Peking Olympialaiset 2008 - Urheilukuvaajan päiväkirjasta

• "KISAT ALKAA, JÄNNITYS NOUSEE, PALJONKO TULEE MITALLEJA JA KENELLE ? KUKA KÄRÄHTÄÄ DOPINGISTA ? JA MISSÄ JOHTAJA KUUKAN KISABLOGI ?"

Joten tässä sitä tarinaa tulee, ihan vähän nyt alkuun, mutta päivitellään kun kisoilta ehditään.

Lupasin itselleni ja kotiväelle ennen tänne lähtöä, että en ota tarpeettomia paineita lehden tekemisistä tai tekemättä jättämisista, en sen kuvankäytöstä tai ehkä paremmin sen kuvankäytön puutteellisuuksista. En ihmisistä, en mistään, jos voin sen välttää. Teen omaa työtäni mahdollisimman hyvin, käyttäköön lehdessä parhaaksi katsomallaan tavalla. En neuvo kotitoimitusta, touhutkoon keskenänsä. Urheilukielellä: "Tehköön oman suorituksensa ja katsotaan mihin se riittää..."

Pilke silmäkulmassa lainaan sukelluskaveriani Peltosen Jukkaa, syvällä rintaäänellä: "Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa.... tai siis... niin kun meitä on niin vähän..." eli toivoittavasti ei tule sitä normaalia väärin ymmärretyn taiteilijan angstista tilitystä siitä, kun kukaan kotitoimituksessa ei ymmärrä visuaalisuudesta yhtään mitään.

Siis: kuvia, multimediaa, videoita, palloja, tarinoita. Tästä lähdetään. Alla muutama oma suosikki tähän mennessä

Linnunpesäksi ristityn stadionin reunalla pari saksalaiskisaturistia jammaili kaiuttimista tulvivan euroviisutyylisen musiikin tahdissa. Kuten näkyy, tämä alue on valtava, uintikuutio häämöttää yhdellä sivulla ja juuri ja juuri voi erottaa MPC:n ja IBC:n alueen takalaidassa.

(Kuvasta voi ottaa hiirellä kiinni ja käännellä kaikkiin suuntiin. Sitä voi zoomata joko hiiren rullalla tai ctrl-, cmd- ja shift-näppäimillä).

Sulkapalloa ja soutua mahtui päivän ohjelmaan, mutta kummastakaan ei kyllä jää kuvallisesti hirveästi lapsille kerrottavaa, lehdestä niitä voi ehkä huomenna ihmetellä.

Ajatuksena oli mennä myös ihan kokemuksena USA-Kiina koripalloon, mutta 13 tunnin työpäivän jälkeen oli pakko ottaa järki käteen ja unohtaa se.

Kun tässä aina tulee kokeiltua kaikenlaista, niin tein sulkapallosta nyt tähän viikonloppuun tällaisen kuvakoosteen ennakkojutuksi. Toimii mielestäni, ambientti audio otettu autenttisesti harjoituksista ja haastattelut tein itse lehdistötilaisuuden päätteeksi - ja juuri tuo ambientti ääni luo siihen sen oikean tunteen.

Softaa: otin käyttöön viikko ennen tänne tuloa Lightroom 2.0 version, 1.4 on ollut käytössä jo pitkään. Ajatuksena kokeilla, voiko koko olympialaisten kuvanhallinnan hoitaa sujuvasti sen kautta (keskiarvo kun on yli tuhat kuvaa päivässä). Kaksi tietokonetta, kolme ulkoista kovalevyä.

Toimii hyvin, yllättävän jouheva työnkulku, kunhan sen kanssa pääsee tutuksi. Käyttöliittymä poikkeaa (parempaan suuntaa) 1.4 versiosta, mutta toimii älyttömän hyvin silloin kun kyseessä on RAW-kuvan käsittely. JPG-pohjaisessa hommassa PhotoMechanic on selvästi nopeampi, voi myös johtua siitä, että olen sen käyttöön niin tottunut. Teksitykseen PM on oikea työkalu, samoin FTP-ja Photoshelter-siirtoon.

Mutta nukkumaan, huomenna Jarkko aloittaa päivän tenniksellä 10.30 . Toivottavasti tuo tämän päiväinen rankkasade ja ukkonen olisi historiaa.

Pitkä päivä takana. Se tavallinen, eli taksikuskit eksyilivät tapahtui vain kahdesti. Ehdin Jarkon pelistä kuvata ensimmäisen syöttövuoron, sieltä ammuntaan juuri näkemään Häkkisen viimeiset neljä laukausta, sitten trappiin, sitten hakemaan videoita kämpiltä kun yllättäin piti sitä ruveta väsäämään. Nyt video konvertoituu parhaillaan, kerkiää hieman päivittämään täällä.

