Forget Photography — Screen Capture Rules
(Just updated the small image gallery I’ve been keeping from here)
Two nights ago, I go to cover the prize ceremony of the men’s X‑country 15km race here in Oslo. Matti Heikkinen is the first man to win this title in 12 years in Finland — so it’s big news back home. We are doing 11 pages on his race — plus the web.
I get to my hotel room, I’m frantically editing my images to file them — and then I get a nervous call from my client back home: “Where are your images, we are waiting and waiting, the competitor has theirs up already”. Note: this is less than 10 min after the whole thing has finished.
I go numb — then angry — two minutes later I’m done — and then… I pause to think.
Now: Wait a minute. Am I missing something in here?
Let’s rewind: I live 300 meters away from the venue. I am professional in this: I am fast with my editing and captioning. I have a very fast computer, smooth workflow, fast line out, chained FW-800 readers, I have made text templates beforehand to caption, etc.
In other words: I am prepared , I know what I’m doing, I’m in a hurry so I am pushing my limits.
So how the hell can “the competitor” — i.e Helsinki based Ilta-Sanomat be out already with images on their website?
In addition, I know the two photographers very well who work for the agency Lehtikuva/STT and who supply IS with images. Actually, saw both of them out there — and made mental note that I saw no transmitters in the cameras.How is this possible ?
So I check. And I’m in for a surprise.
Forget Photography — Screen Capture Rules
The images are screen captures from YLE — the national broadcasting company. Now, I don’t know about YLE, but if somebody just screen grabs my images and puts them like that on their site, it would be an immediate invoice — and boy, it would be a fat one. Some of you might remember an incident I had late last year, so: been there, done that.
This time it is not my copyright so I won’t raise more hell about it. But somebody should. Just couple of simple questions: a) is this legal? b) is this journalism? c) is this going to be MO of the future?
The posted pictures are shitty quality, blurry, fuzzy — in one image Matti is squinting his eyes a bit like he might be emotionally moved… I think about my friends and colleagues in Lehtikuva, they must be totally pissed that their work gets dismissed that way. They are good professionals, they don’t deserve this.
Then I read the story, how “Matti Heikkinen was emotionally moved during the national anthem, blah, blah, blah…”. Actually, you should speak Finnish to understand this as the nuances here. The word “herkistyi” (transl. “emotionally moved”) in this context almost inevitably suggests the presence of tears… but now I’m digressing here (it’s the linguist in me). If you don’t speak Finnish, then take my word for it.
So: what had happened? My guess: an order to take pictures of the tears as he stands on the podium. Write the story beforehand to get it out immediately . You could call it careful planning, being prepared.
Except: It did not happen. Our protagonist is totally relaxed smiling, laughing… No sign of tears. Remember: I was there, looking at him thru the lens all the time.
I’ve never seen Matti so relaxed, enjoying the situation, smiling so much. Definitely no sign of tears.
I wonder if the “journalist” who wrote the piece did it in Oslo or in Helsinki?
But: they run the story anyway — and scroll the TV-footage until they find a frame which might suggest “tears” happened. Just grab it from another media’s coverage — no worries, they won’t sue…
Maybe IS have some sort of deal with YLE. I seriously doubt it, but what do I know…
Point being: What has this got to do with journalism? Accurate photojournalism? Giving a true account of what has happened? Serving your readers with respect?
Granted: the event being reported is totally trivial — emotional reactions of one person in a prize giving ceremony of an obscure sport almost exclusively practiced in the North Pole countries…
But: I’m sorry, no, I don’t accept that. Bad excuse. It’s a principle of how you conduct your business — which should be journalism. There is a saying in Finnish: “You should not piss in your pants when it’s freezing. It might make you warm for a while but then you get twice as cold”. With the legacy print doing as it is (during the last four years IS has lost 24% of it’s readers) I’d think twice before pulling stunts like that.
Journalism is very simple (in an event like this): You go and see what happens — then you report and show how it was. If you can, you find your own angle.
