“Kuka vain osaa kuvata”

Leica M4-P

 

Luin juuri Sanoma Magazines Finlandin kuvapäällikön kolumnin “Kuvien tulva” (Sanomista 2/2012, sivu 31). Alaotsikko: “Kuka vain osaa kuvata, kirjoittaa Markku Niskanen”.

Luin sen useampaan kertaan ja olen yrittänyt ymmärtää sen logiikkaa. Lopulta olen tullut siihen tulokseen, että mitään logiikkaa ei ole. Kolumni mielestäni paremminkin kuvastaa sitä, kuinka tuuliajolla alamme on.

MN kolumniKeskeistä kirjoituksessa (klikkaa kuvaa vasemmalla lukeaksesi) on viittaus “distruptiiviiseen innovaatioon” ja mitä se tarkoittaa valokuvabusinekselle.

Tarmo Toikkasen blogijuttu, johon kirjoittaja tekstissään viittaa, on ansiokas: se vääntää rautalangasta mitä disruptiivisuus tarkoittaa valokuvaukselle. Mitkä ovat ne ratkaisumallit, jotka yksittäiselle toimijalle (valokuvaajalle tässä tapauksessa) ovat tarjolla.

Voimakkaasti yksikertaistaen vaihtoehtoja on kolme:  tehdä bulkkia entistä heikommin ehdoin (“halvalla, mutta nopeasti”)  – tai erikoistua niin voimakkaasti, että kukaan muu ei pysty vastaavaan ja säilyttää siten oma kilpailukykynsä.

Kolmas vaihtoehto? Jäädä keskikastiin – yrittää vakuutella ympäristölle, että uusi on väärin/moraalitonta – hävitä se taistelu ja kuolla pois.

Kolumni mainitsee – aivan oikein – että lehdille on käymässä samalla tavalla kuin valokuvalle. Paha peikko (disruptori) on tietysti internet ja sosiaalinen media, jotka sortavat perinteiset toimijat (eli lehdet)  samaan tilanteeseen valokuvaajien kanssa.

Mainitaan Flicker ja CC (Creative Commons) hyvinä kuvalähteinä ja taas toisaalta kehutaan, miten Kodin Kuvalehti tehdään dedikoiduin kuvin.

Sitten suora lainaus:

“Meidän kuitenkin pitää osata käyttää kuvia hintatietoisesti, ja olisi kummallista, jos emme hyödyntäisi edullisia kuvalähteitä. Emme saa jäädä päivittelemään internetin moraalittomuutta tai huonoutta.

Nousemme tasolle, jossa disruptiivinen innovaatio ei uhkaa meitä ja jossa saamme sen ainakin osittain hallintaamme.”

Siis anteeksi kuinka? Miten näin noustaan millekään “tasolle jossa disruptiivinen innovaatio ei uhkaa”? Ehkä sisälukutaidossani on jotain vikaa, mutta tuo ei aukea minulle ollenkaan. Eli siis sillä, että panostetaan mahdollisimman halpoihin, “riittävän hyviin” kuviin nostaa (tässä tapauksessa) SMF:n disruption yläpuolelle? Vai ymmärsinkö oikein?

Kirjoittaja jatkaa:

“Lukijan täytyy kokea, että tämä juttu on räätälöity tähän brändiin ja kuva on tehty juuri tähän juttuun, julkaisumuodosta riippumatta.”

Eli nyt siis haetaan laatua, juuri tätä juttua varten tehtyä kuvaa? Eikö tämä ole ristiriidassa edellisen kappaleen kanssa?

Minulle jää epäselväksi, kumpaan suuntaan SMF on kallistumassa kuvankäytössään: pyrkiikö  se tekemään laatua ja siten säilyttämään asemansa  – vai siirtyä “mahdollisimman halpa mutta riittävän hyvä” -strategiaan ja näin toimien työntää ulos bulkkia joka ei ehkä ole maailman tyylikkäintä, mutta ei sen tuottaminenkaan mitään maksa – ja näin toimien varmistaa katteensa?

Minua kalvaa pelko, että tämä ei ole kirjoittajallekaan ihan avautunut – ja että hänen kantava ajatuksensa on, että tehdään molemmat  – mutta tehdään ne mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Lopputulema on kuitenkin: mikään tässä ajattelumallissa ei nosta yritystä pois disruptiivisen kehityksen tieltä millekään “uudelle tasolle”, jossa muka sitten ollaan turvassa. Ei mikään. Viitaten Tarmon analyysiin disruption syvimmästä olemuksesta: on valinnan paikka. Molempia ei voi saada.

Ja lisään heti: disruptiivisuuteen myös kuuluu, että perinteiset toimijat eivät ymmärrä sen vaikutusta ajoissa. Tunnetuin esimerkki maassamme lienee Nokia, joka avoimesti nauroi iPhonen tultua markkinoille 2007.

Voiko mitään päätellä siitä, että kustannustalot heräävät nyt, yli 20 vuottta internetin keksimisen jälkeen tilanteeseen, että jotain pitäisi tehdä?

Ja tarjottu ratkaisumalli on, mikäli sen oikein ymmärrän: tehdään samaa kuin aina ennenkin, mutta yritetään tehdä se halvemmalla?

Loppusanat

Mielestäni kirjoitus itsessään kuvastaa hyvin sitä  hämmennystä, joka alalla ja kaikesta päätellen myös SMF:ssä vallitsee.

