions as to what is happening.

  5. Sellaisen lehti­ku­vaajan, joka kaikin tavoin on tehnyt vain omaa uraansa on 110% turha narista tilan­teesta. Koko tilanne on lampaiksi tekey­ty­neiden lehti­ku­vaajien oma aikaansaannos.
    Jos meistä ‑alan ammat­ti­lai­sista- olisi löytynyt pienikin rohkeuden siemen, ei kuvajour­na­lismin taso olisi pohjamudassa.
    Kun olen itse taistellut alan tilanteen paran­ta­misen puolesta 25 vuotta, on ollut täysin mahdo­tonta saada ketään kollegaa mukaan. Paska­housuja suomeksi.
    Sinällään pidän englan­niksi kirjoit­ta­mista egobuus­te­rointina, joka lähinnä naurattaa.
    Mylly kummal­lekin olkapäälle — kaksi leicaa rinnalle ja ylisuuret aurin­ko­lasit silmille pitäisi riittää.
    Ja hei Peter Stone— sinäkin osaat Suomea

    1. Englanti on tainnut jäädä päälle siksi, että olemme keskus­telleet näistä myös muiden kuin suoma­laisten kolle­goiden kanssa. Varsinkin multi­me­dia­ker­ronnan osalta kiinnos­tavia keskus­te­lu­na­vauksia löytyy enemmän englan­nin­kie­li­sestä maail­masta (äidin­kie­lellä tai ei). Karin kanssa kirjoit­telen englantia myös ihan harjoit­te­lu­mie­lessä jotta varsinkin oman alan sanasto tulisi sujuvammaksi :)

      Mutta mutta, mitä tarkoitat tuolla “edes pienellä rohkeuden sieme­nellä”? Tämä tulee nyt vasta alaa opiske­levan näkökul­masta, ei kymmenien vuosien kokemuk­sella, mutta eikö uusien kerron­ta­ta­pojen mahdol­li­suuksien selvit­tä­minen ja ammat­ti­tai­tonsa kehit­tä­minen (ja muiden tukeminen samassa) ole rohkeaa? Jos katsoo vaikkapa Medias­tormia tai monia amerik­ka­laisia sanoma­lehtiä, on moni kuvajour­na­listi saanut siellä paljon kansal­lista ja kansain­vä­listä näkyvyyttä pitkille repor­taa­seille juuri multi­me­di­aa­lisen kerronnan ja verkon kautta. Joukko­vies­tinnän siirty­minen nettiin on saman­ta­painen kehitys­suunta kuin musiik­ki­bis­nek­sessä, ja tuntuu että aika moni haikailee vanhoja hyviä aikoja (jotka eivät palaa ilman ydinsotaa) sen sijaan että kävisi, kuten sanoit, rohkeasti tulta päin. En siis tarkoita että sinä (en ole niin paljoa seurannut), mutta moni kuvaaja kyllä.

      Itselleni ainakin näin uran aivan alussa on ollut eniten hyötyä kolle­goista jotka ovat jakaneet auliisti tietojaan, vinkkejään ja kokemuk­siaan oli kyse sitten teknii­kasta, vertais­pa­laut­teesta, markki­noin­nista tai suorista “en ehdi, mutta soitta­kaapas tuolle” ‑tyyppi­sistä keikka­tar­jouk­sista. Samaan katego­riaan lasken myös esim. Photos­hel­terin ilmaiset oppaat, Mikko Takkusen vapaa­eh­toi­sesti pitämän, loistavan Photo­jour­na­lism­links ‑sivuston ja monet muut jotka kokevat että tiedon ja kokemusten jakaminen ei ole itseltä pois vaan kehittää samalla sekä itseä että koko alaa. Meillä (mulla ja Karilla ja monilla muilla) on montakin projektia työn alla, ja niissä nimenomaan sekä kokeneet että aivan noviisit kohtaavat, mietitään yhdessä tulevaa ja pohditaan mitä ehkä kannat­taisi tehdä seuraavaksi.

      Vai millaista rohkeutta tarvit­taisiin erityisesti?

      Tuossa vielä linkkejä muutamiin menes­ty­neisiin juttuihin, vaikka ovat kyllä varmasti tuttu­jakin. Tekijöiden kommen­teista on käynyt usein ilmi ajatus, että kuvaajien on turha yrittää muuttua eloku­vaa­jiksi koska se on ihan oma ammat­ti­kun­tansa jolta tun turha viedä töitä tekemällä samaa hommaa huonommin. Sen sijaan eri ammat­ti­laisten yhteistyö ja esimer­kiksi kuvajour­na­listin mahdol­lisuus korvata kirjoi­tettu teksti autent­ti­sella äänellä (ja tukea näin valoku­va­ker­rontaa) ovat jopa vapaut­taneet, eivät niinkään kahlinneet kuvare­por­taasien tekijöitä. Tämä ei siis ole oma mieli­pi­teeni vaan kuultua. Itse en ole vielä noissa niin kokenut että voisin kovin syväl­li­sesti kertoa millaista se on päivätyönä:

      Davidson, Barbara (2010): Caught in the Crossfire. Los Angeles Times. Haettu 29.3.2011. http://lat.ms/gvYOzN