Journalism is not: “tears of grown-up man on the podium during the anthem gets us the maximum number of clicks so let’s run that”. Well, it didn’t happen, but who cares?
What the hell were they thinking?
And even more important question: Do we accept this?
Is this the MO we will be doing in the future?
Telling Stories thru Images
Those who know me know I have passion for photography as an extremely powerful storytelling tool. It still has that “aura”, the inherent capability for capturing so much — and telling so much — with so little. And thus behaviour of any media which does something this idiotic just makes me furious. Sure, I could say “I don’t give a shit, it’s not my client”. But trouble is: I truly love what I do — and thus: I do care — unfortunately, maybe.
At its best, great sports photography should be telling stories thru you images, sharing your vision. Letting the reader to see and share what you see, to understand, to draw his/her conclusions.
Let me share two images from yesterday which I liked personally very much. Just your basic good images, as an example, nothing more. This is what I mean.
And I shot these all by myself — these are no screen grabs… ;-)
The scene: Oslo, Nordic skiing world championships 2011. Men, dual sprint competition. Two guys, each doing 3 laps. Finnish duo Sami Jauhojärvi and Ville Nousiainen are in 10–15meter lead when Sami finishes the fifth of the six laps. Ville is on his way, disappearing into the mist, visibility is about 30 meters only. We wait by the finnish with our cameras… Ville is leading… and then: one competitor emerges from the fog, comes into focus, then second, then third… In the end, Finland is fifth. Canada wins. Ville has to face and answer the “wolf pack” i.e. my dear writing colleagues “how could he lose it when he had such a good lead” — an obligation for an athlete I do not envy at all.
This is true emotions, this is sports at its peak drama, this photography as I’d like to see it presented in our media.
Screen captures, my ass.
More of my images from Oslo WC 2011 in this small gallery.
27 Replies to “Forget Photography — Screen Capture Rules”
Hmmm, Fiction and noisy, pixellated imagery. That’ll be sure to regain that lost 24% won’t it?!
A fine example of papers printing what they think sells rather than what actually happened.
They should be ashamed but they never will be.
Does this, print screen hijacking, sell? I don’t believe, we are quite many waiting for a good photo story.
Lena -
I know. There are people who want to see original, good visual content/imagery.
Knowing this I make an effort each time I am doing something a bit bigger to keep an gallery of some sort. And gives me great pleasure to know that there is you — and many others — who always make a point of checking them out.
I like seeing you around in the comments. Thank you.
K
“Do we accept this?”
We don’t, but the large audience does. And they don’t care. Next, we’ll be seeing some random colored noise with the latest news, because “there have always been some image to look at”.
Valid point. But how about the “herkistyi” and finding an “image” to match it — when he was just smiles and relaxed — so totally cool? I was there, remember.
Chilling. Today both the technology (from image capture to editing to file transfer) and the professionals exist to produce and publish really impressive stuff, and still do it quickly, quicker than no one would have dreamed of not long ago. But to do something that’s even quicker, this is done instead.
I’d like to know what will happen between IS and YLE (unless they really had a silly deal like that). The latter should have some leverage in the playing field after all, one would think. Maybe IS reckoned there will be a hefty invoice, but it’s worth it if they get X number more page viewings / clicks / etc.
X‑number… in three, four minutes? Worth sacrificing everything… and I repeat: their stupid story had nothing to do what really happened. “Emotionally moved…”, my ass.
Yeah, well, it doesn’t make any apparent sense. But since these houses are money making machines, there must be some kind of “reasoning” in the lines of “this is immoral/illegal and it will cost us A, but if we’re lucky it will allow us to gain B so let’s just screw ’em and go for it”. And the false story would be for the same reasons = short term profit. Either way, totally pathetic.
I hope the next events out there will bring more positive experiences! Meanwhile, breathe deep, count to ten and all that…
No worries Sami -
I’m having great games — and doing what I believe to be pretty decent sports photography. No wow-images, but good, solid, professional work. I’ll show/post all that I’ve done during the weekend.… I mean litereally, I think I have supplied images to several hundred pages total.
Meanwhile, check the small gallery I’ve been trying to keep.
But this kind of idiocy just drives me off the frigging wall. The classic metaphor could be twisted into: “The best shit produced by definition has to be the one which collects most flies… no, I mean clicks.”
Jesus… but, ok, you are right. Breathe deep, less coffee…
A good and much needed post, Kari. Our industry is full of very unpleasant things these days.
Don’t worry about this “rubbish”-journalism…
Thatz what I like about your pics: “the inherent capability for capturing so much – and telling so much – with so little”. Nice words.
Go for it Kari!
(also funny Finish saying!… :)
Thank you Valentin — I like the idea that my obscure writing here in the North Pole has a reader (maybe even readerS ;-) ) in Belgium.
Appreciate that you keep on eye on my doings and that comment occasionally. Makes you to push harder.
k
I think that larger audience do care. But first they have to know about it, so posts like these are important and makes the difference. This is all about the cliks, and absolutely nothing to do with journalism. They truly should be a shamed.
This is really unbelievable! I published Kari’s blog on my Facebook site and the best comment to it is “News come and go” or something like that. I tried to find the comment again, but the person who made it took it away. I wonder is it because that person works in one of the medias involved!?
Any way, this is so ridiculous! Medias think they can do what ewer they wan to… If you work in the newspaper or other media, that buys the pictures you might think differently, but if you take pictures to living, it’s a whole different thing…
Well, he was smart to withdraw it… as it is definitely not a case of “news come and go” but more like “fabrication and fairytales keep on coming — because people like you just don’t care…” Thank God there are people who do. About 3000 so far who have been so curious that they’ve read this. Sincerily, a big Thank You / Kiitos for that.
Hyvä Kari.
Great story from behind the scenes. Journalism seems to be in a bigger crisis than Nordic skiing in Finland. It’s a shame that one media can do such a big damage on the reputation of the whole industry.
For the record, I tried to post a comment on the IS website. A polite but critical expression of surprise regarding their practice. It wasn’t published; I can’t say it’s censorship because there are no comments at all published after 2 March around 3pm. Anyway.
First of all, Kari very good that you are bringing this into light. Like it’s been said already people working in media knows and most regularly don’t accept this — the vast majority of clickers out there really don’t care because they don’t know how the media works, or should I say how it should work.
I also want to give a short reply to Sami Kauppinen. It does not surprise me at all that IS has not published any new comments after this incident reach a buzz. Most finnish newspaper’s comments are heavily moderated and even very well written critical but still polite texts are discarded. Many times the moderation starts after a hasty discussion has begun, either closing the possibility to reply or even deleting all previous messages and closing the thread.
Hienoo…
Has anybody tried to make the argument that since YLE is a state run company and paid for by taxes, that their content by definition public domain for anybody in Finland? If YLE gives IS a pass on this one, I’d love to see how others take advantage of their content.
And…go!
Yes, it’s a freaking mess, but not an exclusively Finnish phenomenon. Take a look at how CNN is taking advantage of anybody with a cellphone and a YouTube account.
It’s times like this that I’m glad I sold out, I mean, started working in Hollywood. At least we have no pretext of journalistic integrity.
hi Hopper -
actually thought about that… If they think it is ok, so why not take full videostreams and place them on your site?
“That’s different!”
Yes, and could somebody explain how…? Just asking.
Ref to your question (FB/email?) concerning FW 800 readers: Lexar RW034-7000. Have three of them stacked and chained. Pretty fast, I’m telling you. And I hardly ever work with more than three cameras, so don’t need more.
Hi Kari!
I´m afraid that publications of the screenshots are not a new phenomenon, it is done by almost all major news sites in Europe. I just put together this blog post about what I believe is the biggest threat to staff photographers. http://goo.gl/FOtSM
Best
Eivind
Sorry for the Finnish language. Sorry for also the poor content quality of the media.