Ja kun Euroopan viidenneksi suurimman kustantajan designkeskuksen kuvapäällikkö linjaa talonsa tapaa toimia tulevaisuudessa, on mielestäni myös vähän tarkemman lukemisen paikka. Vaikuttaa aika monen elämään.

“Kuka vain osaa kuvata”, hän kirjoittaa. Lisäisin tähän: kuka tahansa osaa myös kirjoittaa. Täyttääkö SMF sivunsa jatkossa leikkaa-liimaa periaatteella myös geneerisestä ja ilmaisista teksteistä, joita on netti pullollaan?

Vai onko nyt tehty linjaus, että teksti on journalismia, mutta kuvat ovat vain ikävä, pakollinen kustannus? Maailmassa, jossa kommunikaatio käydään entistä enemmän kuvilla, tämä olisi aika rohkea linjanveto. Itsemurha, sanoisin jopa.

Lainaan vielä kerran kolumnia, nyt sen loppulausetta:

Maailma on täynnä toinen toistaan muistuttavia mitäänsanomattomia valokuvia. Maailma on myös täynnä upeita ja koskettavia kuvia – sellaisia meidän pitää käyttää. Ne jättävät muistijäljen.

Aivan.

Kuten sanoin, kirjoituksen logiikka ei minulle aukea.

 

 

 

 

27 Comments

  1. Peter Forsgård
    December 28, 2012

    Olipa tosiaan sekava kirjoitus ja pahasti näyttää, että se logiikka tosiaan on hakusessa. Toikkasen kirjoitus on varsin hyvä analyysi siitä mitä vaihtoehtoja on olemassa. Tuo Niskasen kirjoitus alleviivaa kyllä sen hämmennyksen ja tilanteen, jossa perinteinen media nyt on. Nyt jos koskaan pitäisi panostaa laatuun ja uusiin julkaisualustoihin… Ilmeisesti näin ei tule tapahtumaan…

    Reply
    • kkuukka
      December 28, 2012

      Peter –
      mietin itse, että onko vika minussa, mutta en todellakaan ymmärtänyt, mitä Niskanen yrittää sanoa. Ainoa mitä minulle tuosta jäi käteen oli juuri totaalinen hämmennys, joka rivien välistä paistoi.

      Reply
  2. Anon
    December 28, 2012

    Olet itse ansiokkaasti pitänyt tekijänoikeuksien puolta, mutta eikö tuo tekstin julkaiseminen kuvana ole ihan yhtä lailla tekijänoikeusrikkomus?

    Itse bloggaus taas pelkkää asiaa.

    Reply
    • kkuukka
      December 28, 2012

      Nope –

      kuuluu kategoriaan “revinnäinen”. Ethän esim. muuten pystyisi kirjoittamaan yhtään taidearvostelua tms., ellet näyttäisi mitä kritisoit. Kuten huomaat, siitä tietoisesti näkyy, että se on skannaus originaalista. Lähde mainitaan myös asiallisesti. Ajattele vaihtoehtoa: kritisoin/kommentoin tekstiä, ja lukijalla ei ole mahdollisuutta verifioida – ja todeta esim. että en ymmärrä yhtään mitään, enkä osaa lukea – tai että vääristelen kirjoitusta jotenkin.

      Reply
      • Tarmo Toikkanen
        December 28, 2012

        Revinnäisoikeus taitaa olla lain pykälässä 23§, joka kuuluu näin:
        “Sanomalehteen tai aikakauskirjaan saa toisesta sanomalehdestä tai aikakauskirjasta, jollei siinä ole jälkipainantakieltoa, ottaa uskonnollista, poliittista tai taloudellista päivänkysymystä koskevan kirjoituksen.”
        Tämä blogi luultavasti ei kuulu kategoriaan “sanomalehti tai aikakauskirja”, joten revinnäisoikeutta ei tarkkaan ottaen ole. Sitaatin saa toki ottaa, mutta koko tekstin ottaminen sitaattina ei ole yleensä ottaen hyväksyttävää.

        Eli luultavasti tuon tekstin kokonaisuudessaan ottaminen tähän oheen on sekä hyödyllistä, tarpeellista että lain vastaista. :-)

        Reply
        • Jan Vehrenkamp
          December 29, 2012

          “Tämä blogi luultavasti ei kuulu kategoriaan ‘sanomalehti tai aikakauskirja'”
          Tästä pitäisi varmaan lähteä oikeuteen riitelemään(ja tarkentamaan/uudistamaan lakia), sillä itse ainakin koen tätä blogia uutislähteenä(->(digitaalinen-)aikakauslehti!?), ja käytän myös omaa blogia samalla periaatteella.

          Ainakin mun omasta näkökulmasta tämä blogikirjoitus ottaa kantaa talouspoliittisen päivänkysymykseen¹, laki-teksti näyttää (kuten mainitsin jo) olevan päivityksen tarpeessa.

          ¹hyvät suomalaiset, kuka keksi tälläisiä sanoja?! :X

          Reply
          • Timo Suvanto
            December 29, 2012

            Tekijänoikeuslaki on sekavuudessaan, epäloogisuudessaan ja vaikeaselkoisuudessaan omaa luokkaansa. Jopa lakitekstiksi. Sanalla sanoen susi jo syntyessään. Esim. lain valmistelun aikana opetusministerinä ollut Karpela oli laista ulkona kuin lumiukko – enkä yhtään ihmettele sitä.
            Voin käsitellä lakia joskus tarkemmin omassa blogissani, mutta tässä pari kommenttia Karin sitaattiin. Jo aiemmin mainitsemastani Wikipediasta.
            Siteerausoikeuden käyttäminen

            1. Julkistettu teos
            Lainattavan teoksen on oltava julkistettu. Teos katsotaan julkistetuksi, kun se luvallisesti on saatettu yleisön saataviin.

