Niin. Laatujournalismi. Kuka sitä tekee?

Niin. Laatujournalismi. Kuka sitä tekee?

Tänään Helsingin Sanomissa Tuomo Pieti­läinen kirjoitti asial­li­sesti mediamme tämän hetki­sestä tilasta ja tulevai­suu­desta.

Mieleni teki kommen­toida.

Ettei jää mitään epäselvää: Tuomo kirjoitti mielestäni hyvin. Asiasta joka on äärim­mäisen tärkeä — ja hyvä, että tämä päätyi Hesarin sivulle.

Kommenttini olkoon vain… kommentteja. Ehkä vähän lisää ajatte­le­misen aihetta edelleen. Alkupe­räisen tekstin ilman kommentteja voi lukea hesarista. Tuomon teksti on alla kokonai­suu­dessan lainaus­mer­keissä — kommenttini aina välissä.

____________________________________

Kohta käynnis­tyvät isojen media­ta­lojen yt-neuvot­telut koskevat myös lukijoita, katsojia ja muuta yleisöä. Tämä johtuu siitä, että toimit­tajien ja muiden tekijöiden vähen­tä­minen vaikuttaa väistä­mättä myös heidän tuotta­maansa sisältöön.

Jos rahaa otetaan tuotan­nosta pois, muuttuu myös loppu­tuote jollain tavalla.”

Yllät­tävää. Halpis­tuo­tanto tuottaa siis.… halpis­tuo­tantoa. Joka ei kiinnosta oikeastaan ketään.

Media­ta­lojen johto ratkaisee nyt käytän­nössä sen, miten käy uutisille, repor­taa­seille, tausta­ju­tuille, haastat­te­luille, verkko­uu­ti­sille, studio­kes­kus­te­luille, ajankoh­tais­oh­jel­mille, viihteelle tai vaikkapa tutki­valle journa­lis­mille. Kysymys on sen valit­se­mi­sesta, mihin media­talot uskovat journa­lis­ti­sesti ja talou­del­li­sesti.”

Väärä painotus. Teoista päätellen (YT:t, R&D:n vähyys, avustajien riisto­so­pi­mukset, etc.) media­talot ajatte­levat vain TALOUDELLISESTI. (Ja edit: Media­talot johta­jineen ratkai­sevat vain omien yhtiöit­tensä kohtalon. Jos media­talot tekevät nyt vääriä ratkaisuja, joku muu tekee sitten sen mielenkiintoisen/oikean journa­lismin. )

Viisas media­ta­lojen johto tekee nyt toisin kuin viime vuosien sanee­rauk­sissa on tehty. Niissä on pyritty huoleh­timaan lähinnä siitä, että uutisten määräl­linen tuotanto jatkuu: toimit­tajat on järjes­tetty istumaan isoihin uutisten dealing-huoneisiin, joissa tärkeimpänä arvona tuntuu olevan viihdyt­tävien uutisen monis­ta­minen nopeasti ja ilmai­seksi verkkoon.”

Viisas media­ta­lojen johto? Vähän niinkuin “hiljainen huuto” tai “rehel­linen polii­tikko” tai “nokian menestys”… ? Miten “oxymoron” sanotaan suomeksi?

Tämän toiminnan journa­lis­tinen tai talou­del­linen ansain­ta­malli ei ole minulle täydel­li­sesti avautunut.”

Onko kenel­lekään? Edes siellä media­ta­loissa?

Uskon, että media­ta­lojen johdossa istuu valis­tu­nutta väkeä, mutta muutama huomio sallit­taneen.”

Kohte­li­aasti sanottu. 

Olisiko uutisten määrän sijaan syytä keskittyä nyt laatuun määrän kustan­nuk­sella?”

Järjen ääni. Ja olisiko tämä pitänyt tehdä jo muutama vuosi sitten, kun esim. avusta­jissa vielä oli LAADUKKAITA tekijöitä, eikä vain HALPOJA tekijöitä. Mutta parempi myöhään kun.…

Laatua arvos­tavat varsinkin median kulut­tajat, joiden odotuk­sista on saatu yllät­tä­viäkin tuloksia kolmen yliopiston laajassa haastat­te­lu­tut­ki­muk­sessa. Marras­kuussa ilmestyvä kirja Kelluva kiinnos­tavuus nostaa esiin kaksi asiaa: viihteen sijaan kulut­tajat arvos­tavat uutisia ja nopeuden sijaan journa­lismin syväl­li­syyttä.”

