Mahdoton yhtälö

Mahdoton yhtälö

Screen Shot 2013-10-29 at 10.21.31Silmiini osui tällainen uutinen eilen. Pohjolan Sanomat vähentää seitsemän toimit­tajaa, yhdeksän kaikkiaan saa lähteä lehden palve­luk­sesta. Lehti siirtyy viisi­päi­väi­seksi — eli ei ilmesty maanan­taisin ja torstaisin — ja menee osittain maksu­muurin taakse.

Matti Nikkilä, Posarin pääluot­ta­musmies, toteaa tämän päivän Lapin Kansassa, että “aika lyöty olo on koko henki­lös­töllä, kun kolmannes väestä irtisa­notaan.”

Seitsemän toimit­tajaa lähtee ja kymmenen jää… ja kun nämä kymmenen ressukkaa sitten pistetään tekemään kaikkea mahdol­lista maata­lous­näyt­te­lyiden ja taide­näyt­te­lyiden väliltä — suopot­ku­palloa ja kunnal­lis­po­li­tiikkaa unohta­matta — niin minkä­laista jälkeä siitä syntyy?

Arvostan pienillä resurs­seilla toimivia monitai­tu­reita — joukossa ihmisiä joihin olen vuosien varrrella tutus­tunut ja joita pidän kaverei­nakin — enkä todel­lakaan laske leikkiä heidän kustan­nuk­sellaan. Mutta hieman ihmet­telen.

Kävin koulut­ta­massa siellä muutama vuosi sitten — minua oli pyydetty puhumaan videon ja multi­median teosta. Minulle kerrottiin, että heillä on netti­päi­vystys yhdes­tä­toista varttia yli yhteen­toista.

Ymmärsin luonnol­li­sesti, että siis klo 11.00–23.15 eli aika hyvin alueel­li­selta lehdeltä mielestäni.

Ja luonnol­li­sesti ymmärsin siis väärin: päivystys oli 11.00–11.15

Muistan vieläkin hämmäs­tykseni: “Videota näillä resurs­seilla? Ei, ei,ei… täysin mahdoton yhtälö”.

Ja epätoivo kuului myös saamastani vastauk­sesta: “Mutta kun pomot vaativat…”

Nyt siis siirrytään maksu­muurin taakse — joka sinänsä on oikea ja järkevä suunta. Mutta ketkä sitä sisältöä sinne tekevät? Nämä kymmenen monitai­turia?

Mieleen tulee väistä­mättä, että tätä yhtälöä ei ole edes tarkoi­tettu toimi­vaksi.

Lypsävää lehmää ei kannata tappaa

Lainaus Posarin omasta uutisesta:

Tehtä­villä muutok­sella haetaan kannat­ta­vuuden paran­ta­mista. Negatii­vinen levik­ki­ke­hitys, laskusuh­danteen vaikutus maino­sin­ves­toin­teihin sekä mainon­nassa tapahtuva raken­teel­linen murros ovat painaneet Pohjolan Sanomien liike­toi­minnan tappiol­li­seksi.

Negatii­vinen levik­ki­ke­hitys otetaan annettuna ja sen sijaan, että katsot­taisiin mihin se raken­teel­linen muutos mainon­nassa tulee suuntau­tumaan, keski­tyttään kannat­ta­vuuden paran­ta­miseen. Suomeksi: lypsä­västä lehmästä viimeiset maidot ulos omista­jille ennen teuraaksi pääty­mistä.

Tunnetaan yleisesti myös nimellä sadon­kor­juu­malli.

Ketä kiinnostaa?

Näihinhän on totuttu. YT-hippaa leikitään joka talossa. Kukaan ei uskalla sanoa mitään, oma työpaik­kahan saattaa siitä vaarantua. “Häntä koipien väliin ja hiljaa” — taitaa olla uusi toimit­tajan huoneen­taulu.