            2. Hyvä tapa
            Sitaattioikeuden yhteydessä hyvä tapa tarkoittaa sitä, että “siteerattaessa teosta tai sen osaa on lähde mainittava joko välittömästi siteeratun kohdan yhteydessä tai muussa sopivassa paikassa. Siteeraus on myös selkeästi erotettava siteeraajan omasta tekstistä esimerkiksi lainausmerkeillä.” Lainauksella pitää myös aina olla hyväksyttävä asiallinen yhteys lainaajan omaan teokseen.

            3. Asiallinen yhteys
            Siteerattua teosta saa käyttää omien ajatustensa perustelemiseen, havainnollistamiseen tai siteerattujen ajatusten arvostelemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että toisen tekemää tekstiä tai kuvaa ei saa käyttää korvaamaan omaa tekstiä tai muuta teosta.

            4. Laajuus
            Siteerausoikeutta saa käyttää tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Laajuutta ei ole tarkemmin määritelty laissa tai muissa säännöksissä, vaan hyväksyttävä lainaamisen laajuus on ratkaistava tapauskohtaisesti. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon myös yllä mainittu hyvän tavan mukaisuus ja asiallisen yhteyden vaatimus.

            Karin tapaus täyttää kaikki nämä ehdot, joten sitä on pidettävä laissa mainittuna hyväksyttävänä sitaattina.

            Sen verran vielä asiasta sivuun, että monenmoisia kummallisia tulkintoja sitaattioikeudesta näkee. Esimerkiksi eräs kuvajournalismin opettaja käyttää sivuillaan kuvasitaatteja vedoten niiden olevan opetuksellista käyttöä varten. Puurot ja vellit on tässäkin sekaisin. Opetukseen saa KOPIOIDA tietyn määrän materiaalia oppilaitosten lisenssillä. Se ei ole siteeraamista eikä sitä saa tehdä kuin lisenssin omaavan koulun opettajat ja oppilaat ja vain opetustarkoitukseen. Kopiosto sitten jakaa korvauksia oikeudenhaltijoille, tai pikemminkin kaikille muille kuin oikeudenhaltijoille, mutta se on jo ihan toinen tarina.

  3. Tim Bird
    December 28, 2012

    This guy confirms our fears – pictures chosen according to price, as long as they are ” good enough”, not because they are the best. Keep up the good work, Kari.

    Reply
  4. Anon
    December 28, 2012

    Eli esim. valokuvien kanssa saa toimia samalla lailla?

    Kyllähän lehdissä onnistutaan joka päivä käsittelemään tai lainaamaan artikkeleita ilman että tarvitsee kopioida koko juttua mukaan. Ei kirja-arvosteluissakaan ole koko kirjaa mukana tai taidearvosteluissa kuvaa kaikista tauluista. Ja revinnäisten päätarkoitus ei kyllä ole jutun sisällön kopiointi omaan käyttöön.

    Reply
    • kkuukka
      December 28, 2012

      “Ja revinnäisten päätarkoitus ei kyllä ole jutun sisällön kopiointi omaan käyttöön.” Ei, vaan tarkoitus on rehellisesti antaa lukijalle mahdollisuus todeta, että kirjoittaja ei vääristele asiaa.

      Reply
  5. Timo Suvanto
    December 28, 2012

    Wikipediassa hyvä artikkeli asiasta. Wikipedia on paljon mainettaan parempi tiedon lähteenä, etenkin ensiaskelina.

    “Sitaattioikeus eli siteerausoikeus on Suomen tekijänoikeuslain 22 §:ssä määritelty tekijänoikeuden rajoitus, jonka mukaan ‘julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa’ ”

    Enemmän sitten täällä.
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Sitaattioikeus

    Reply
    • kkuukka
      December 28, 2012

      Kiitos Timo –

      tuli itsekin luettua nyt tuo. Eiköhän asia ole tällä käsitelty.

      Reply
  6. ilpo musto
    December 28, 2012

    Luin Niskasen kirjoituksen ja taidat nyt kyllä tehdä kärpäsestä härkäsen.Kuka vain osaa kuvata – sehän on selvä juttu.Jos sulla on kännykkä ja siinä kamera niin varmasti osaat ottaa sillä kuvia.Minkäläinen kuva siitä tulee on eri asia ja kiinnostaako kuva muita kuin sen ottajaa.Facebook on täynnä sellaisia kuvia.Nythän kuvien käyttäjillä on valinnan varaa tuhatmäärin kuin aikaisemmin,siis mitä kuvia käyttää ja missä.Pitää aina muistaa että valokuvan arvo on itse kuvassa,ei tekniikassa.

    Sama koskee hintaa.Tarjonnan määrä on suhteessa hintoihin.ja jos budjetti kuvien käyttöön on pienempi kuin ennen niin on luonnollista että kuvista maksetaan vähemmän.
    Emmekö me kuluttajina ole samanlaisia,jos saamme jonkun tavaran halvemmalla muualta kuin osamme sen sieltä.Lontoossa monet käyttävät RedLaser softaa iPhonessaan,se skannaa tuotteen hinnan ja kertoo missä muualla samaa tuotetta myydään ja mihin hintaan.
    Mielestäni Niskasen loppukommentit vain kannustavat ammattikuvaajia ottamaan parempia kuvia.Maailma on todellä täynnä keskinkertaisia kuvia,Alamylla on esim
    yli kaksi tai jo jopa kolme miljoonaa kuvaa arkistoissaan mutta niiden taso on keskinkertaista,jyvät ei siellä erotu akanoista.Mutta niitä kuvia saa halvemmalla kuin lähettää kuvaaja ottaaan niitä.Kuka tahansa voi mennä Intiaan ja ottaa siellä kuvia mutta
    todella hienoja kuvia sieltä näkee Suomen lehdissä aika vähän.Onneksi on Mondo!