      Frazier, Danny W. (2009): Driftless — Stories from Iowa. MediaStorm. Haettu 24.3.2011. http://www.mediastorm.com/publication/driftless-stories-from-iowa

      Kashi, Ed (2008): Curse of the Black Gold. Talking Eyes Media & MediaStorm. Haettu 16.3.2011. http://bit.ly/c4j7wA

      Sinco, Luis (2007): The Marlboro Marine. MediaStorm & Los Angeles Times. Haettu 24.3.2011. http://www.mediastorm.com/publication/the-marlboro-marine

      Sugano, Dai (2010): Torn Apart. San Jose Mercury News. Haettu 6.4.2011. http://www.mercurynews.com/torn-apart

  6. How much is the budget of core opera­tions like news gathering, travel expenses, journa­lists’ salaries, freelance budgets and tools (computers etc.), compared to the total budget of a newspaper company? Are there any studies that could give even a rough estimation? I’m not a business profes­sional, but I assume the whole company model is based on print production, not neces­sarily innovative journalism. The cost for internet publishing is small compared to printing press, and in a country like Finland we also have to take the geography into consi­de­ration. Five million people in a area about the size of Italy, Poland or Germany means the paper has to travel long distances. Long story short, I’m just wondering if the usual whining about how “you can’t get revenue from internet journalism” is really a part of much bigger problem, where any revenue from any medium should contribute to the shrinking budget of the tradi­tional printed newspaper company, not just to the budget of that medium (like internet) itself. Could internet journalism look so doomed on budget papers because it’s a part of industry that’s dying anyway? Should companies do what doctors do and amputate the limbs already in necrosis? I’ve heard it’s never an easy decision, but it has to be done at some point. In the end, we only need our brain, our lungs and our heart. I’d count the core journalism as those vital organs and everything else (like distri­bution) as limbs that should be sacri­ficed if it’s the only way to save the rest of the body. Okay, maybe this went too far, but you get the idea. Maybe some expert of media economics could be asked to write something here?

  7. …At least we should look at the mistakes made by, say, music industry, and try not to make the same mistakes again. It’s easy to see it now, but the record labels tried to fool people to believe they were selling the content when every single customer knew in reality they only sold packages. Once the business realized their bluff was not working, they did the worst mistake ever, and sued their own customers who were so addicted to their content that they did almost anything to get their hands to it. Just think about it. You produce something people want like a drug, and you still manage to blame them for not buying it in a correct form. It’s a long way from the situation where no one cares about your content. Now we have Spotify, iTunes store etc. and yes, it’s not working very well yet for the producers, but at least the customers are happy and most of the bands still make music. And hey, live concert tickets sales are booming. Isn’t that what most musicians want anyway?

  8. as a repre­sen­tative of finnish broadcasting company yle i salute you guys — rami offered us some 360-pics and we took them.

    we did the same move on last summer at ilosaa­rirock, provins­sirock, asunto­mark­kinat and neste rally…and are going to do the same on this summer too.

    hopefully other news medias in finland follow us and forget to think just sales figures of newspaper.

    twitter.com/anttihirvonen

    1. Antti -

      thanks for commenting. I’m sorry I cannot resist the temptation.… ;-) as to ref. your last sentence, that is. As to who follows who and … :-) oh vanity… mea culpa, mea culpa.. But:

      In Beijing Olympics, I did this: http://www.karikuukka.com/peking2008/beijing-panoramas/index1.html and got some 1.4million hits on the server…

      I did e.g. this in the Vancouver Olympics… http://www.docimages.org/vancouver/panoramas/

      For MTV3 I did e.g. these http://www.mtv3.fi/ralli/nesteoilralli.shtml?panoraama and http://www.mtv3.fi/alppihiihto/levi.shtml?pallo couple of years back. Both of which worth checking out actually if you have not seen them before.

      The piece from Oslo now in March is also worth seeing, if you have not seen it before (The service truck of the Norvegian team.) I mean simply worth seeing as journa­lis­tically: http://www.docimages.fi/alma/norja/

      Actually, I think the first time ever in Finland when somebody used panorama in a journa­listic context was from Lahti in 2008 http://www.karikuukka.com/lahtipallopanoraama/ which I did for Iltalehti — but I am not 100% sure on this. This was handcoded and took quite a while to do…

      Anyway, I never saw them used in the daily media really before that — but, three weeks later after I’d done this, New York Times did really a nice piece from Japan. Now panoramas have become a routine technique — and rather simple to do — but it’s sad to notice that our legacy print refuses to see them as such. Them among other possi­bi­lities there is.

      But: I am really happy you are using Rami’s stuff now and in the future; I hope people notice them and thus might start requesting more of them.