Pitäisikö LUKIJAT siis ottaa huomioon? Keret­ti­läinen ajatus!

Ihmiset toivovat journa­lismin vastaavan heidän huoleensa isoista yhteis­kun­nal­li­sista ongel­mista”, tutki­muksen yhteen­ve­dossa sanotaan.”

Ihmiset siis todella haluavat oikeaa journa­lismia? (Mitä se nyt sitten onkaan). Mutta se ei varmasti ole Big Brother tai “katso paljas­tavat kuvat” -kirjoit­telua.

Tätä havaintoja tukee myös arkiko­kemus. Yksi yhteis­kun­nal­li­sesti merkittävä uutis­voitto jää yleisön ja kansa­kunnan muistiin vuosi­kausiksi. Viihteestä ja viihdyt­tä­vistä uutisista nauttii ohikii­tävän hetken.”

Eli kerta­käyt­tö­bulkki vastaan todel­linen, syventävä näkemys.

Yleisön odotukset näyttävät siis olevan toiset kuin viihteel­li­syyteen johtavat linjaukset media­ta­lojen johdossa.”

Eikö tämä ole näkynyt lukijoiden palaut­teessa jo pitkään? Levik­ki­lu­vuissa?

Laadukkaan journa­lismin avulla media vieläpä toteuttaa tehtä­väänsä neljäntenä valtio­mahtina eli vahtii vallan­käyt­täjiä ja tuo esiin epäkohtia.”

Niin. Laatu­jour­na­lismi. Kuka sitä tekee? 

19 Replies to “Niin. Laatujournalismi. Kuka sitä tekee?”

  1. Erittäin mielen­kiin­toinen kolumni Pieti­läi­seltä. Ja voin vain todeta, että olen Kari sinun kanssa samoilla linjoilla asiassa.

    On äärim­mäisen valitet­tavaa, että säästöt ovat koko ajan kohdis­tuneet niihin paikkoihin ja asioihin joiden myötä media­talot olisivat voineet pitää kilpai­lu­ky­kynsä. On myös todettava että oma Helsingin Sanomien tilaukseni tuli lopetettua juuri, pääasiassa siitä syystä että tarjolla olevat artik­kelit ovat vähemmän ja vähemmän syväluo­taavia. Pienemmät uutiset/artikkelit olen lukenut useim­miten jo edeltävänä päivänä netistä, jolloin melko kallis tilaus tuntuu täysin turhalta.

    1. Tuomo on fiksu kaveri — hienoa, että myös opettaa Tampe­reella. Ja siis: olen täysin samoilla linjoilla hänen kanssaa tuossa. On todella valitet­tavaa, että meidän päivit­täis­me­diamme on toiminut kuten on toiminut. Jossain vaihees­sahan se muuttuu… mutta tämä murros­vaihe on aika kauheaa katsel­tavaa. Niin lukijoille kuin ammat­ti­tai­toi­sille tekijöil­lekin.

  2. Suomessa ei tehdä laatu­jour­na­lismia?
    Veikkaaja, Anna, Talous­elämä, Tekniikan Maailma, 45 min, Ylen uutiset, Maikkarin uutiset, Suomen kuvalehti, Eeva.
    Laatu­jour­na­lismia tehdään silloin, kun valitulle kohde­ryh­mälle tehdään kohden­ryhmän mukaista journa­lismia hyvi.
    Hyvä terveys, Kauneus ja terveys, Apu…näitä piisaa kyllä. Tuulilasi, Elle, Cosmo­po­litan, Seiska.
    Ja kyllä, myös sanoma­leh­dista useimmat ovat hyviä. Paljon parempia kuin esimer­kiksi 80-luvulla, kun uraani aloit­telin. Myös ip-lehdet.
    Suoma­lai­sella journa­lis­milla ei koskaan ole ollut niin paljon lukijoita/katsojia/kuulijoita kuin nyt.

    1. No hyvä. Sittenhän kaikki on hienosti. Näin itsekin mietin, kun katselin tuossa joutsenen selässä lentävää mirriä IS:n sivuilla…