    Itse luen Niskasen kirjoituksen kannustavana sillä hän sanoo ‘ upeita ja koskettavia kuvia meidän (siis Sanomien) pitää käyttää.Jos ottaa keskinkertaisia kuvia niin niitä saa halvalla netistä.Mutta jos ottaa upeita kuvia niin kuviasi julkaistaan.Rima on nyt korkeammalla,hinnat vaan ovat alempana.Mutta siitä ei kannata murehtia, hinnat eivät nouse niinkauan kun kaikki ottavat kuvia.

    Itse olen elättänyt itseni valokuvaajana yli 40 vuotta.Meidän vanhemman polven valokuvaajien on turha haikailla aikaa jolloin valokuvaus oli ammattimiesten käsissä.
    Mikään muu ammatti ei ole kärsinyt sellaista inflaatiota kuin valokuvaajan ammatti.
    Kuka vain osaa kuvata….c’est la vie!

    Reply
  7. Tarmo Toikkanen
    December 28, 2012

    Kiva nähdä, että kirjoitukseni otettiin SMF:ssäkin huomioon. Itse Kuukan kirjoitus vähän sotkee velliä puuroon… Luultavasti hän hakee sillä “disruptiivisen innovaation uloittumattomiin nousemisella” sitä, että lehden juttu (ja sen kuvitus) tehdään niin hyvin, että sille ei löydy halpoja vastineita ja että siitä joku vielä haluaa maksaakin. Sinänsä ihan hyvä strategia, ja varmasti sitä täytyy ainakin kokeilla. Edelleen on printtilehtiä, jotka säilyttävät asemansa korkean laadun avulla, mutta kilpailu online-lähteiden kanssa on kovaa ja kovenee koko ajan.

    Ja positiiviseen suuntaan minäkin toki kannustan joka alan toimijaa, jota murros uhkaa: Älä jää tuleen makaamaan, vaan kehitä toimintaasi arvoketjussa ylös- tai alaspäin. Alapuolella voi tuottaa bulkkia yhä halpenevin myyntihinnoin ja kustannuksin, jolloin myyntivolyymit pitää saada korkealle. Yläpuolella taas tehdään kalliilla harvoille asiakkaille heidän tarvitsemaansa lisäarvoa, jota he eivät muualta saa edullisemmin. Itse kunkin mietittävänä on, mitä tällaista pystyy tekemään.

    Reply
    • kkuukka
      December 28, 2012

      Tarmo moi –

      Pidin kovasti kirjoituksestasi, taisin sen muutamaan kertaan jakaakin silloin kun sen julkaisit. Hyvin selkeä ja informatiivinen. Kun sanot “luultavasti hän hakee…” tarkoitatko minua vai SMF päällikön sanoja (ihan rehellinen kysymys)?

      Itse uskon siihen, että printtilehden (ennenkaikkea siis sanomalehden, maailman jossa toimin) aika on ohitse nopeammin kuin arvaammekaan. Olen pari vuotta sitten sanonut, että iltapäivälehdet muuttavat olomuotoaan 2015 mennessa, maan johtava päivälehti on muuttunut joksikin muuksi 2020 mennessä. Nyt tammikuussa siirrytään tabloidiin (siis HS), se lienee ensimmäinen (ja oikea, huom.) askel. En olisi hämmästynyt, jos toinen iltapäivälehti hyvinkin nopealla aikataululla ilmoittaisi siirtyvänsä viikonloppupainokseen siirtäen “uutistuotannon” nettiin. Ei pohjaa mihinkään tietoon, vain aavistus, mutta olisi hyvin looginen askel.

      Aikakauslehdistä en lähde paljoa sanomaan, se maailma on minulle vieraampi. Sen verran kuitenkin, että (kuten sanot) on varmasti lehtiä, jotka säilyttävät arvonsa ja asemansa ja pyrkivät korkeaan laatuun. Sijoittavat sen laadun tuottamiseen, oli kyseessä sitten kuvat, teksti, ulkoasu. Ja sellaiseen lehteenhän jokainen toivoisi voivansa työskennellä.

      Jotenkin minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, että lehden, joka lapioi sivuilleen netistä löytämää kaikille saatavilla olevaa ilmaista bulkkia on vaikea nousta asemaan, jossa joku olisi oikeasti valmis siitä maksamaan pitkässä juoksussa. Vaikka esim. että lehdessä olisi yksi kaksi kunnon repparia, ja loppu flicker/lukijan juttu kamaa. Jos jollain ei ole arvoa alunperinkään / tai sillä ei koeta olevan sellaista… miten sille voi tulla arvoa, kun se printataan jonkin brandin alla paperille? Toisaalta, olen väärässä: suuri osa naistenlehdistä (ulkomaalaisista sellaisista) menestyy loistavasti, koostuen muutamasta jutusta ja sadasta – sadasta viidestäkymmenestä sivua mainoksia. Henkilökohtaisesti minun on kuitenkin vaikea käyttää sanaa “journalismi” niiden kohdalla.