Katsoin juuri ennak­ko­näy­töksenä muutaman jakson ystäväni, dokumen­ta­risti Petteri Saarion tekemään loistavaa sarjaa “Veden saartamat” joka tulee YLE:ltä nyt marras­kuussa (suosit­telen lämpi­mästi).

Petteri kirjoittaa sarjan sivuilla sen minkä yhdessä jaksoista hienosti kiteytti:

”Suomi on vauraampi kuin koskaan – ja monessa mielessä kookkaampi kuin koskaan. Kaupat, koulut, taajamat, tilipussit… kaikki ovat paisuneet paisu­mistaan. Silti – tai ehkä juuri siksi – meillä ei tunnu olevan varaa ylläpitää ihmisen kokoisia yksiköitä.”

Jos joku on tärkeää tällä alalla, niin se on laadukas paikal­linen journa­lismi. Ihmisen kokoinen yksikkö. Ei BB-talon uusinnat tai vastaavat — maksu­muu­rilla tai ilman.

Petteri on oikeassa siinä, että olemme vauraampia kuin koskaan. Milloin meidän arvomaa­il­mamme alkoi kuitenkin sokeasti pyöriä vain kasvun ja rahan ympärillä? Ja miksi?

Ketä kiinnostaa mitä tapahtuu yhdelle pienelle alueel­li­selle lehdelle pohjoi­sesssa?

Meitä kaikkia pitäisi.

6 Replies to “Mahdoton yhtälö”

  1. Niin. Nyt kun alkaa olla niin, että vain muuta­milla paikal­lis­leh­dillä on enää paikal­linen, käsin­tehty sisältö, on kysee­na­laista, säilyykö paikal­lis­leh­tienkään kilpai­lukyky. Ellei käsin tehtyä, harkittua ja kiinnos­ta­vaksi raken­nettua paikal­lista sisältöä ole, tilaaja voi yhtä hyvin hankkia jonkin ilmais­ja­ke­lu­lehden, niissähän on ihan samat kiertoar­tik­kelit koko maakunnan tai koko maankin alueella.

    Ja niissä lehdissä, missä sisältö vielä tehdään itse, tulee ennen pitkää raja vastaan, jos resurs­seista säästetään koko ajan. Enempää ylitöitä ei enää yksin­ker­tai­sesti voi tehdä, nopeammin ei enää voi pistäytyä tilai­suuk­sissa tai kirjoittaa asiajuttuja tai ottaa säällisiä valokuvia, joita joku jaksaa katsoakin. Ja kun joku sairastuu työmäärän ja stressin vuoksi, lomit­tajia ei saa palkata, joten lehden ilmes­ty­minen vaarantuu. Jos taas koneita ja laitteita ei uusita, työpro­sessit alkavat takkuilla.

    Hullun­ku­ri­sinta on se, että mainos­tajien pakene­minen verkkoon ei näytä olevaan kovinkaan kannattava projekti mainos­tajan kannalta. Digilehtien verkko­mai­nonta näyttää kovin tehot­to­malta. Paine­tussa lehdessä oleva mainos tulee luettua, digitaa­li­sessa virrassa mainokset ohitetaan automaat­ti­sesti. Teksti­mai­nonta toki toimii, kuten aina, ja google­ha­kuop­ti­mointi toimii myös, mutta varsi­naiset verkko­mai­nokset näyttävät heikolta markki­noin­ti­ka­na­valta.

  2. Mihin Rea perustat väitteen: “Hullun­ku­ri­sinta on se, että mainos­tajien pakene­minen verkkoon ei näytä olevaan kovinkaan kannattava projekti mainos­tajan kannalta. Digilehtien verkko­mai­nonta näyttää kovin tehot­to­malta. Paine­tussa lehdessä oleva mainos tulee luettua, digitaa­li­sessa virrassa mainokset ohitetaan automaat­ti­sesti.”

    Digitaa­li­sessa verkko­mai­non­nassa jokainen klikki ja toimen­piteet pystytään kuitenkin laskemaan ja teho mittaamaan. Paperi­mai­non­nassa täytyy luottaa enemmän mutuun.