Tänään tuli Lightroomin rajoitukset vastaan kun piti lennossa editoida ja homman piti sujua oikein vauhdilla. PM on vain niin paljon nopeampi. Mutta hinta jonka siitä maksaa on, että homma tosi helposti karkaa käsistä. Pitää vähän pohtia miten ne voisi nivoa yhteen toimivaksi työnkuluksi.

Muutenkin minua vähän häiritsee nämä "Hei Henri tuuleta!" -jutut. Tuuletetaan jos siltä tuntuu, ei pelleillä lehdistöä varten. Esim. alla oleva kuva on se todellinen tunne onnistumisen jälkeen ja kertoo kyllä enemmän kuin se lehdistöä varten kädet nostettu muka-tuuletus suomenlippu kädessä. Tosin Satu Mäkelä-Nummelan kohdalla ei lavastuksesta ollut pelkoa, sillä voittoa seuranneet kyyneleet olivat todella aitoja ja niitä riitti koko maammelaulun ajan.

Ruotsalaiset olivat ylpeinä raapustaneet "viktigt information!" på tavlan mutta jonkun oli pitänyt siihen mennä sitten tekemään pieni lisäys yläkulmaan...

Video tuli siis tehtyä, eli se klassinen perushaastattelu videolla ja kuvituskuva stilleistä. Ei mitään elämää suurempaa, mutta tuleehan harjoiteltua tuon pikku-Canonin kanssa. (Nähtävissä IL:n sivuilla). Tähän mennessä olen käyttänyt Sonyn radioita, mutta huomasin pientä katkomista äänessä ja nyt tein piuhalla ja pelitti ihan ok. Voi olla, että ko. radiotaajuudet on varattu täällä johonkin muuhun, josta tulee häiriötä.

Huomenna jatketaan painilla....

No pitkään ei jatkettu, pari minuuttia ja suihkuun. Joku voisi muuten arvioida Ala-Huikun suorituksen sekunttihintaa, kun ottaa huomioon valmentajat, fysiot, hierojat, etc - Ylellä oli jopa oma painikommentaattori. Toivottavasti ei kaveri ollut tuntipalkalla...

Kuten eilen illalla arvelin, eihän tuo kuva lehteen mennyt. Mutta toisaalta, pitänee muistaa, että asiakas on aina oikeassa ja rehellisesti, kenelle työskentee. Hanneksella (HS) oli tyylikäs kuva, ja kai se "tyylikkyys" on sitä mitä henkilökohtaisesti aina kaipaisi.

Kisoissa on ollut turvajutuissa leimallista, että missään ei näy aseita. Tänään tilanne muutui, MPC:n ulkooven puolelle ilmestyi ensimmäinen kevyt panssarivaunu ja portille pienet kiinalaiset miehet rynnäkkökiväärit käsissään.

Harrille vielä kerran kiitos Web-camin lainasta. Sekä Kanadasta MM-kiekosta, että täältä olen pystynyt juttelemaan perheen kanssa ja se on todella muodostunut tärkeäksi asiaksi. Kotona on havaittavissa pientä väsymystä, sillä isi lähti olympialaisiin samana päivänä kun äiti aloitti uudessa työpaikassa ja Emma ja Tintti aloittivat tarhassa. Kuulemma ollut pientä itkeskelyä ja tarhassa ei ole ihan mennyt putkeen - syö miestä olla täällä, tehdä pitkää päivää, eikä voi käytännössä tehdä asian eteen yhtään mitään. Nyt sovittiin, että yritän aina puoliltaöin täällä (klo 19 suomen aikaa) Emman kanssa jutella Skypessä, että isä edes jotenkin olisi läsnä muutosten aikaan. Kun hetkeksi pysähtyy miettimään, niin on tämä maailma mennyt kummalliseksi, kun isi kertoo iltasatuja Porvooseen Pekingistä livenä...

Palautetta on aina kiva saada - ja hauskaa huomata, että kaverit - myös vuosien takaa - seuraavat tyypin touhuiluja. Rovaniemellä asuva tuttu, jonka kanssa näemme hyvin, hyvin harvoin, jostain vain oli löytänyt tämän sivun. Siistiä. Samoin suuri kiitos "raadille" ja viiltävälle palautteelle - hienoa ja palkitsevaa nähdä, että kuvia seurataan.

(Keskiviikko 12.8.2008) Väsymys alkaa painaa oikein toden teolla

Turnaus puolessa välissä ja selkäni tuntee sen. Pelastuksena minulle henkilökohtaisesti täällä on viereisen rakennuksen 27-kerroksessa oleva täyspitkä uimallas, auki klo 23.00 joka päivä. Pystyy pikkusen tekemään jotain. Mutta sen jälkeen illalla on vielä edessä koneen ääressä nuokkuminen, nytkin kello on jotain 01.00 jälkeen ja täällä sitä vain ollaan, odotetaan että FCP konvertoi pääministerin haastattelun FLV-muotoon.