      Kuten sanoin, tulen itse sanomalehtitaustalta ennenkaikkea – toki teen aikakauspuoltakin etc. – ja en näe tulevaisuutta siellä kovin valoisana. Vaihtoehtoja on muutama kuten toteamme: voivottelu ja valittaminen, lisää bulkkia ja voluumia pienemmällä hinnalla, tai tehdä / pyrkiä tekemään jotain sellaista, mitä muut eivät tee. Jolla ehkä koetaan olevan arvoa – ehkei vielä nyt, mutta tulevaisuudessa.

      Olen itse valinnut tuon kolmannen, tietoisesti: pyrkinyt tekemään asioita, joita muut eivät tee. Alustana on ollut ennenkaikkea netti. “Netti on roskaa, ei siellä mitään laatua ole, ei siitä kukaan maksa…. onko kiva olla suomen nimekkäin nettikuvaaja?” Tämähän on ollut status quo ja et arvaa sitä skeidan määrää, joka niskaan on tullut. Nyt se on vähentynyt, miksiköhän? Olisikohan syynä se, että ruvetaan laajemmaltikin ymmärtämään, että sanomalehti on tullut tiensä päähän – kysymys on vain aikataulusta. Ja mikä onkaan alusta jolle päivittäinen työskentely on siirtynyt tai siirtyy?

      Ollaan tultu tilanteeseen, että ruvetaan ehkä laajelmaltikin miettimään, kannattaisiko sinne laittaa jotain muutakin kun “klikkaa kuvat” tai “huh mitkä rinnat”?

      Esimerkkinä voisi mainita tuon Eeva-casen itsenäisyyspäivänä – viittaan siis edelliseen blogikirjoitukseeni. Kotikutoinen vähän, simppelikin olosuhteiden pakosta, virheitäkin siinä oli… mutta saavutti luultavasti enemmän katsojia kun mikään ko. lehden tekemä nettihoito koskaan. Saattaa olla jopa A-lehtien historiassa huomattavan luettu (netti)juttu, en tiedä, voin vain veikkailla. Olennaista: ilman “katso kohukuvat” klikkikalastelua.

      Toinen esimerkki: New York Timesin muutama päivä sitten uloslaittama hoito lumivyörystä. Tarkoitettu alunperinkin nettiin ja eBookiksi. 16 tekijää, puoli vuotta aikaa. Laatua isoilla L-llä. Muutamassa päivässä miljoonia katsojia. Säilyttää arvonsa vuosia eteenpäin.

      Danny Wilcox Frazierin Driftless… lähes 10 miljoonaa katsojaa. Nyt kun MediaStorm on PPS-strategiassa, vaikka 90% noista katsojista olisi jättänyt tämän väliin, se olisi tuottanut 2 miljoonaa dollaria (olen käsitellyt tätä aiemmin blogissani).

      Minun panoraamahoito Pekingistä: 1.4 miljoonaa katsojaa… ja 2008 se oli ihan hemmetisti.

      Mitä ajan takaa?

      Ensimmäinen pointtini: on mielestäni rajoittunutta ajatella, että meillä on “lehtiä jotka panostavat/eivät panosta laatuun…etc.”. Meillä ei tulevaisuudessa ole lehtiä (on meillä niitäkin) vaan meillä on mediaa joka on joko maksamisen arvoista tai ei – katsojan mielestä siis. Ja yksinkertaistaen: ainoa, millä (mielestäni) siitä saadaan maksamisen arvoista on tehdä siitä sellaista, että sen arvon huomaa.

      Toinen pointtini: koska sanomalehtipaperi kuitenkin nyt katoaa vakavasti otettavana uutisalustana hyvinkin nopeasti (premissini) eikö kannata nyt yksilönä miettiä, mitkä ovat ne sen korvaavan alustan inherentit ominaisuudet ja miltä näyttää sille alustalle tehtävä laadukas työ? Kouluttaa ehkä itsensä sen osaamiskaaren huippuun – tai niin pitkälle kuin pystyy? Ihan vain omaa ammatillista tulevaisuuttaan ajatellen.

      Olen jo useamman vuoden yrittänyt opiskella mitä siihen mahtaa kuulua. Ja siitä oppineena sen verran uskallan sanoa, että se paketti on enemmän kuin FCX ja hieno älypuhelin. Ja ennen kaikkea: siihen kuuluva oppimiskäyrä on yllättävän pitkä. Ja koskee kaikkia: kuvaajia, graafikoita ja myös toimittajia. Mielestäni (but that’s just me…) olisi kannattanut alkaa opiskelu jo hyvä tovi sitten. Jos ei niin tehnyt, niin viimeistään nyt.

      Yleisestikin ottaen olen sitä mieltä, että disruptio ei koske ainoastaan valokuvaa ja sen ympärillä toimivia (kuten yleisesti tunnutaan ajattelevan) vaan ennenkaikkea mediaa kokonaisuutena. Clay Shirky sanoi hyvin:

      “[T]he word “publishing” means a cadre of professionals who are taking on the incredible difficulty and complexity and expense of making something public. That’s not a job anymore. That’s a button. There’s a button that says “publish,” and when you press it, it’s done… We had a class of people called publishers because it took special professional skill to make words and images visible to the public. Now it doesn’t take professional skills. It doesn’t take any skills. It takes a WordPress install.”

      Mitä jää jäljelle millä erottua? Laadukkaat sisällöt ja niiden tekijät.