  9. Kirjoit­ta­jalla on hyvä perus­pointti, mutta tällä kertaa meni kyllä metsään.

    Kirjoittaja ei taida aivan tietää mistä puhuu, vaan on vuodat­tanut tuntonsa parin pikavil­kaisun perus­teella. Aamulehden artik­ke­lista selviää, että kyse on Flycamin ilmaku­vista. Kirjoittaja väittää, että ne ovat “YouTube-videoita, jotka löysimme.”. Se ei pidä paikkaansa. Aamulehti.fi tilasi jo etukäteen yrityksen kuvaamaan nimenomaan verkko­ver­sioonsa nuo videot ja ilmakuvat. Samat ilmakuvat tilasi myös Iltalehti.fi. Kirjoittaja ei ilmei­sesti myöskään huomannut, että Ilta-Sanomat lähetti koko tapah­tuman verkossa suorana lähetyksenä ja vieläpä selos­tettuna. Panos­tuksia tapah­tuman verkko­to­teu­tukseen tehtiin siis useissa perin­tei­sissä mediataloissa.

    Ongel­maksi muodostui kuitenkin suoma­lainen IT-infra, sillä datayh­teydet eivät ole pysyneet kehityksen kelkassa. Katsoin nimittäin vieressä lavan takana kun monet toimit­tajat yrittivät saada kuvia toimi­tuk­siinsa jo tapah­tuman aikana, mutta yhteydet olivat totaa­lisen poikki ja muisti­kortit piti lopulta viedä toimi­tuksiin fyysi­sesti. Mikäli 3G-yhteydet olisivat pelit­täneet kunnolla, olisi monissa medioissa ollut tapah­tuman aikana huomat­ta­vasti enemmän ajankoh­taista kuvama­te­ri­aalia ja videoita. Joku vitsai­likin, että seuraavaan massa­ta­pah­tumaan pitää ottaa oma satel­liit­tiyhteys, kun operaat­torit eivät osaa hoitaa yhteyk­siään kuntoon.

    Vuosi-pari sitten ko. kirjoitus perin­teisten medioiden vanhoil­li­suu­desta olisi vielä ollut paikallaan, mutta nyt se jää pitkälti torsoksi. Allekir­joitan kuitenkin kirjoit­tajan mieli­piteen Uuden Suomen ja Hesarin kuvagal­le­rioiden osalta. Kehitet­tävää on toki vielä huimasti, sillä perin­teiset talot ovat usein kehityk­sessä hieman jäljessä pienempiä ja kette­rämpiä. Parin vuoden aikana ne ovat kuitenkin esitelleet nopei­takin peliliik­keitä juuri tämän­kal­taisten tapah­tumien osalta.

    1. Moro -

      mukavaa, että joku kommentoi suomek­sikin välillä; olen useaan otteeseen yrittänyt välittää viestiä, että se olisi jopa toivot­tavaa. Vanhempi kollega tuossa yllä kutsui tätä toisella kotimai­sella tarinointia “egobuus­te­roin­niksi” ja se vähän särähti korvaan. Ei, kyse oli Pekingin kisojen jälkeen tietoi­sesta valin­nasta jota pohdin pitkään; ajatuksena että saisi keskus­te­lu­pohjaa vähän laajemmaksi.

      Mutta, asiaan.

      Olet oikeassa ja väärässä.

      Oikeassa: Kirjoittaja (allekir­joi­tanut) on — kuten sanoit — vuodat­tanut tuntonsa parin vilkaisun perus­teella. Allekir­joit­ta­neelle se riitti, enempään nämä vilkaisut eivät inspiroineet.
      En vilkaissut yhtään paperi­lehteä, en seurannut reaaliai­kai­sesti mitä tapahtui missäkin mediassa. En seurannut TV-tuotantoa.

      Väärässä: Tämä ei ollut tyhjentävä analyysi siitä mitä tapahtui, mitä oli tapah­tunut. Sitä ei myös niin esitetty. Ei suoraan, ei rivien välissä. Lehtien esityksiä en kommen­toinut, en myöskään mitä tapahtui reaaliai­kai­sessa uutisoin­nissa. Ja en tietoi­sesti e.g. maininnut Ilta-Sanomia nimeltä kun puhuin finaa­liot­telun visuaa­li­sesta annista, sillä en siihen pereh­tynyt. Kilpai­lijan (IL) katsoin, kuten mainitsin; ja en ollut siitä kovin otettu, kuten myös mainitsin.

      Heräsin oikeastaan vasta katsomaan mitä siellä oli torilla tapah­tunut, kun Facebook alkoi saturoitua linkeistä näyttävään panoraamaan, joka oli selvästi tehty ilmei­sesti pienestä minihe­li­kop­te­rista. Varmasti yli puolet minun FB kamuistani ovat jonkin asteisia media-ammat­ti­laisia. Minua kiinnosti a) miten se oli tehty ja b) kuka tämän oli tehnyt (ihan yksilö­ta­solla ja toisaalta, mikä media siinä oli takana)?

      Tämän valossa päädyin noille — ja muuta­mille muille sivuille (myös sinun/teidän saitille) joita en sen enempää maininnut.

      Tuo hieno panoraama näytti levinneen moneen paikkaan. Näin sen usealla eri saitilla. Sanoit, että Aamulehti.fi oli tilannut Flycamin tekemään tämän homman. Hienoa, loistavaa toimintaa. Oikeasti.

      Ja sitten kysymys: miksi Aamulehti salli että se levisi kulovalkean tavoin mediassa — ilman AL:n logoja tai brändäystä? Miksi AL ei omalla sivullaan (josta oli screencapture jutussani) hehkut­tanut, miten ME TEIMME tämän — tai “Katso AL:n taivas­ka­me­rasta mitä tapahtui” etc. Miksi videot ovat esitetty tyhjällä sivulla, YouTube logoin, credi­toituna Flyca­mille? Miten tämä edistää lukijan/käyttäjän uskoa ja sitou­tu­mista AL-brändiin tulevai­suu­dessa (joka kuitenkin täytyy olla AL:n — tai minkä tahansa kaupal­lisen median — ajatus toimin­nassaan koko ajan)?

      Tämä siis mikäli Aamulehti oli homman tilannut ja siitä jopa maksanutkin?

      Flycam sai tästä käsit­tä­mät­tömän määrän mainosta — ja hyvä niin, se oli täysin ansaittu. Mitä ammati­media sai tästä? Klikkejä ehkä… Hakevatko nämä käyttäjät seuraa­valla kerralla kun on tapahtuma josta voisi tämmöistä kuvaa olla tarjolla sitä hakusa­nalla “Aamulehti ilmakuva” vai “Flycam”? Tuskin tarvitsee miettiä.

      Sinänsä lukijan/käyttäjän kannalta ihan sama — EVVK kuten sanotaan. Mutta kun mm. allekir­joit­taneen leipä tulee median kanssa touhua­mi­sesta (ja on tullut jo 25 vuotta) niin tilanne näyttää vähin­täänkin huoles­tut­ta­valta. Puhumat­takaan yhteis­kunnan raken­teesta, median roolista siinä etc. Irrele­vanttia kuitenkin tässä kontekstissa.

      Mainitsit IS:n tehneen suoraa lähetystä torin tapah­tu­mista. En voi sen enempää kommen­toida, koska en asiaa sen paremmin tunne. Enkä myöskään tiedä, mitä ja millä aikatau­lulla TV näytti tapah­tumaa. Kuten sanoin, kirjoitin vaiku­telmia, en tyhjen­tävää analyysiä.

      Mutta ihan raken­ta­vasti ja periaat­teel­li­sella tasolla voisi kysyä: olettaen, että tapah­tu­masta oli kunnon TV-lähetykset, onko mitään järkeä print­ti­median lähteä jollain netti-tv systee­millä kisaan mukaan? Onko mitä onnis­tu­misen mahdol­li­suuksia, ketä se palvelee, mitä se tuo lisää? Sinänsä, jos IS teki jotain uutta ja homma pelitti, niin hienoa. Loistavaa, että yritetään. Oikeasti. Sitä tarvitaan lisää ja lisää.

      Toisaalta: olisiko mitään järkeä ehkä käyttää omia vahvuuksia, ja vaikkapa (ja tämä täysin esimerkin vuoksi tässä) pistää nippu valoku­vaajia asialle, jokaisen tehtävänä vaikka tehdä kymmenen kuvan kuvakooste tapah­tu­masta äänellä ja rakentaa tämä seuraa­vaksi aamuksi nettiin 3x3 matrii­siksi, josta voisi käyttäjä valita mitä katsoo? Upottaa siihen vaikka sitten rinnalle panoraa­makuva josta saa yleis­kuvan? Non-lineaa­rista multi­mediaa — valokuvan tai videon tai molempien keinoin — tehtynä ko. median yleisilmeen mukaiseksi.

      Tai mitä tahansa. Jotain luovaa. Erilaista. Ei yrittää tehdä netti­si­vusta TV:tä. Se on yhtä typerää kun mitä on viime vuodet yritetty tehdä, eli pistää paperi­lehteä sellai­senaan nettiin.

      Viittaan tässä myös Samulin kommenttiin ja linkkiin yllä. Kaikkine puuttei­neenkin Samulin pikku audios­li­deshow on hieno, rehel­lisen näköinen/kuuloinen esitys aidosta tunteesta ja juhlin­nasta. Mitä jos olisi finaali-iltana tehty saman­lainen kooste esim. kuudesta kaupun­gista ja tunnel­mista siellä? Vedetty kaikki yhteen tyylikkäästi?

      Olisi muuten juttu, jota olisi kiva katsella vuosienkin päästä. Ja silloinkin muistuisi mieleen: “Ai, niin: HS/IL/IS/AL — tai kuka sen tekikin — teki tämän” — kun se olisi vielä löydet­tä­vissä ko. lehden arkistosta.

      AL:n nettisivu ei todel­lakaan antanut kuvaa: “tämä on meidän — meidän huippu media-ammat­ti­laisten työtä”. Ei, se antoi kuvan: “hei, katsokaa, YouTu­bessa oli tällaista”. Kuka oli tilannut ja mitä, on oikestaan täysin sivuseikka. Aamulehden, tai minkä tahansa median kannalta tämä ei käyttäjää sitouta pätkääkään siihen omaan tuotteeseen.

      Huomiosi IT:n toimin­nasta oli täysin nappiin. Tietyllä tavalla huoles­tut­tavaa, ettei tätä arvata ennakoida vaan esim. kuvasiirron oletetaan toimivan normaa­listi 3G/EDGE verkon kautta kun ympärillä on satatu­hatta ihmistä jotka kaikki kilaut­tavat kaverille, että “hei, arvaa missä mä oon…” ;-)
      Töissä pitäisi kuitenkin olla ihmiset, jotka siirtävät kuvaa päivittäin.

      En tiedä, oletko seurannut kirjoit­te­luani enemmän. Pyrin olemaan raken­ta­vasti kriit­tinen — en itsetar­koi­tuk­sel­li­sesti vaan siksi että oma ammatil­linen tulevai­suuskin ja sitä myötä perheen leipä riippuu suurelta osin siitä, että ammat­ti­me­dialla menisi hyvin, että se olisi innova­tii­vinen ja kehittyisi.

      Vetää välillä vähän vaan epätoi­voi­seksi, kun katselee tätä menoa… “Mennään printti edellä”, “Säästetään parhaat kuvat lehteen”, “Siitä vaan känny­källä nettiin leikkaa­matta” — nämä ovat lauseita joihin törmään lähes päivittäin. Oikeasti. Tahtoo usko loppua :-)

      Rehel­li­sesti: kiitos kommen­tista. Toivot­tasti kukaan meistä ei koe tätä “sinä väärässä, minä oikeassa” jankkaa­mi­seksi puolin tai toisin. Tämä on sitä keskus­telua jota pitäisi käydä näistä teemoista paljon, paljon enemmän.

      K

  10. Post Script — 5 min after the previous comment…

    Have you ever noticed the pheno­menon, that when faced with dilemma or a hard question or something that bothers you, something that is on top or your mind… it does not matter where you look at, you see something related to it, ready to give you a direction or an answer? You open a newspaper, whatever, there it is, the answer.

    Damn, I studied phychology, I should have a term for this pheno­menon, but I don’t…

    Anyway, litereally two minutes after I posted my last reply to the previous comment (it’s in Finnish, but that’s irrelevant), I opened my RSS-feed and stumbled upon Seth Godin’s last blog entry. See for yourself…

    What does your organization do with legacy products and services? Things you started that never really caught on, or died out slowly over time?

    That’s a very easy way to judge the posture and speed of a brand. If there’s a one-way track–stuff gets added, but it never gets taken away–then the ship is going to get slower and heavier and become much harder to handle until it eventually sinks.

    How long did it take Detroit to take the ashtrays out of cars? The single-sex admission policy at the club? How many people who use your website need to speak up on behalf of a button or a policy for you to persist in keeping it there? How long before you cancel the Sisterhood meetings that are now attended by just three people?

    Either you’re focused on maintaining the legacy features or you’re focused on figuring out how to replace them. Driving with your eyes on the rearview mirror is difficult indeed.

    In a world of little compe­tition, legacy features are something worth keeping. No sense alienating loyal customers.

    But we don’t live in a world of little compe­tition. The faster your industry moves, the more likely others are willing to live without the legacy stuff and create a solution that’s going to eclipse what you’ve got, legacies and all.”

    Source: http://sethgodin.typepad.com/seths_blog/2011/05/legacy-issues.html

    We don’t live in a world of little compe­tition. The faster your industry moves, the more likely others are willing to live without the legacy stuff and create a solution that’s going to eclipse what you’ve got, legacies and all.”

  11. No se on kyllä totta! Ainakin jossakin tapauksissa.

    Vielä pakko palata tuohon omaan päälei­pä­työhön ja sen hyödyn­tä­miseen, eli 360 panoraa­mohin. Esimer­kiksi BBC on tehnyt suhteel­lisen laajan panoraa­ma­si­vuston (http://www.bbc.co.uk/london/in_pictures/360_degree/360_atoz_index.shtml) vaikkakin osa on todella laadut­tomia ja homma tuntuu tökkivän aika paljon ja ilmei­sesti pääasial­linen pohja tolle on Java. Mutta, siitä ne paranee ja rupeaa tulemaan hienoa esittelyä. He julkai­sivat jokin aika sitten jonkun kirkkoe­sit­telyn jota suoma­lai­setkin mediat sitten linkka­sivat eteenpän, hehkut­tivat ja kehuivat. Mikä tästä teki mielen­kiin­toisen, oli se että mukana oli audio (naisääni esitteli paikkoja) ja se että samantien sain toista­kym­mentä yhtey­den­ottoa vastaa­van­laisen tekemiseen ja paljon kyselyitä että onnis­tuuko tuollainen? No olisi onnis­tunut jo monta vuotta sitten! Tämä on tietysti minun ja meidän tuollaisia kokonai­suuksia raken­tavien tahojen vika kun emme ole vastaa­van­laista tarjonnut aikai­semmin, mutta olisiko mikään suomessa toiminut media ottanut sellaista edes vastaan? Ensin piti ISOMMAN näyttää edeltä että mitä voidaan tehdä. Toki sinulta itseltä löytyy saman­tyyp­puisiä, tosin laaduk­kaammin toteu­tettuja, mutta niiden näyttä­minen mediassa on ryssitty minusta todella loista­vasti. Ne kyllä löytyy jos tietää mistä etsii, mutta kuka ei tiedä, niin ne on piilo­tettu kyllä todella hyvin. Näiden esitysten pitäisi olla medioiden etusi­vuilla ihmisten ihmetel­tävänä ja katsel­tavana, kunnes tulee toisen­lainen esittelytapa/tekniikka joka jyrää koko 360 panoraa­ma­touhun histo­riaan. 360 video­pa­no­raama tekee jo kovasti tuloaan ja osittain tulee korvaamaan taval­lisia kuvapa­no­raamoja, mutta tietenkään ei kokonaan (ainakaan vielä)

    Tiedän että tämä 360 juttu on monien kuvaajien mielestä täysin turhaa ja se on aika lailla aliar­vos­tettua hifis­telyä!? Minusta se on yksi nykyai­kai­sim­mista ja hienoim­mista tavoista esitellä melkeinpä mitä tahansa. Samalla lailla kuin Gigapan. Minusta hienot kuvat (on sitten kyseessä panoraamat tai mitkä tahansa) vaativat työtä ja nykyai­kaiset lukijat osaavat vaatia mitä kummal­li­sempia tapoja esitellä uutisia tms. juttuja. iPad ja muut lukulaitteet tulevat kovalla vauhdilla ja on 100 varmaa, että ne mediat jotka hyödyn­tävät ko. laitteiden mahdol­li­suudet esitellä asioita, tulevat olemaan vahvoilla (minun mielipide)

    Yksi hienoiten iPad alustalla toimiva panoraa­ma­palvelu löytyy http://www.360cities.net systee­mistä. Eilen tuli uusi päivitys ja mitä kaikkea se tekeekään panoraa­moille Padilla katsell­lessa! Olen todella tyyty­väinen :) Katso vaikka juuri tämä Leijonat torilla: http://www.360cities.net/image/world-champions-2011-ice-hockey

    1. Moro -

      pari tosi hyvää pointtia tossa sun kommen­tissa. Yksi tärkeim­mistä tuli heti alussa: tässä maassa on joku ihme kompleksi, että vasta kun sen on tehnyt joku ulkomaan­pelle (huom. figure of speech, ei todel­lakaan mikään kannanotto…), niin sitten se on vasta vakavasti otettava juttu.
      Välillä se saa lähes koomisia piirteitä — jotka kuitenkin pistää vähän itket­tämään epätoi­vosta välillä. Esimer­kiksi: muistanet kun viime kesänä kokeilin Barce­lonan EM-kisoista miten lähetetään suoraan kamerasta sivulle? Ihan simppeli juttu kun sen kerran funtsii läpi, hassua että sitä kukaan ei ollut sen enempää kokeillut aikai­semmin. Kerroin auliisti mitä olen tehnyt ja tiedän (koska Suomi on pieni maa) että se huomattiin laajas­tikin. Ja mitä tapahtui? Useat media(t) menivät ja ostivat kaupal­lisen palvelun Ruoti­sista. Mukaan­lukien se asiakas jolle olin sen itse tehnyt.

      Tähän vois sanoa, että ehkä koettiin, että ruotta­laiset oli silloin vielä meitä parempia, kun ei me oltu voitettu niitä ees kiekossa 15 vuoteen… ;-) Mutta ihan oikeasti? Ostetaan ulkomailta, kun käytän­nössä omasta talosta olisi löytynyt ilmai­seksi. Mutta sen täytyy olla hyvää: a) se on ulkomailta b) se on tuotteistettu.

      Ehkä mun pitäis miettiä hinnot­te­lu­po­li­tiikkaa… mut en mä pysty parempaan kuin 100% alennus. :-)

      Hyvän kaverini kanssa joka mm. myy BBC:lle koko ajan kuvaa puhuimme tästä ja hän myös ihmetteli tätä outoa kansal­lista oman osaamisen dissaa­mista ja siihen liittyvää kollek­tii­vista alemmuss­kompleksia. Hän käyttää (video­tuo­tan­nossa) täsmälleen samoja kameroita ja post-prosesseja kuin BBC , myy kuvaa jatku­vasti BBC:lle ja .… silti se BBC:n kama — sitten kun se ostetaan ulkomailta on jotenkin ostajan mielestä parempaa tai hienompaa… Ja arvaa muuten onko kalliimpaa.

      Video: Itse en usko mones­sakaan sovel­lu­tuk­sessa video­pa­no­raamaan. Ajan lineaa­rinen funktio tietyllä tavalla usein sotkee katso­mis­ko­ke­muksen. Sen sijaan vaikka audios­li­des­howlle joka on toteu­tettu 360° kuvin ja vielä panoroi­dulla äänellä… sille soisi menes­tystä jos joku vaan viitsisi ruveta tekemään. Tai edes pano-pareille, joissa leash-lock päällä ja äänet; tyyliin päivä/ yö tai ennen/jälkeen. Ne toimii hemmetin hyvin jos viitsii tehdä.

      Äänen käytössä ei sinänsä mitään ihmeel­listä. Jossain kommen­tissani tuossa yllä viittaan Levin kisoista tai Neste Rallista tekemiini juttuihin; niissä on molem­missa mukana selos­tusäänet. Sen sijaam panoroidun äänen merki­tystä todel­li­suuden illuusion luomi­sessa ihmiset eivät tunnu oival­taneen. Mä annan yhden esimerkin, jonka tein Ervan Mikon kanssa tuossa reilu vuosi sitten ihan demo/kokeilumielessä. Kannattaa pistää luurit korville ja katsoa. http://www.docimages.org/demos/keimola/

  12. Ton Keimolan katsoinkin aikai­semmin ja se on hyvä, infor­ma­tii­vinen ja toimisi varmasi monessa erilai­sessa aiheeseen liitty­vässä sisällössä.

    Joo, en tosiaan tiedä että pitäsikö tästä muuttaa ruotsiin ja ruveta myymään suoma­lai­sille media­ta­loille sisältöä 3 kertaa kalliim­malla millä ne nyt sitä haalii. Tässä maassa on oikeasti iso ongelma monissa yrityk­sissä ja medioissa. Saikki kontentti pitäisi olla ilmaista ja jos ei ilmaista, niin sitten melkein ilmaista.

    Paras mihin törmäsin tässä vähän aikaa (1,5v) sitten, oli kiinteis­tö­vä­littäjä joka laittoi minulle sähkö­pos­tilla asial­lisen tuntuisen hinta-arvio­ky­selyn n. 100 kohteen kuvaa­mi­sesta panoraamoiksi.
    No, annoin tarjoiksen ja vieläpä siten, että arvioitu kokonais­määrän kuvaa­minen kaikkine, pohja­piir­rustus, liikkumis tms. juttujen toteut­ta­misen jälkeen on hänelle n. puolet siitä kokonais­hin­nasta mitä se kustantaa jos tehtäisiin 1–10 esitystä.
    Meni noin 30 min. postin lähet­tä­mi­sestä ja kaveri soittaa takaisin ja sanoi että onko tuossa sun hinnassa joku virhe? “ei ole” johon kaveri totesi “KUULE!! Mä ostan itte noi vehkeet ja kuvaan kohteet ja rupeen sit myymään palvelua muille kiinteistövälittäjille”
    :) Mitäpäs tohon voi enää sanoa? Totesin vain, että jos on tarvetta konsul­taa­tioon laitteiden hankinnan ja systeemin opiskelun jälkeen, niin se maksaa sit tän ja tän verran. Kaveri löi luurin kiinni ja ei ole seen koommin kuulunut, eikä ole kyllä kohteista kuviakan näkynyt…

    Mutta pointtina se, että jos joku tällaista palvelua tarvitseva henkilö törmää esimer­kiksi inter­ne­tissä systeemiin joka oikeasti voisi viedä hänen asiaansa eteenpäin, oli sitten kyseessä asunto­mark­ki­nointi tai mikä tahansa, se ei saisi maksaa mitään! Miksi? Ei oikeesti mene tämä suoma­lainen yritys­ment­ta­li­teetti minun jakeluun. Sitten kun mediaan haetaan päättäviä henki­löitä päättämään että mistä mitäkin tilataan ja millä on merki­tystä, niin siellä ne samat entiset yritys­joh­tajat päättävät mikä minkäkin median esille­tuo­miseen on tarpeellista.

    No tässä tätä minun vuoda­tusta… Onneksi sentään ulkomailla osataan ja ehkä nää ideat mitä meillä jo tehdään, pikku­hiljaa valuu suoma­lais­tenkin tietoi­suuteen. No eipä sillä, olen muuta­malle maail­man­laa­jui­sesti toimi­valle yrityk­selle kyllä käynyt kuvaa­massa heidän juttujaan panoraa­moiksi, vaikka samainen osaaminen näissä maissa jo onkin. Enkä ole suinkaan ainut. Suoma­laisia kuvaajia arvos­tetaan maail­man­laa­jui­sesti ja heitä lennä­tellään kokoajan erinäisten projektien tiimoilta milloin mihinkin…

  13. Näin pelkän kulut­tajan näkökul­masta tämä kisa klikkauk­sista vähim­mällä työmää­rällä suoma­laisten sanoma­lehtien ja netti­uu­tis­pal­ve­luiden kesken tuntuu jo hieman, noh, hämmen­tävän lyhytnäköiseltä.

    Osa pelkästään netissä toimi­vista pilkkoo uutiset kappa­leiden kokoi­siksi, jotta jokainen osa tuottaisi klikin. Muuten ei kuulemma menesty. Ei se mitään, ei kukaan pakota minua niitä lukemaan. Jääkö journa­lis­mista tosin jotain jäljelle, jos liike­toi­mintana on myydä mainos­paikkoja ja tuottaa siinä sivussa jotain, joka houkut­telee silmäpareja.

    Hesari luottaa puoli­huo­li­mat­to­masti kirjoi­tet­tuihin uutiisiin yhden tai kahden kuvan kanssa, puris­tettuna ruudun pinta-alan murto-osaan. Kauppa­lehti (yleinen versio netissä) yrittää kääntää uutisia vierailta kieliltä, epäon­nistuen siinä huomat­tavan usein jossain kriit­ti­sessä kohdassa ja toimit­ta­jilla on kisa Seiskan kanssa juttujen otsikoin­nissa. Talous­sa­no­milla on oikeasti kisa Seiskan kanssa. Jos Ilta-Sanomien viikon­vaih­de­liitteen toimi­tus­sih­teeri Aristo­teleen kanta­päässä piti epäon­nis­tu­misena oman lehden harhaan­joh­tavaa otsikointia (print­ti­me­diassa), niin kait muiltakin voisi jotain odottaa.