Päivän teema on uinti. Otin mielestäni pari ihan kelpoa kuvaa, ei elämää suurempaa, mutta uskallan näyttää. Lehden kannalta on huonoa, että Hanna-Marian semifinaaliuinti on huomisaamuna, eli tämän päivän uintijuttu ja kuvat ei ole vielä ulkonakaan ennenkuin hän on uinut jo toisen kerran. Ja tämä tarkoittaa minulle myös, että yö jää vähän lyhyeksi. Mutta tässä ne tärkeimmät eli kuvia, ylempi HM ja alla nuori Noora Laukkanen aloittamassa 200m rintauinnin alkueräänsä.

Sarjassamme kommellukset jatkuvat: Mediakylän pesula onnistui hukkaamaan kaikki vaatteeni. Kahdeksan paitaa, kaikki alusvaatteet ja sukat. Rahallisesti ei mitää väliä, ehkä ne vielä jopa löytyy, mutta tekee elämästä vaikeata kun pitää kahdella paidalla ja yksillä alushousuilla pärjätä kolmatta päivää... Ellei muuta, niin Tupu, Hupu ja Lupu eli toimittajani joiden kanssa asustan, saattavat alkaa huomautella. Tänä aamuna tein sitten journalistisen päätöksen ja kävin ostamassa kisojen loppuun asti kestävän kokoelman paitoja ja alusvaatteita. Luojan kiitos ollaan kiinassa, niin taloudellinen uhraus ei ollut suuren suuri. Täällähän ne kaikki maaimanmerkit kuitenkin tehdään. Hyviä melonta- ja purjehduspaitoja alle kympillä, ei paha.

"Mutta kun meidän tietokonesysteemi tekee näin" on varmasti perustelu jonka kuulisin - ja olen kuullut - jos asiasta huomauttaisin. Jep, mutta kun "systeemi" ei ole mikään abstrakti ja pyhä: jos systeemi on huono ja ei toimi, niin sitä muutetaan. Yksinkertaista koodin kirjoittamista. Jos minä pystyn näissä oloissa - valokuvaajana ja täysin oman toimen ohella - tekemään flash-pohjaisia gallerioita (joissa ajax/spryce- tyyliset captionit), niin kyse ei todellakaan ole mistään rakettitieteestä. Kysymys on viitsimisestä ja kunnioituksesta kuvaan.

Mutta, päivän jäkätys-annos tuli siinä, pressikeskuksen lounas kutsuu. Kiitoksia kaikille palautteesta: Kiia, olet terävä tyttö: panoraamakuvissa on todellakin 360°x180° ei 380°x180° kuten ilmeisesti olen mainostanut... Mutta, kuten tiedämme: on kolmenlaisia ihmisiä: niitä joilta matematiikka sujuu, ja niiltä joilta se ei suju.

Ja eikun syömään.

(8.8.2008) Jo kaksi päivä Pekingissä. Aikaero alkaa hiljalleen hellittää, hikoilu ei. Ensimmäiset kommellukset on selvitetty (muutama tunti tullissa, kun paperit (mitkä paperit...?) eivät olleetkaan aivan ajan tasalla).

Suurin osa meidän eli IL-kisatiimin kommelluksista päätyy varmasti Iltalehden kisasivujen blogiin ja en niitä sen enempää täällä rupea kertailemaan. Mutta on aina mukavaa näyttää kavereille, kollegoille tai muuten vain kiinnostuneille niitä kuvia, jotka eivät koskaan päätyneet lehteen. Niitä kuvia, tarinoita ja lähestymistapoja, jotka muuten ehkä jäisivät näkemättä. Muutama sähköposti on jo tullut, kyselyitä missä sinun blogisi viipyy, hauskin ehkä Vaskimon Harrin

Pariin päivään en olekaan kommentoinut kuvankäyttöä. Kuten lupasin, tein periaatepäätöksen ennen tänne tuloa, että en aiheesta ota paineita. Mutta jos nyt kuitenkin ihan vähän....

Eli huomasin tuossa päivänä muutamana, että kuviani on netissä käytetty jonkinlaisissa kuvakoosteissa / kuvakavalkadeissa. Hyvä homma, hienoa, kuvia käytetään, nimi vielä asiallisesti mainittu joka kuvan alla.