      _________

      (edit: ref tohon Shirkyn lainaukseen: http://blog.findings.com/post/20527246081/how-we-will-read-clay-shirky)

      Reply
      • Tarmo Toikkanen
        December 30, 2012

        Tarkoitin tietenkin SMF:n päällikköä, enkä sinua. Lapsus, kun yön pimeinä tunteina naputtelin vastaustani. Blogin ylläpitäjä saa vaikka editoida kommenttiani, jotta nimi on siinä oikein.

        Reply
        • kkuukka
          December 30, 2012

          Näin arvelinkin. Olen tosi varovainen editoinnissa (siinä helposti sössii ja sitten on oikeasti kusessa sen kanssa kuka sanoi mitäkin ja milloin; ja joku heittää sen sitten silmille jossain ikävässä yhteydessä). Ja kyse ei ole maailman isoimmasta asiasta eli antaa keskustelun säilyä kuten oli (vaikka annoitkin luvan moderoida). Jotenkin rehellisempää isossa kuvassa.

          Moderoin kyllä pois surutta – yrittäen olla kohtelias – suorat, henkilökohtaiset hyökkäykset joilla ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa tai tilanteet, kun joku vain jää jankkaamaan/tivaamaan jotain epäolennaista tai asiaa, joka pitäsi olla päivänselvä jo siinä vaiheessa.

          Reply
  8. Timo Suvanto
    December 28, 2012

    Ilpo!
    Kun lähdetään understatement-linjalle, niin muutama huomio. Minulla ei ole oikein muuta referenssiä kuin googlata nimellä Ilpo Musto ja laittaa kuvahaku päälle. Ammattilaisuus esille tulevissa kuvissa näkyy siinä, että henkilöt ovat kuuluisia, valokuvat yleensä suoralla salamalla päin näköä laukaistuja snapshotteja.

    Ymmärrän hyvin, että valokuvan arvo on paljon enemmän siinä, kuka tai mikä on kuvassa kuin sen visuaalisessa sisällössä. Kuvat julkkiksista ovat kuitenkin ensimmäisiä, jotka putoavat pois tässä pudotuspelissä. Koska kuka tahansa osaa ottaa kännykkäkamerallaan kuvan, joka on riittävän hyvä. Kuten ennen sanottiin, tukka on hyvin ja kello näkyy.

    http://img2-2.timeinc.net/ew/i/2012/10/19/Justin-Timberlake.jpg

    Siinä olet oikeassa, että näillä kuvilla ei tulevaisuudessa ole kunnollista markkina-arvoa. Pitää osata kuvata. Ei riitä, että kuvaa julkkisia.

    Reply
  9. ilpo musto
    December 29, 2012

    Timo moi, oletko ajatellut uraa politiikassa? Se vois sopia sulle hyvin,siellähän puhutaan usein asian vierestä ja mennään henkilökohtaisuuksiin kun ei osata rakentavaa keskustelua.

    Kari,ehkä blogisi ei ole oikea paikka tällaiselle keskustelulle ja vielä vähemmän Facebook.
    Kirjoita Journalistiin jota lukevat ammatti-ihmiset.Sinulla on selvästi jotain Niskasta vastaan hampaankolossasi kun hyökkäät häntä vastaan niin voimakkaasti.En tunne miestä mutta ihan asiaa hän puhuu,mielestäni.

    Mitä muuten Lehtikuvaajat-järjestö tekee nykyään muuta kuin jakaa vuotuiset palkinnot kavereille?

    Anyway,over & out! Hyvää uutta vuotta!

    Reply
    • kkuukka
      December 29, 2012

      Guys –

      play nice, sanotaan toisella kotimaisella. Ei henkilökohtaisuuksia, kritiikkiä toki ja rankkaakin, mutta ei mennä henkilökohtaisuuksiin ja nimitellä.

      Ilpo: olet oikeassa, blogi ei ehkä ole oikea paikka tällaiselle keskustelulle. Olen sitä välillä miettinyt; mutta en ole keksinyt vaihtoehtoa. Journalisti? Kolumni 2000 merkkiä kerran 2-3 kuukauden välein… ei toimi sekään. Kun ei aina viitsisi olla kriitinen valittajakaan, vaan mieluummin tarjota vaihtoehtoja. Viittaan tällä siis viimeisimpään kirjoitukseeni.

      Olla hiljaa, vaihtaa alaa? Vapaa lainaus E.Burkelta:

      “All that is necessary for the triumph of evil is that enough good men do nothing”

      Jos kutsuu itseään journalistiksi, niin ehkä se vaikeneminen ja kyykkyyn painuminen ei ole se paras optio. Voin tietysti olla väärässä – helpointahan olisi allekirjoittaa kaikki paperit mitä eteen lykätään ja painaa duunia euron halvemmalla kuin kaveri. Vetää lärvit perjantaisin ja mitäs muista.

      Ei, minulla ei ole ketään vastaan mitään hampaankolossa. Oikeasti ei ole, ei ainakaan tässä tapauksessa. Luulen jopa, että Markku myöntäisi sen itse ensimmäisenä – vaikka olemmekin joistakin asioista hyvin eri mieltä. Kiinnititkö muuten huomiota, että pyrin kirjoituksessani (nyt ja aiemmin) välttämään henkilöstä puhumista hänen nimellään? Kyse ei ole henkilöstä, ei edes firmasta vaan siitä linjauksesta jonka maan suurin julkaisija ja siellä ylintä “kuvavaltaa” käyttävä henkilö – kuka hän onkaan – tekee. Kun Suomen ehkä vaikutusvaltaisimman kuvatyöpaikan (sanahirviö) haltija tekee linjauksia (jotka luultavasti heijastuvat koko alaan), siitä pitää voida puhua.