    Jokainen haluaa kommentteja sivuilla ja osaa tekee niistä juttuja. Jos haluan kuulla naapurin Reiskan käsityksiä maail­masta, käyn kysymässä. Faktat minua kiinnos­tavat ja jos, mahdol­lista, asian­tunteva analyysi.

    Tämän hajanaisen alustuksen idea oli luoda tausta sille, minkä­laisen käyttäy­ty­minen minulle on muodos­tunut. Sen sijaan, että odottaisin ulkomaan uutisten tulevan käänne­tyksi päivän myöhässä, luen Guardiania, Al-Jazeiraa, New York Timesiä jne. TV-ohjelmia varten luen AV Clubia, kuten muutakin kulutus­mediaa. Selaan Dagens Nyheteriä ja joskus jopa Dagens Industria. Opin, että jos jotain tapahtuu, turha sitä on käydä etsimässä Suomesta.

    Sitten jää jäljelle enää kotimaa. Paikal­linen sanoma­lehti ja jatkoaika.com hoitavat lätkän. Paikal­linen maakunnan asiat. Kotimaan muissa asioissa tuppaan menemään YLE:n sivuille.

    En ehkä ole tyypil­lisin lukija, mutta onko niissä klikkauk­sissa oikeasti niin paljon rahaa, että kannattaa laittaa kaikki munat siihen koriin?

    Tämä on hieman kärjistys, mutta mitä nuo kotimaiset lehdet aikovat tehdä saadakseen minun takaisin? Kun opettivat, että jos haluan laatua tai edes katta­vamman uutisen, se pitää etsiä ulkomailta tai printistä. Esim. Hesarin netti­ver­sioissa on kuitenkin paljon positii­vista näin kehä kolmosen ulkopuo­lelta, print­ti­lehti on kuitenkin Helsingin paikal­lis­lehti kaupun­kio­sioineen, näkökul­mineen, mainok­sineen jne. Tämä minulle tuli mieleen tästä blogi-kirjoi­tuk­sesta, että se on aika kokonais­val­taista. Onko joku kiinnos­tunut niistä, jotka haluavat laatua ja jopa maksai­sivat siitä. HS.fiä lukiessani olisin ollut valmis jo maksamaan edes siitä, että sitä ensim­mäistä kommentia ei olisi vahin­gossa nähnyt… …ja ei, en halua lukea print­ti­ver­siota netissä.

    1. Moi -

      kiitos Tuomas tosi hyvästä kommen­tista. Mietin sitä lukiessani: olenko minä kirjoit­tanut tämän… ;-) sillä hyvin olisin voinut. Kuvaat täysin minun tuntojani — jokainen pointtisi olisi voinut olla minun suustani.
      Mukaan­lukien: suomesta ei löydy sisältöä johon haluaisi oikeasti palata takaisin uudestaan, vaan sen hakee muualta. SInulle se on Guardian, Al-Jazeira jat NYT, etc. itse luen mm. BBC:n, Washington Postin ja New York Timesin iPad versioista omat uutisan­nokseni. Paikal­li­suu­tiset hoitaa paikal­lis­lehti, kansal­liset uutiset ehkä YLE eniten. Eli hyvin saman kuvio kuin sinulla.

      Repesin viimeisen lauseesi kohdalla. Ei, kukaan ei halua oikeasti lukea print­ti­ver­siota netissä. Mitä helvettiä noi tekijät oikein ajatte­levat? (Hups, toihan oli oli mun otsikko ja koko pointtini).

      Erittäin olennainen kysymys: mitä nuo kotimaiset lehdet aikovat tehdä saadakseen sinut (ja sadat­tu­hannet muut entiset lukijansa) takaisin?

      Valitet­ta­vasti hyvin vähän ja minun mielestäni pääsään­töi­sesti vääriä ratkaisuja. Viittaan yllä olevaan juttuuni “Sucking the Marrow out of Dead Man’s Bones”. Lehdet pyrkivät pienen­tämän kuluja, leikkaamaan osaajia.… jopa hyvinkin moraa­li­sesti kysee­na­laisia keinoja käyttäen.

      Päättelen kommen­tistasi, että ymmärrät jotain talou­desta ja aihepiiri sinua kiinnostaa joten ymmärrät varmasti argumenttini jota koko ajan toistan, vertaan sitä signaali-kohina­suhde ilmiöön. Tulosta voidaan tehdä kahdella tavalla: paran­ta­malla signaalia eli parempi tuote => enemmän lukijoita => parempi tuotto TAI vähen­tä­mällä kohinaa eli vähemmän kuluja => huonompi tuote =&gt vähemmän lukijoita, mutta parempi kate per lukija.

      Molemmat tuottavat nykyään pörssiyh­tiöinä toimi­ville media­ta­loille tulosta jota voi sijoit­ta­jille näyttää. Poikkeuk­setta kaikki toimi­jamme ovat valinneet ensim­mäisen vaihtoehdon.

      Se tuottaa hetken aikaa tulosta. Sitten se on ohitse.

      Kysymys: mitä sitten tapahtuu? Oikeasti?

Leave a Reply

Your email address will not be published.