–
Satuin lukaisemaan Uuden Suomen ‑uutisportaalista Niklas Herlinin puheenvuoron, jossa oli viittaus www-sivustoonne ja erityisesti Matti Heikkisen herkistymiseen Oslon MM-kisojen palkintojenjakotilaisuudessa. Luin näkemyksenne ja tutustuin pintapuolisesti kuvatuotoksiinne ko. kisoista. Vaikuttaa siltä, että journalismikritiikissänne olette oikeassa. Vielä enemmän vaikuttaa siltä, että me kuluttajat “maksamme” isojen mediatalojen aiheuttaman tasonlaskun niin tekstissä, äänessä kuin kuvassa.
Vaikea sanoa, millä tavalla ja missä suhteessa olisin valmis maksamaan siitä, että median sisältö olisi laadukkaampaa. Kuvauksesta, valosuhteista, kontrastista, varjoista saati kuvausvälineistä tai ‑tekniikasta en tiedä tuon taivaallista, mutta huippupenkkiurheilijana otoksenne olivat vaikuttavia. Joitakin kuvia oli helppo heittäytyä elämään uudestaan; ilon ja pettymyksen tunteita. Joissakin jäin ihastelemaan, kuinka samaan otokseen on saatu tilanne, tunne ja huikeita efektejä.
Toivottavasti kuvakaappaussonta ja kamerakännykkätuuba jää taka-alalle ja teidän ammattilaisten kädenjälki pääsee ansaitsemaansa asemaan myös meidän suurten massojen silmissä. (Tosin vaikuttaa siltä, että massana saamme sitä, mitä ansaitsemme, eihän kukaan lue Seiskaa…)
Vaikuttunein terveisin,
Jarkko
Jarkko -
kiitos palautteesta, kiitos kommentista. EI todellakaan mitään syytä pyydellä anteeksi Suomen kielen käyttöä — olen useaan otteeseen yrittänyt saada ihmisiä kommentoimaan — millä kielellä tahansa. Se, että kirjoitan Englanniksi ei saa olla esteenä rakentavalle keskustelulle. Valinta on ollut minulle hankala: tiedän, että suuri, ellei suurin osa lukijoista on Suomesta — ja olisi sinänsä järkevää kirjoitaa Suomeksi — mutta Pekingin kisojen jälkeen sain sellaisen palauteryöpyn, että päätin jatkossa siirtyä tähän toiseen kotimaiseen…
Vetää aina nöyräksi, kun saa rehellistä palautetta. Suuri kiitos. Kyllä, arvostan kun kollegat huomaavat, mutta tärkeintä on “tavalliset” ihmiset jotka sanovat — vaikka vain sivulauseessa — että “noissa sun kuvissa on kyllä jotain…” Nostaa hymyn naamalle, pelastaa usein päivän.
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Me kaikki — sanotaa meitä nyt vaikka sitten median kuluttajiksi — maksamme laskua siitä, että mediatalot tavoittelevat pikavoittoja laadun kustannuksella. Kyse on usein journalistisesta sisällöstä — ja erittäin usein kyse on kuvista. Miksi kuvista? Siksi, että ne ovat kalliita, oma kuvaaja esim. ulkomailla on suuri panostus ja on helpompi yrittää lypsää kuvia lukijoilta, käyttää kuvatoimistoista tulevaa tusinatavaraa — tai sortua tällaisiin riman alituksiin kuin Ilta-Sanomat tässä teki.
Tästä tapauksesta teki erittäin kyseenalaisen juuri tuo, johon Niklas kiinnitti huomiota: ei että kuva oli pikselöitynyttä, väreiltään vääristynyttä ala-arvoista mössöä, vaan että mitä ilmeisimmin juttu oli kirjoitettu etukäteen (Helsingissä) ja siihen oli pakolla väännetty sinivalkoiset kyyneleet, koska sellaisten tiedetään tuovan paljon klikkauksia joista voidaan sitten mainostajille paukutella henkseleitä.