      Jälleen, voin olla väärässä. Helpointa luonnollisesti olisi olla hiljaa. Tai keskustella kasvotusten ammatilaisten kesken. SMF on kuitenkin (kuvapäälikkönsä suulla) ilmoittanut ei keskustelevansa (ref. Hämeenlinna, syyskuu 2012) kenenkään kanssa. Ei edes journalistiliiton.

      Jore Puusalle: kyllä, ilmoitin edellisen verbaalin hyökkäyksesi yhteydessä (julkisesti), että jatkossa rajaan sinut pois kommenteista. Viimeisen kommenttisi valossa en todellakaan näe mitään syytä muuttaa kantaani. Samassa yhteydessä toivotin sinulle menestystä ja sanoin muistaakseni, että olet tervetullut jatkamaan parjaustani muilla foorumeilla. Tätä olet hyvin ansiokkaasti (?) ja ahkerasti tehnytkin.

      _____

      Tämä blogi alkoi ihan simppelinä valokuvaajan jutusteluna. Ajattelin silloin, että olisi kiva kirjoittaa englanniksi, että joku sitä tekisi, että tulisi ehkä jonkinlainen foorumi pois meidän omasta pikku hiekkalaatikosta. Ala ei ollut sellaisessa kriisissä kun mitä se on nyt, sopimukset ja IPR-agenda oli vasta juristien pöydillä. Taisi olla päätäntävalta vielä päätoimittajillakin ? :-)

      Tämä on yhden ihmisen pohdiskelua siitä maailmasta missä elää. Missä ollaan nyt, mihin ollaan menossa? Ennen kaikkea siitä, mihin ollaan menossa. Tulevaisuudesta. Ymmärrettävästi, sillä meillä perheessä molemmat saavat leipänsä alalta.

      Rouva joutui juuri YT vasaran alle (Lehtiyhtymä), mutta pidämme sitä enemmänkin mahdollisuutena johonkin oikeasti uuteen kuin suuren suurena tappiona. Pääsi samantien töihin aivan huippuputiikkiin elävän kuvan ja dokumentin tekemisen pariin (rehellisesti olen vähän kade.. :-))

      Pointtini: tämä ei ole mikään helvetin missio ketään vastaan – vielä vähemmän henkilökohtainen sellainen. Minua kiinnostaa tulevaisuus, alan tulevaisuus – ja kyllä: omani ja perheeni siinä samassa. Mitä teemme kymmenen vuoden päästä? Olenko typerä, mutta minusta alamme tulevaisuus pitäisi kiinnostaa kaikkia.

      Mennä kyykkyyn ja olla hiljaa – ja vittuilla niille jotka yrittävät jotain tehdä/sanoa/kehittää; sekö on se oikea ratkaisu?

      (Sori puuskahdus, mutta tämä nälvimisen määrä tänään meni vähän överiksi).

      Kevennetään vähän. En tiedä liittyykö tähän, liittyy kuitenkin asiaan – eli tulevaisuuteemme. Kaveri osaa kirjoitaa – ja uskoisin, että tietää mistä puhuu. Tai sitten sai Nobelin ihan turhasta:

      http://krugman.blogs.nytimes.com/2012/12/26/is-growth-over/

      Reply
  10. Timo Suvanto
    December 29, 2012

    Olisin voinut jättää kommentit Ilpo Mustosta kirjoittamattakin, mutta kuntuli tehtyä, niin ehkä pieni anteeksipyyntö on paikallaan. Minua vain ärsytti asenne “ennen ammattimiehet osasivat…” ja kun googlasin referenssiä, niin tuloksena oli snapshotteja. Käynti Ilpo Muston nettisivuilla näytti vähän toisenlaisiakin kuvia.

    On ammattitaitoa sinänsä päästä ottamaan kunnon kuvia kovan luokan julkkiksista. Siihen asemaan ei päästä vain ilmoittautumalla. Sellaisille kuville on varmaan jatkossakin kysyntää. Kuka tahansa kun ei saa kutsua tulla kuvaamaan vaikka Charlie Wattsia.

    Sanomien tilanteesta Musto on selvästi ulkona kuin lumiukko. Tosin ei mínullakaan ole käsitystä free-tilanteesta Englannissa. Esimerkiksi tätä Kari Kuukan blogia hieman selatessa Suomen tilanne varmaan aukenee ihan tavalla. Suomalaaisen freevalokuvaajan näkövinkkelistä Niskasen kirjoitus ei ollut kannustava, vaan minä monen muun tavoin koin sen lähinnä v-alkuisena verbina.

    Jos tämä lievä takaisin veto kuitataan anteeksiantona, niin asia on selvä myös minun puoleltani.

    Reply
  11. kkuukka
    December 30, 2012

    Lisään vielä yhden referenssin, kun tässä keskustelussa olen/olemme puhuneet disruptiosta. Tämä Nick Carrilta NLJ:stä.

    http://www.niemanlab.org/2012/12/the-end-of-disruption/

    Tämän kun yhdistää siihen maailmaan, jota Paul Krugman (nobelisti, linkki http://krugman.blogs.nytimes.com/2012/12/26/is-growth-over/) kuvaa tai Clay Shirkyn (yksi arvostetuimpia mediaguruja jenkeissä, linkki http://blog.findings.com/post/20527246081/how-we-will-read-clay-shirky)) niin siinä alkaa piirtyä se maailma kuten minä olen sen ymmärtänyt.