Mutta kun kuvien formaatti oli jokaisessa kuvassa rajattu 4:3 - vaakaan. Siis: myös pystykuvat. Esimerkkinä ohessa oleva peruskuva, jossa hallittu sommittelu Ala-Huikun spontaanista pettymyksestä tappion jälkeen. Taustalla valmentaja, jolle tarjotaan lohduttavaa kättä.

On muuten tosi lahjakas taittaja, joka tästä tekee puhuttelevan vaakakuvan. Ei syntyisi ainakaan minulta.

Tee tässä nyt nyt sitten kuolematonta kuvajournalismia. Viimeisetkin hiukset lähtee....

(Perjantai 15.8.2008)

Joku kyseli vähän mitä kameroita käytän, mutta niistä myöhemmin. Samoin päivän kuvat myöhemmin myös, luvassa ilmeisesti Phelpsiä ja Nadalia ainakin.

Mutta työhön liittyen täällä: alla pyöriteltävä panoraamakuva valokuvaajien työskentelytiloista. Hiukkasen isompi kuin työhuone kotona - tai kotitoimituksissakaan... Kirjoittavilla on omansa, noin neljä kertaa isommat tilat yläkerrassa. Valokuvaajia meitä taitaa olla näissä kinkereissä - jos en väärin muista - joitain kokoluokkaa reilut 1800 himmentäjää.

Niistä työkaluista kun joku kyseli: 2xCanon Eos1DMrk3, Eos5D, linssejä epämääräinen määrä alkaen 8mm superkalansilmästä, sitten 14mm, 15mm jne. aina 400mm/2.8 asti. 600mm en ole kantanut mukana, sitä saa lainata Canonilta jos tarvitsee, samoin 800mm jota ei kyllä omasta hyllystä löydy. Ilman muuta käytetyin linssi on 400mm joko 1.4 ex tai ilman. 200mm 1.8 olisi herkkupala painissa, judossa, voimistelussa, miekkailussa etc. mutta piti vähän katsella noita kamojen painoja kun kotona pakkaili.

Pari videota, joista tosin Sonyn 1AE on ollut back-uppina. Pari kovalevynauhuria (M-Audion MicroTrack 24/96), pidän huomattavasti enemmän Maranzin PDM 660:sta, mutta jälleen tulee painot vastaan.

Pari kannettavaa tietokonetta, joista taas toinen käytännössa varalaitteena (minulla hajosi Osakan MM-kisoissa tietokone juuri kriittisellä hetkellä, jonka jälkeen vannoin, etten lähde enää yhdellä koneella reissuun).

Hajoamisista puheen ollen, olympiakisat ovat meille siinä mielessä hyvät/helpot, että sekä Canonilla että Nikonilla on omat huoltonsa täällä, isot kasat varalaitteita ja kaikki toimii ilmaiseksi. Eräs suomalainen kollega sai eilen yleisurheilustadionilla 400mm linssinsä poikki - aivan - siis poikki. Saa nähdä, saako Canonin pojat sen pikaliimalla harsittua kasaan...

Mutta: päivän parhaat - tai jotain sinnepäin. Michael Phelps voitti eilen 12 olympiakultansa ja näin yhden huikeimmista tennisotteluista koskaan, kun Nadal voitti Djokovicin semeissä. Alla kuva kummastakin. Nadalista tuli mieleen: rakas pikkusiskoni on suuri Rafael-fani - kuten aika moni muukin kauniimman sukupuolen edustaja - joten pitääkin tuohon alle seuraavaksi väsätä kooste eilisillan parhaista.

Lisää aiheesta "millaista täällä on". Sadan metrin finaaliin n. puoli tuntia alla olevassa kuvassa. Tämä on ns. head-on korokkeelta, mutta katsokaa alas oikealle kentän tasolle. Muutama linssi rivissä....

Kuten tavallista, kuvasta voi ottaa kiinni hiirellä, pyöritellä kaikkiin suuntiin ja zoomata shift/ctrl/cmd-näppäimillä.

(Maananta1 18.8.2008)

Nadal sitten meni ja voitti kuten odotettua tenniksen. Rakas pikkusiskoni on suuri Rafael-fani, joten ihan häntä varten alla pieni valikoima "Raffin" ilmeistä semifinaalin aikana.

Mutta päivän tärkein urheilu-uutinen ei ollut Nadalin tennisvoitto. Selvä ykkönen oli meidän Emman sunnuntaina juoksukilpailuissa saama lusikka, jota hän ylpeänä isälle eilen web-camiin esitteli...

Vähän vetää miehen naama hymyyn muutenkin tänä aamuna. Eilen illalla nimittäin rupesi tippumaan muutama yllättävä fanimaili ympäri maailmaa: syynä se, että Rob Galbraith oli nostanut tuon yllä olevan pallokuvan stadionilta oman saittinsa aloitusuutiseksi. Linkit mun kotisivulle ja blogiin. Ei-ammattilaisille tiedoksi, että ko. sivusto on ammattikuvaajien tietynlainen "baseline" - kaikki jotka seuraavat mitä alalla oikeasti tapahtuu, katsovat aina lähes ensimmäiseksi Robin sivuja.

Tuntuu hyvältä. Aika siistiä palautetta.

Mutta, arki kutsuu. Ohjelmassa ainakin uimahyppyjä tänään. Toivotaan, että Joona onnistuu.

(Tiistai 19.8.2008)

Ei onnistunut Joona sittenkään. Tein kuitenkin tuossa pikkuyön ja aamun tunteina mielestäni katsomisen arvoisen kuvakoosteen hänestä, jossa hän käy läpi jokaisen hyppynsä. 72 maskattua kuvaa, siinä sai wacomin tabletti vähän kyytiä. Kuvakoosteista puheenollen, olen niitä muutaman täältä tehnyt, linkki sulkapalloon olikin jossain ylempänä, Hanna-Maria Seppälän 100m finaali oli myös yksi jonka tein.

Videoita on tähän mennessä tullut myöskin jonkin verran, mutta koska bloggailen omalla ajallani, en voi niitä ajan vuoksi ruveta uusiksi koodailemaan ja sijoittamaan sivuille flash-frameihin. Iltalehden sivuilla lienevät näytillä, mutta kuvanlaadun suhteen varoitus, sillä lehden netin käyttämä pakkaus on aika rajua. Kuten aiemmin sanottu, HF10 ulos työntämä HD on aika huikeaa laadultaan.

Ensimmäinen kalustotappiokin tuli eilen, kun tilttasin pääni NBC:n sähkökärryn kattoon ja silmälasit menivät säpäleiksi. Onneksi Oakleyt eikä Canonin 400mm lasi (300€ vs. 7000€) kuten Hanneksella. Yhdet tiimarilasit oli kuitenkin onneksi mukana. Ikääntyminen on kyllä aika syvältä, näkökykyä tässä hommassa kun ihan oikeasti tarvitsee. Luojan kiitos se on reilua: tapahtuu meille kaikille...

Raati ihmetteli, missä vuoden urheilukuvat? Ei näistä kisoista, ei näillä aikatauluilla, ei tällä tiimillä. Kolme toimittajaa juoksuttaa minua siihen tahtiin, että mihinkään ei kerkiä keskittyä niin kuin oikeasti pitäisi. Paremmalla ajalla ja jollain toisella foorumilla voisi ehkä vähän keskustella tästä epäsuhdasta enemmänkin. Yhtälö jossa toisella puolella kolme kirjoittaa ja toisella puolella on yksi joka kuvaa valokuvat, kuvaa videot, editoi, leikkaa, äänittää, tekee kuvakoosteet.... Joku siinä mättää. Totta, olen panostanut siihen, että olen moniosaaja. Mutta moniosaajan pitäisi tarkoittaa sitä, että osaa tarvittessa tehdä monia asioita, by definition. Ei sitä, että yksin pitäisi tehdä monen ihmisen työ. Mutta, kuten sanottu, väärä foorumi tämän asian syvempään pohdiskeluun. "Niin makaa kun petaa" tai "ammatinvalintakysymys" naureskelee moni varmasti. Jep, mutta kolmen tunnin yöunien jälkeen ei jaksa edes hymyillä.

Joona suihkuun, Ingberg suihkuun - minäkin haluaisin suihkuun. Mutta suuntaan sen sijaan suurlähettilään kokkareille ottamaan kuolemattomia otoksia.

Koti-Suomesta tuli kyselyä, että liikkuu kuulemma huhu, jonka mukaan mrk3 malliin olisi tullut uusi firmware joka olisi käytössä täällä. Ei pidä paikkaansa, ainakaan paikallisen Canon-teamin mukaan. Osakan kisoissa näin tapahtui.

Tänään ohjelmassa enää Krugerin kiekkokisa. Kisoja takana jo yli kaksi viikkoa, tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun katson jonkun kisan alusta loppuun saakka, enkä vain ruikkase muutaman minuutin siivua ennen ryntäämistä seuraavaan paikkaan. Mutta, infieldiä ei tietysti ole, sillä se pitää anoa 24h aikaisemmin ja on ollut vähän vaikea suunnitella päiviä eteenpäin kovin tarkasti.

Kyse ei ole ajasta. Kyse ei oikeastaan ole edes keskittymisestä, siitä etten keskittyisi aina työhöni 100%. Kaikki jotka minut tuntevat, tietävät että niin teen. Rasittavuuteen asti, moni lisäisi.