Kun Matti Heikkinen vain naureskeli ja oli niin rentoutuneen oloinen, etten ole miestä koskaan ennen niin nähnyt, niin sille piu-paut: meillä on juttu valmiina, rullataan YLEn TV-kuvaa kunnes saadaan siihen juttuun jotenkin tarinaa tukeva väriläiskä (tuntuu pahalta sanoa tuota edes kuvaksi…) Eli sillä mitä palkintokorokkeella Oslossa tuona iltana tapahtui, ei ollut jutun ja kuvakaappauksen kanssa mitään tekemistä. Nopeasti vain “sinivalkoiset kyyneleet” ‑juttu ulos klikkauksia kalastelemaan.
Kuten kirjoituksessani sanoin, sinänsä tapaus ei ole valtakunnan järjestystä mullistava, ei todellakaan: kysymys on “vain” urheilusta. Mutta: kyse on todella suurista periaatteista.
Journalismi ja kuvajournalismi on periaatteltaan tällaisessa tapauksessa hyvin yksinkertaista: mennään paikalle ja raportoidaan mitä tapahtui. Yritetään ehkä löytää oma näkökulma. Nyt Ilta-Sanomat päätti katsella televisiota koti-Suomessa, napata ruudulta kuvan ja lähteä kalastelemaan klikkauksia… Tarinalla, jolla ei ole mitään tekemistä tapahtuneen kanssa.
Minusta on hienoa, että Niklas tänään nosti asian esille — vaikka tapahtumasta on useita viikkoja aikaa. Ja minusta on erittäin huolestuttavaa, ettei kukaan (ainakaan julkisesti / minun tietojeni mukaan) meidän ammattikunnastamme ole tapausta sen enempää käsitellyt.
Kyse ei ole siitä, ettei sitä olisi huomattu: kirjoitukseni aiheutti tuhansia vierailuja tähän blogiin heti sen julkaisun jälkeen. Tiedän, että sitä on lasitalossakin syynätty hyvin tarkkaan.
Jos katsomme tällaista lävitse sormien “No, se oli vain yksittäinen tapaus…” tai “sehän on vaan urheilua” luomme uutta “maan tapaa”: journalismia, jonka juuret todellisuuteen ja tapahtuneeseen hämärtyvät entisestään — mutta ei mitään väliä, sillä se myy… ;-)
Pohdit missä suhteessa olisit valmis maksamaan laadusta? Sitä pohtivat kaikki, lehtitalojen kustantajat etunenässä tällä hetkellä — ja kenelläkään ei ole siihen patenttiratkaisuja. Puhtaasti henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että uutisten välityksessä aika on ajanut jo lehtien ohitse — ne käyvät kuolinkamppailuaan. Esim. kyseisen Ilta-Sanomien levikki on laskenut 24% viimeisen neljän vuoden aikana. On enää ajan kysymys… ja melko lyhyen ajan.
Tulevaisuus on muualla, esim. tablettitietokoneissa. Lehdet eivät kuitenkaan panosta niihin tekemiseen — tai osaamisensa kehittämiseen niin, että sinä päivänä kun painokoneet hiljenevät ja sisälön pitäisi olla laadukasta, primääristi näille alustoille tehtyä ja sellaista, että siitä olisi joku valmis maksamaan, heillä olisi osaajia sitä tehdä.
Ei: lehdet panostavat siihen miten saadaan paremmin hyödynnettyä “lukijan kuva” ja kaikilta löytyvät kamerakännykät. Yhtälössä on vain yksi pieni ongelma: sen kuvasaastan julkaisemiseen ei tarvita lehteä tai mitään valtamediaa yleensäkään — ja kukaan ei ole siitä oikeasti valmis mitään maksamaan. Kuvakaappausonta ja kamerakännykkätuuba — kuten niitä osuvasti kutsut — eivät todellakaan luo uskoa tulevaisuuden mediaan.
Minua ihan oikeasti ilahdutti, että olit katsellut kuviani — olit ilmeisesti selaillut tuota galleriaa jonka kisoista tein. Tapanani on viime aikoina ollut aina mahdollisuuksien mukaan tehdä jonkinlaista “vaihtoehtoista” kuvaa: gallerioita, panoraamakuvia, etc. sen normaalin päivätyön lisäksi, joka päätyy lehtien sivuille. Sen takia, että tiedän/uskon että on ihmisiä joita tällaiset kuvat ihan oikeasti puhuttelevat ja kiinnostavat.
Nämä kaikki kuvat ovat olleet aina nähtävillä ilmaiseksi, niissä saattaa olla asiakkaan logo/mainos tms., mutta niitä on voinut katsoa ilmaiseksi. Näen myös käyttäjätilastot: viimeisen puolentoista vuoden aikana puhtaasti minun tekemiä kuvia/multimediaesityksiä on käynyt katsomassa n. 440 000 katsojaa. Sanon tämän — en siksi, että olisin egosentrinen kusipää, vaikka ehkä olen sitäkin ;-) — vaan siksi että ehkä mediatalot voisivat tehdä tästä omia johtopäätöksiään. Että on ihan oikeasti olemassa ihmisiä, joita oikeanlainen tekeminen kiinnostaa, jotka osaavat sitä arvostaa. Arvostaa luotettavuutta, todellista sisältöä, näkemystä. Arvostaa ehkä niin paljon, että tässä voisi olla esimerkiksi mainostajille myytävä konsepti.
Onpas vallankumouksellinen idea: laadukas tuote josta kannattaisi ehkä maksaa, eikä puhdasta potaskaa joka on tuotettu mahdollisimman minimaalisilla kuluilla.
Mutta: vaikuttaa kuitenkin siltä, että johtoporras useissa taloissa on vakuuttunut enemmänkin vanhasta sananlaskusta: miljardi kärpästä ei voi olla väärässä, paskan täytyy olla hyvää. Joten lisää kuvakaappaussontaa ja kamerakännykkätuubaa vaan peliin ja sillä levikit nousuun.
Tulipas palopuhe. Ehkä inspiroiduin Niklaksen tyylistä turhankin paljon. Kiitos sinulle kun vaivauduit kommentoimaan — liian harvinaista meidän kulttuurissamme.
ystv. terv.
Kari
Todella hienoja kuvia ja hyvä kirjoitus. Aina puhutaan iltapäivälehtien “uutisoinnista”, mutta oli avartavaa lukea ammattilaisen kokemus tästä “uutisoinnista” ja sen herättämistä tunteista. Iltapäivälehtiuutisointa haittaa todellisten uutisten saatavuutta ja vaikeuttaa aitojen ammattilaisten työskentelyä. Asia on ehkä liian ilmeinen, jotta se herättäisi keskustelua, joka olisi mielestäni tärkeä käydä.
Kiitos Harri, että näit vaivaa kommentoida. Et arvaakaan, kuinka paljon minulle merkitsee se, että huomaan muidenkin ihmisten välittävän tällaisista typeryyksistä/ylilyönneistä — yleisesti meidän median tavasta toimia jossain tilanteissa. Vaikka — kuten olen jo pariin otteeseen sanonut — kyse on aivan triviaalista asiasta eli tapahtumasta hiihdon palkintojen jaossa, tämän periaatteellisesti ihan älyttömän suuri asia.
Monilta on hämärtynyt tai unohtunut se, että demokratiassa media — myös iltapäivälehdet — on kuitenkin se vahtikoira joka katsoo valtaapitävien ja opposition toilailujen perään. Ja jos tämä elin vaan tienatakseen muutaman euron lisää rupeaa keksimään omia asiasisältöjään tai kertomaan iltasatuja klikkausten toivossa, niin aamen…
Kuten sanoit, tätä keskustelua olisi tärkeä käydä. Ja me käymme nyt sitä, se on hyvä. Mutta: julkaisin tuon jutun jo kuukausi sitten. Missä on median ammattilaisten reaktiot… journalistiliitto etc.? Niklas Herlin teki hienon jutun kun nosti tämän vielä esille — ehkä joidenkin muidenkin tahojen olisi syytä herätä tähän tämän hetkiseen tilanteeseen. Sillä kyse ei ole yksittäisestä tapauksesta, vaan erittäin hälyttävästä oireesta joka kertoo meidän mediamme tilasta erittäin paljon.
k