    Siis itsenäni huomattavasti viisaampien suusta kuultuna. Voin olla ymmärtänyt väärin. He voivat olla väärässä. Maapallokin voi olla litteä?

    Reply
  12. Aki
    December 30, 2012

    Itse ymmärrän Kuukan kirjoituksen pointin ja sen ajatuksen noista kolmesta vaihtoehdosta. Mailma muuttuu, muutu mukana tai muuta ainakin bisneksesi nykyaikaan. Asioita pitää toki välillä kritisoida (ainakin SMF:n touhuja, jossa kritiikki on aiheellista) mutta, vaikka kuinka valittaisi, asiat eivät sillä parane, vaan itsensä ja tekemisen kehittäminen voi viedä eteenpäin.

    Lehtitalojen ideologia tehdä miljoona luokan bisnestä ns nollakuluilla on pidemmänpäälle mahdoton yhtälö. Suomalaiset raksajätkät kärsivät, kun virolaiset duunarit tulivat tekemään duunia 14€+alv. Hetken aikaa rakennuttajat olivat innoissaan halvasta työvoimasta, mutta tilaajat ovat tilanneet “laadukasta rakentamista” ja huomasivat enenpitkää ostavansa p***aa. Sen seurauksena tilanne on edes vähän parantunut.

    Tämä pätee myös lehtiin. Niin kauan kuin kuluttajat tilaavat/ostavat, niin pitkään yritetään ja myös tehdään konvehtia pas**sta.

    Reply
  13. Jukka Watanen
    December 30, 2012

    Tämä “disruptiivinen” keskusteluhan käytiin jo melko tyhjentävästi ja siihen ei mitään lisättavää. Kun NEWSWEEK pani pillit pussiin kommentoitiin siellä päässä seuraavast (vapaasti lainaten) Internet on ihan OK ja kiinnostava ja tulevaisuus on siellä mutta RAHA tuntuu edelleen olevan painettu paperille… ( mainokset, näyttävä kuvien käyttö)
    Mitä siihen olisi lisättävää… katsotaan miten netti Hesarin käy.

    Reply
    • kkuukka
      December 30, 2012

      Pikavastaus Jukka: ensimmäinen kardinaalivirhe on tuijottaa muutoksessa rahaan – tämän on sanoneet mua huomattavasti viisaammat. Kun se muutos tulee kuitenkin.
      Yksilön tasolla: jos minä olisin urani alkuvaiheessa, sen sijaan että tinkisin hinnoissa ja itkisin, minne pääsen tekemään suolakaivosduunia olemattomilla palkkioilla, vaikka velaksi pari vuotta opiskelisin aivan sikana. Sillä vähän Matti Nykäsen tyylin todeten: tulevaisuudesta voi sanoa sen verran ainakin melkoisella varmuudella, että se tulee. :-)

      Se miten HS netin käy on oikeastaan sitten ihan toinen juttu. Toivottavasti hyvin. Kun tuntuu, että uskallus on aika pienessä tehdä jotain oikeasti siistiä missään. Mieluummin käperrytään omalle mukavuusalueelle ja näivetytään siihen, kun oikeasti uskalletaan kokeilla jotain ihan radikaalia. Kaikki positiiviset signaalit olisivat sopuleille hyviä.

      Ja nyt jatkan omalla mukavuusalueellani mäkiviikon ekan kisan editointia… :-) Ps. Oli hieno kuva se Marskin hautajaisista.

      Reply
      • Jukka Watanen
        December 30, 2012

        Tänks Kari, mannerheim on historiaa jos mikään. Tuosta nuorena olemisesta: tekisin suunnilleen samalla tavalla kuin tein 1965. kuvaisin hullun lailla odottamatta tuota “decisive moment” onnenpotkua. Väsäisin näyttävän portofolion , erilaisen muutamalta eri alueelta. ja sitten laittaisin selkeät mutta vakuuttavat websivut. Sitten lähtisin maailmalle, puhuisin vaikka muutaman sukulaisen takaamaan kunnon matkakassan. Koettaisin lyöttäytyä oikeisiin kuvioihin, mutta pitäen kontaktit tänne Suomeen kuitenkin kunnossa. Eihän sitä tiedä miten konjunktuurit täällä menee. Joku saattaa saada pähkähullun idean koettaa sittenkin laatujournalismilla. Silloin tarttis olla työkalut terävinä ja hoksottimet kunnossa. terv JW, jos joudat , tsekkaa http://www.jukavatanen.fi
        ois kiva saada palautetta…

        Reply
  14. Markku
    December 31, 2012

    En ole lukenut alkuperäistä artikkelia, enkä juurikaan näitä kommentteja, joten mielipiteeni perustuu täydelliseen asiantuntemattomuuteen.

    Yrittääköhän alkuperäinen sanoaj kertoa, että kuka tahansa voi lähettää kuvia, joista on medialle kaupallista hyötyä.

    Loppujen lopuksi asilla ei ole mitään tekemistä hyvien kuvien, kuvaajien ammattitaidon tai minkään muun perinteisen näkökulman kanssa.

    Jos nyt lentokone menee kiitoradalla pitkäksi ja venäläisen autokamera kuvaa tilanteen, niin ei siihen nyt sitä ammattilaista saada millään paikalle.

    Reply

Leave a Reply