Kysymys on mielentilasta, että mikään muu ei häiritse, että saa yrittää luoda, yrittää tehdä jotain näkemisen arvoista. Yllä muutama kuva äsken päättyneestä kiekon finaalista ja herrasta Kruger. Kolme kierrosta ja suihkuun. Eli ei turhan paljon aikaa. Ei infieldiä ja musta paksu verkko kuvaajan ja kohteen välissä. Mutta oikea mielentila, ensimmäisiä kertoja näissä kisoissa.

Ei päädy portfolioon, ei todellakaan, mutta olen pitkästä aikaa tyytyväinen kuviini. Saa nähdä, ymmärtääkö taittaja hyvän päälle (ie. että tarjoan hänelle kokosivun kuvaa jonka päälle taittaa juttu ja mahdollinen kainalo). Vai kiroaako hartaasti ja sättii, että kun se hemmetin taiteilija siellä kiinassa ei osaa edes rajata... ;-))

(Keskiviikko 20.8.2008)

Ensimmäinen vapaa aamupäivä pitkään aikaan, taitaa olla toinen koko kisojen aikana. Tietysti voisi lähteä harrastuksen tai portfolion takia katsomaan vaikka BMXää tai melontaa, mutta joskus pitää ottaa järki käteen ja yrittää antaa mielen ja selän vähän levätä. Suomalaisittain mitään mielenkiintoista ei tapahdu, parempi kerätä voimia, huoltaa kalustoa ja itseään, sillä kisat jatkuvat vielä.

Asumme kisakylässä ja minulle henkilökohtaiseksi näiden kisojen pelastajaksi on muodostunut viereisen rakennuksen 27 kerroksessa oleva 25-metrin uima-allas. Olen yrittänyt käydä siellä polskuttelemassa aina kun on vain löytynyt siihen rako. Aukioloajat ovat aika hyvät, aamu kuudesta ilta yhteentoista.

Tästä ei voi päätellä, että onpa siellä helppoa kun uimaankin kerkiää. Tyypillisenä päivänä ylös siinä seitsemän aikoihin, joskus vähän aikaisemmin, nukkumaan siinä yhden, kahden jälkeen aamulla, joskus vähän myöhemmin. Muttta kun on kaksi pientä lasta kotona, sinänsä rutiini on aika normaali ja tuttu. Rasittavaa tästä tekee se, että päivällä joutuu kantelemaan melko raskasta pakkausta selässään, lämpötila on ollut siinä 29° korvilla aika tasaisesti, suhteellinen kosteus aina yli 65%. Sataa aika usein, joten sadekamat itselle ja ennenkaikkea kameroille pitää sulloa reppuun. Aina kun on päivän mittaan ilmassa mitallimahdollisuus, niin normaalin kamerasetin ja tietokoneen lisäksi pitää repun kylkeen vetää erillisessä kotelossa kiinni videot ja liivin taskuun äänivehkeet. Lisäksi olkapäällä yksijalan päässä tyypillisesti 400mm/2.8 runkoineen, paino kai jotain 6-8 kilon luokkaa. Mukana kannettava rojumäärä painaa siis yhteensä jotain 20-25 kiloa, en tosin ole punninnut. Armeijan täyspakkauksen luokkaa, vähän enemmänkin ehkä. Ja sen verran arvokas paketti, että sitä ei voi ihan miten tahansa paiskia tai vain jättää jonnikin seinää vasten nojailemaan, kun ei ihan koko aikaa viitsisi pitää selässä. Vähän elämää helpottaa se, että MPCssä eli päälehdistökeskuksessa minulla on omat kaapit joissa osan kalustosta voi säilyttää, samoin stadionilla minulla on oma kaappi.

Summa summarum: odotan mielenkiinnolla kotiin ja vaakaan pääsyä. Kun oma elopaino tänne tullessa oli reilu 72 kiloa, niin nyt kyllä kotiin päästyä alkaa kutosella ihan varmasti, vaikka kuinka on päässyt syömään hyvin lähes päivittäin. Tyypillisesti tulee syotyä MPCllä, sillä se toimii myös tietynlaisena risteyskohtana kaikelle bussiliikenteelle kisapaikoille ja ruoka on laitosruuaksi ihan kelpoa.

Mikä on valokuvaajan työn paras puoli? No tietysti, että saa katsella tyttöjä ihan avoimesti, jopa tiirailla häpeämättömästi kameran lävitse ja todeta vain, että "hei, tämä on puhtaasti ammatillista mielenkiintoa".

Olen katsomassa tennistä, kun Nadalin semifinaaliotteluun pamahtaa Penelope Cruzin pikkusisko, ainakin minun mielestäni. Ja Sarikin tietää kotona, mitä mieltä olen Penelope Cruzista.

Tiedän, että kamera pitäisi suunnata sinne kentälle, mutta en malta olla painamatta suljinta muutamaa kertaa - 49 kertaa, ollakseni tarkka. Olen ihan varma, että ko. ilmestys on Rafaelin tyttöystävä. Kuhina ympärillä on nimittäin aikamoinen.

Eilen olen sitten kuvaamassa Ingbergin karsintaa. Ja eikös tämä sama tytsä ole heittämässä keppiä heti Mikaelan jälkeen. Käy ilmi, että kyseessä on Leryn Franco, Paraqualainen keihäänheittäjä jonka CV sisältää myös maininnan, että hän on perintöprinsessa Miss Paraquai kisoista...

Joku tietää kertoa myös, että avajaisten aikaan televisiokamerat poimivat häntä kuviin enemmän kuin hyvä maku tasapuolisuuden nimessä sallii... Mutta, jos televisio huomaa ja minä ihan omin neuvoin, niin mitä siitä voidaan päätellä?

Aivan. Olen siis ollut oikeassa koko ajan: olen ammattilainen. Ammattisilmä ja ammatillinen mielenkiinto. Ainoastaan sitä.

Basically the blog is about the daily life and work here - and a fair amount of frustration and bitching expressed as well, usually always for the same reason: no understanding of the visual aspect of journalism, cropping, choice of images, etc.

But images are always universal, so I am pleased and proud if you browse ahead. There are couple of audioslideshows and couple of spherical panoramas as well. Please note though that my images are here usually to make a point of some kind and do not - as such - present a portfolio of "my greatest Olympic Images" or anything similar.

Any feedback, questions etc. are highly appreciated and should be addressed to kari.kuukka@pp.inet.fi

(UPDATE 23.8.2008) Following all the positive feedback I have received, I posted a mini-site containing some more of my panoramic images today - this time, as requested, in English.

Monelta, jonka kanssa on tässä tullut juteltua, on mennyt ohitse tuo Joona Puhakan hypyistä tekemäni kuvakooste. Ei, että se olisi mitenkään erityistä visuaalisesti mielnkiintoinen tai uskomattoman nerokasta koodin vääntöä. Mutta journalistisesti, informatiivisesti, mielestäni erilainen lähestymistapa. Kuvasin kuvat, editoin, leikkasin äänen. Mutta vasta kun katsoin lopputulosta, rupesin ihan oikeasti katsomaan - ja ymmärtämään ehkä - mitä hän hypyn aikana tekee. Linkki yllä, toistamiseen.

(Perjantai 22.8.2008)

Tämä sivu alkaa muodostua aika raskaaksi ja ainakin näillä linjanopeuksilla mitä täällä on käytettävissä, se alkaa hiljalleen takerrella. Luulisisi että olympialaisissa on kunnon telecom-fasiliteetit, mutta toisaalta kun käyttäjiä on näin älyttömät määrät kuten meitä (mediaa) täällä on, niin siinä ei paksummatkaan optiset kaapelit välttämättä riitä. Pitää ruveta siirtämään tavara minisaiteille sivuun - toisaalta kisat lähestyvät loppuaan ja ehkä pitää vain toivoa, että tekniikka ja mies kestävät loppuun saakka.

Oli tässä menneenä päivänä pieni väärinymmärrys kotitoimituksen kanssa. "Rikkinäinen puhelin"-efekti, voisi sanoa. Niitä sattuu joskus - useammin vielä tällaisissa oloissa, joissa allekirjoittaneessa kaksi eniten vaikuttavaa ainesosaa on kofeiini ja adrenaliini - ja siitä pahoitteluni.

Lisäksi, yleensä laitan aina blogin alkuun ns. disclaimerin, mutta kuvittelin lukijoiksi lähinnä ystävät ja perheen - ihmiset jotka ovat tottuneet seuraamaan minun ajatuksenjuoksuani ja blogeja menneiltä ajoita. Mutta tehdään se nyt: "Kaikki tässä aikaisemmin, nyt ja myöhemmin esitetyt ajatukset/mielipiteet ovat omiani ja niihin pitäisi suhtautua sellaisenaan. Ne eivät missään nimessä edusta kenenkään työnantajani/asiakkaani tai muunkaan virallista kantaa/mielipidetta ja näin ollen ketään muuta ei voida pitää niistä vastuullisena."

Kuullostaa viralliselta, mutta minun olisi pitänyt mainita se heti alkuunsa. Minun virheeni.