    1. Naulan kantaan Sini. Eräs mainosmies nimeltä Ogilvy on todennut että puolet mainon­nasta on turhaa, kun vaan tietäisi kumpi puoli.

      Digitaa­li­sessa maail­massa tuota ei tarvitse enää arvailla, kun mainonnan teho on helposti mitat­ta­vissa…

    2. Niin, Sini, digime­diassa pystytään mittaamaan klikkaukset ja ne ostot, jotka tehdään suoraan digimedian kautta, mikä on tietysti hupaisaa ja näyttää hyvältä rapor­teissa. Mutta montako mainosta edes havaitset siellä digime­diassa? Monella ihmisellä mainos­ha­vaintoja on siellä lähes nolla.

      Moni mainos vaikuttaa toiston ja asenteiden muokkauksen kautta, mutta ellei mainosta katsella, ei se kovin tehoi­sasti vaiku­takaan. Ja mitä pienempi ja hanka­lampi katse­lu­väline, sitä vähemmän muuta kuin varsi­nainen sisältö edes mahtuu katseen alle.

      Mainos­myynti ei ilmeses­tikään ole ollut kovinkaan juhlava ansain­ta­me­ne­telmä digimaa­il­massa, mikä kaiketi johtuu siitä, ettei se ole yritysten kannalta osoit­tau­tunut mitenkään kovin tehok­kaaksi markki­noin­ti­ta­vaksi? Paperi­leh­tikin on usein tehok­kaampi mainos­kanava. Ja varsinkin yrityksen omat verkko­sivut, joiden hakuko­neop­ti­mointi on kunnolla harkittua, näyttää toimivan hyvin — kunhan joku sitten myös tuottaa sisältöä niille sivuille…

  3. Kari, kiitos kauniista sanoistasi. Ja ennen kaikkea kiitos (taas kerran) osuvista ja oival­ta­vista huomioistasi.

    Jos tällä(kään) alalla ei ymmärretä, että kaikista tekno­lo­gi­sista innovaa­tioista ja organi­saa­tioiden himok­kaista uudeel­leen­veis­tä­jistä huoli­matta ihminen ja hänen motivaa­tionsa ja sitou­tu­mi­sensa ovat tärkeimpiä tuotan­non­te­ki­jöitä, ollaan Suomen kaltai­sessa maassa todella kusessa.

    Motivaation ylläpi­tä­minen taas edellyttää hengen­si­vis­tystä, arvos­tusta, empatiaa ja kykyä katsoa kasvavan elinta­so­vat­sansa napaa kauemmas.

    Mutta se näyttää olevan monelle mahdo­tonta.

    Taas tulee mieleen vanha vertaus: luomu­lehmä lypsää päivässä teholehmää vähemmän, mutta elämänsä aikana enemmän.

  4. Kun voitta­misen kulttuuri puuttuu, päätökset ovat tällaisia. Tyydytään häviämään hitaasti kitkuttaen.

    Olen nyt pari vuotta kuvannut “Suomi-kirjaani”. Kiertä­minen alkaa puuduttaa, koska kaiken saman löytää 100 kilometrin säteellä mistä tahansa 50.000 asukkaan kaupun­gista kaikkialla Suomessa. Kuvaan ihmisten muokkaamaa ympäristöä. Kuvista 90%:lle voisi tyrkätä paikka­kunnan nimen mistä päin Suomea tahansa eikä kukaan huomaisi mitään väärää.

    Suomessa paikal­lisuus on huonossa jamassa eikä sitä näköjään haluta esiin tuodakaan. Kaikkialla on se sama ABC, BB-talo ja iltapäi­vä­lehden nettisivu. Ja sillä netti­si­vulla klikatuin uutinen on ulkomaa­laisen teini­vaimon humalatila paljas­ta­vassa asussa. “Ajaleh­ditaan virran mukana”, toteaa Pohjolan Sanomat ja vaihtaa nimekseen pelkän Sanomat…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *