Eräs toimittajaystäväni kirjoitti Facebookissa muutama viikko sitten: ”Hassua on se, että kirjoitushommista aikoinaan aloitin, mutta nykyään suuri osa ajasta menee kuvia käsitellessä ja videoita editoidessa… Kiva kun ammatti monipuolistuu.”

 

Moniosaaminen on kannatettava asia. On hienoa työskennellä tiimissä, jossa kaikki vähintäänkin ymmärtävät eri osa-alueiden vaatimukset, joskus jopa osaavat avustaa toistensa työssä.

 

Ulkomailla saatetaan säästää huomattavia summia matkakuluissa, jos yksi ammattilainen osaa kuvata videon ja valokuvat, vieläpä tehdä siedettävän haastattelunkin.

 

Mutta työmäärä ei ole vähentynyt. Perinteisessä lehtityössä se on päinvastoin lisääntynyt, kun mukaan ovat tulleet audio, video ja niiden editointi.

 

Ystäväni on huippukirjoittaja. On hienoa, että hän laajentaa ammattitaitoaan. En epäile, ettei hän osaisi pudottaa klippejä aikajanalle, ja hän ottaa ihan kivoja kuviakin.

 

Mutta kun ihan kiva ei riitä. Vai oletko itse ollut joskus otettu palautteesta – koskipa se työsuoritustasi tai uutta paitaa – jonka sisältö on ”ihan kiva”? Tai kuinka usein olet itse ollut valmis maksamaan jostakin, joka on ihan kiva?

Mutta kun ihan kiva ei riitä. Vai oletko itse ollut joskus otettu palautteesta – koskipa se työsuoritustasi tai uutta paitaa – jonka sisältö on ”ihan kiva”? Tai kuinka usein olet itse ollut valmis maksamaan jostakin, joka on ihan kiva?

 

Joka viides suomalainen ilmoittaa harrastuksekseen kuvaamisen. Jo vuonna 2013 otettiin enemmän valokuvia kuin ihmiskunnan koko historiassa ennen sitä yhteensä. YouTubeen ladataan joka minuutti 300 tuntia uutta videota, Instagramiin lähes 300 000 uutta kuvaa tunnissa.

 

Luin jostakin, että näemme keskimäärin 3 500 kuvaa päivässä. Miten voi erottua edukseen tässä valtavassa visuaalisessa vyöryssä? Ihan kivoilla kuvilla?

 

 

Onko toimituksen todella mielekästä käyttää hyvän kirjoittavan journalistin aikaa kuvaamiseen, kuvankäsittelyyn ja editointiin? Olisiko tehokkaampaa, jos kuvaamisen ja editoinnin hoitaisi ammattilainen?

 

Voisihan moniosaamista halutessaan viedä vielä askeleen pidemmälle: toimittaja voisi saman tien hoitaa toimituksen siivoamisen.

 

 Tämä toisi säästöä, kun ei tarvitsisi siihen erikseen ihmistä palkata. Ja lopputulos saisi jäädä ihan hyvän tasolle, koska siivousjälkeä eivät lehden ostajat huomaa.

 

Kuviin sen sijaan kiinnitetään huomiota ensimmäisenä – ja niihin pohjaten tehdään usein myös päätös ostaa tai olla ostamatta.

 

Ihan kiva kun ei riitä.