Palaan vielä hetkeksi kahden illan taakse. Sain ohjeistuksen - kotitoimituksesta - aivan viime hetkillä 200m finaalia koskien. Sinänsä ihan hyvä idea, pienellä yhteisellä kehittelyllä jopa loistava idea - mutta ei 20 min ennen kilpailun alkua. Olin suunnitellut toisenlaisen kuvan, hakeutunut asemiin sitä varten, mutta tein työtä käskettyä, raivasin tieni siihen ainoaan paikkaan josta katsoin, että pystyn homman edes jotenkuten hoitamaan - ja johon tuolla aikataululla pääsin ja mahduin. Kuvasin, lähetin 22 kuvaa välittömästi. En itse ollut lähellekkään tyytyväinen omaan jälkeeni: joo, teräviä, hallittuja peruskuvia, mutta entä sitten? Nykymaailman aikaan se on ammattilaiselle melkolailla itsestäänselvyys.

Pienen ihmisen dilemma on ihan todellinen: tehdäkkö niinkuin käsketään - ja saada moitteet. Vai sooloilla - ja saada moitteet. Ns. fail-fail -tilanne tyypillisimmillään.

Jos olisin saanut hetken aikaa miettiä tilannetta, sanotaan 2 tuntia, kuva olisi voinut olla toinen. Se olisi ehkä ollut variaatio tästä, jonka kuvasin eilen illalla 4x100m karsinnoissa. USA on juuri töpännyt vaihtonsa oikein kunnolla ja Usain Bolt kiitää selkeään erävoittoon. "Raati" on peräänkuuluttanut palautteessaan useaan otteeseen niitä kuvia, jotka he tietävät minun osaavan tehdä. Jään kuuntelemaan jännittyneenä... ;-))

Eli kaikesta voi päätellä, että kisat rupeavat syömään sekä miestä että kalustoa. Käytännössä jäljellä suomalaisittain mielenkiintoista enää miesten keihäs lauantai-iltana. Yritän katsoa yleistä hälinää vielä linssin lävitse, josko siitä saisi jotain näytettäväksi kelpaavaa.

Takaisin työnkulkuasioihin, joista olen puhunut aikaisemmin. Kovalevyjä on käytössä nyt kolme ja hallinta ilman Lightroomia olisi tosi vaikeaa. Minulla on catalog-tiedostot sekä kovalevyillä, että kahdella tietokoneella, joten arkistonhallinta toimii, riippumatta siitä mitä konetta käyttää.

PhotoMechanic on kuitenkin vain niin paljon nopeampi ja sulavampi käyttää. Käytän SanDiskin 800FW lukijaa ja vauhti hivelee silmää. Mitä kaipailen on FW800 lukijaa SDlle CFn lisäksi. En ole sellaista mistään löytänyt, vaikka V.Koivunen väittää sellaisen jostain hankkineensa (ja ei tietysti muista mistä).

Jos (ja kun) on kova kiire niin homma vain toimii niin sulavasti kun browsaa PM:lla. Olen kokeillut myös tilannetta, että taustalla pyörii Lightroom 2.0 ja jossa automaatti-import avainsanoineen päällä. Näin ollen kuvat tulevat CR2- tai DNG-formaatissa arkistoitua avainsanoineen, samalla kun kuumeisesti suoraan levyltä valitsee niitä, joita kotiin lähettää. Mutta siinä on kaksi mahdollista stiplauskohtaa: pitää muistaa lyödä kiinni koneeseen se kovalevy, johon sen päivän tavara on menossa, (ja tästä johtuen joutuu repussa kantamaan yhtä kovalevyä). Ja pitää muistaa, että mikäli valitsee vain muutaman kuvan, editoi ja lähettää ne, niin piuhoja ei voi nykästä irti ennenkuin LR antaa siihen luvan. Ja 16GB:n kortin tuonti avainsanoineen uudelleen nimettynä kestää tovin.

Eilen oli melkolailla totaalinen vapaapäivä ja hauskutin itseäni päivittämällä näitä sivuja ja tekemällä muutaman pallon lisää. Rupeaa tila loppumaan kesken joten sijoitin ne erilliselle, englanninkieliselle minisaitille. Ajatuksena luonnolisesti, että ihmiset jotka ovat olleet innostuneita stadion-kuvastani ehkä myös löytäisivät tämän sivun.Sen on toistaiseksi nähnyt hieman yli 200 000 ihmistä ympäri maailmaa ja päivittäiset katsojamäärät tuntuvat vain kasvavan kasvamistaan.

Tänään on se ennalta käsin katsottuna kisojen suuri päivä, kun Terot Pitkämäki ja Järvenpää heittävät keppiä. Oman asiakkaani kannalta ajoitus on huonoin mahdollinen, eli lauantai-ip kotona, mutta eivät varmasti olisi siirtäneet kisaa meidän pyynnöstä. Pitää yrittää hoitaa netti kunnialla.