  3. Jatkai­sinko luetteloa? jatkan:
    Me Naiset, Lapin Kansa, Markkinointi&Mainonta, Kauppalehti…Suomessako ei tehdä laatu­jour­na­lismia?
    Uusi Rovaniemi, Ilmailu, Kodin kuvalehti, Mediuu­tiset, Metal­li­tek­niikka, Rytmi.
    Suomessa ei tehdä laatu­jour­na­lismia?
    Kyllä tehdään. Tehdään paljon. Paljon enemmän kuin esimer­kiksi 1980-luvulla. Puhumat­takaan vaike­ne­misen vuosi­kym­me­nistä.
    Keskustelu journa­lismin tasosta on jossain määrin hämär­ty­nyttä, kun siinä ei oteta huomioon, mihin tarkoi­tukseen ja kenelle journa­lismia kussakin välineessä tehdään.
    Jos Seiska ei satu miellyt­tämään, sen journa­lis­tista tasoa voi haukkua vapaasti. Näinhän meillä monet toimivat.
    Minusta Seiska on todel­lista laatu­jour­na­lismia omalla alallaan. Ihan ehdot­to­masti. Ei sen tarvitse kaikkia miellyttää.
    Erehty­mätön ei ole yksikään tiedo­tus­väline, se on selvää. Paran­ta­misen varaa on aina, sekin on selvää.
    Talous­elämä ja Markkinointi&Mainonta sekä printissä että verkossa ovat ehdot­to­masti laatu­jour­na­lismia. Me teemme työtämme erittäin korkealla laatu­vaa­ti­mus­ta­solla. Integri­teet­timme on moitteeton. Lukijamme arvos­tavat meitä suuresti. Lukija­mää­rämme ovat kasvussa. Talous­e­lämän levikki oli 2011 histo­riansa korkeim­malla tasolla. Kesäkuussa tehdyn tutki­muksen mukaan Talous­elämä on nyt Suomen arvos­tetuin talous­media. Verkkomme kasvaa vahvasti.
    Saman­lai­sella intohi­molla työtä tehdään kymme­nissä ellei sadoissa toimi­tuk­sissa eri puolilla Suomea.
    Kyllä meillä tehdään laatua erittäin paljon. Tilanne ei muutu sillä, että nostetaan meteli jutusta, jota ei arvosteta tai yksit­täi­sestä virheestä, joka sattuu silmien eteen osumaan.
    Laatua voisi tietysti parantaa joka toimi­tuk­sessa. Joskus siihen tarvit­taisiin lisää resursseja. Yleensä riittää, että opetellaan parempia käytäntöjä. Ne eivät niele enempää resursseja kuin huonotkaan käytännöt.

  4. Reijo,

    Mielen­kiin­toisia kommentteja, kiva että käyt keskus­telua ns. ruohon­juu­ri­ta­sol­lakin.

    Mitä mieltä olet siitä, että monet lehti­kon­sernit yhtenäis­tävät sisäl­töjään? Esim. Alma ja SaLe? Että maakuntien äänen­kan­nat­tajien sisällöt saman­lais­tuvat — Kaina­rista Aamulehteen samoja sivuja? Onko se laatua? Mielestäni ei.

    Toki, monia aineistoja voidaan yhdistää, esimer­kiksi teema­sivuja. Mutta kun yhdis­tetään, voidaan vähentää väkeä, ja siten on vaikeampaa tehdä paikal­lista syvempää sisältöä, “kun sieltä yhteis­toi­mi­tuk­sesta kuitenkin tulee sivu meille”. Sellainen käytäntö vähentää aiheita, joita Suomessa käsitellään. Se on sääli.

    Ja sitten ihmetellään, kun levikit syöksyvät seitsemän prosentin tahdilla läpi Suomen. Voisiko osasyy olla se, ettei ohkai­sissa lehdissä ole kiinnos­tavaa luettavaa? Harva pystyy tykit­tämään kahta pääjuttua päivässä laaduk­kaasti, mutta sitä vaaditaan monessa lehdessä.

    Kyllähän pikavip­pi­fir­matkin ovat omalla alallaan loistavia ja tekevät hyvää bisnestä, eli ovat kai määri­tel­määsi jalostaen laatu­firmoja. En silti arvosta Seiskan tapaa hyödyntää ihmisten ahdinkoa, esimer­kiksi Johann Tukiaisen henki­lö­koh­taisten ongelmien levit­tä­mistä. Kyllä lehdel­läkin on vastuu — kaikkea ei tarvitsisi julkaista. Viihdet­täkin on monen­laista.

    Kommentoit oman firmanne puolesta, ja hanka­lahan se on muiden puolesta kommen­toi­dakaan. Viikko­leh­dessä / kaksi kertaa kuukau­dessa ilmes­tyviä lehtiä tehdään usein rauhal­li­sem­malla tahdilla kuin päivä­lehtiä. Ehditään keskittyä. Se on hyvä. Emme puhukaan tässä talous­leh­distä, vaan päivit­täis­lehtien verkko­si­vuista. Ne ovat surul­lista katsot­tavaa.

    Eikä aina voi väittää, että mutta kun kansa haluaa. Haluaako kansa vai tarjoi­leeko lehti ja löytää sitten kansansa (joka vieläpä aika usein tuntuu raivos­tuvan, järkyt­tyvän, hermos­tuvan ja jyräh­tävän), voi myös välillä pohtia.

    Siinä vaiheessa kun deskissä keski­tytään siihen, miten voidaan otsikko taiteilla verkko­lehteen sillä tavoin, ettei JSN vaan älähdä, ollaan ihan oikeasti surkeassa tilan­teessa.

    Ja mainit­takoon, että yhdyn monessa kohtaa näkemyk­seesi: Talous­elämä, M&M , HS, 45min, A-ohjelmat yms yms ovat laatua. Ei sitä ole kukaan kai kieltä­nytkään. Se, mikä rassaa, on entisen luotsaamasi lehden ja muidenkin verkon jatkuva rimana­litus. Se ei vaan ole hauskaa. Ei niiden kahden kappaleen höpöhö­pö­jut­tujen jälkeen enää ihmettele, miksi toimit­tajan työ on ammattien arvos­tusas­tei­kossa samalla tasolla telemark­ki­noijan kanssa.

  5. Terve,
    lukijalle ratkaisee se, mitä lehdessä on. Ei se, missä se on kirjoi­tettu. Ravun­syön­tiohjeet eivät parane, vaikka ne olisi kirjoi­tettu omassa toimi­tuk­sessa eikä sisar­lehden toimi­tuk­sessa. Urhei­lu­ki­soissa yhteistyö antaa paljon parempaa sisältöä kuin jokaisen hosuminen yksin.
    Aiemmin maakun­ta­lehdet käyttivät hurjasti stt:n sisältöä printissä. Nyt se sisältö julkaistaan pitkälti verkossa. Lehdessä julkaistaan omaa ja sisar­lehtien tuottamaa sisältöä.
    Esimer­kiksi Lapin Kansa, jota olen seurannut v. 1966 lähtien, on nyt hurjasti parempi kuin koskaan ennen. Levikit ovat laskussa, mutta seitsemän prossan syösksy on keski­määrin höpöpu­hetta. Kolmisen prossaa on aika tyypil­linen notkahdus. Verkossa jaettava sisältö nakertaa levikkiä, sille ei voi mitään.
    Talous­elämä ei muuten ole viikko­lehti. Talous­elämä on media, joka koostuu lehdestä, verkko­pal­ve­lusta, keskus­te­luo­siosta jne. Verkossa julkai­semme keski­määrin 65 juttua päivässä.
    Ei meille kannata tarjoilla selitystä rauhal­li­sem­masta tahdista. Yhdellä toimi­tuk­sella teemme Talous­e­lämän ja sen verkko­pal­velun lisäksi M&M:n ja sen verkko­pal­velun.
    Verkkoa teemme seitsemänä päivänä viikossa, läpi vuoden.
    Kauppa­lehti on ihan normaali uutis­media myös, talous­pai­not­teinen toki.
    Kun julis­tetaan, että laatua ei tehdä, kannattaa muistaa, että tekijöitä ja välineitä on paljon. Ja laatua tehdään.
    Päivä­lehtien kehnot verkko­saitit? HS, Lapin Kansa, Aamulehti, Kaleva…sori, en allekir­joita väitettäsi lainkaan.
    Jos ahdistaa niin mahdot­to­masti esim. IS:n verkko­si­sältö, niin jätä väliin. Ei IS siitä muutu, että julistat isoon ääneen, kuinka paskoja mielestäsi ovat. Miksi pilata oma fiilis?
    Tsekkailin muuten IS:n verkko­si­vus­tolta päivän urheilu-uutiset juuri. Hemmetin toimiva osio, hemmetin hyvää verkko­jour­na­lismia. Ei varmaan kelpaa laadusta motkot­ta­ville, mutta sille ei mahda mitään.

  6. Luin muuten taannoisen kolumnisi Journa­lis­tista. Et mainitse lehteä nimeltä, mutta dokument­ti­ka­na­vasta päättelin, että runttaat Ilta-Sanomia.
    Esität liudan väitteitä, jotka ovat täysin pielessä.
    Väität, että IS on perus­tanut dokument­ti­ka­navan, jossa oikeasti näytetään youtube-videoita. “Meksi­ko­lainen mormo­nisota”, “Faustinon 40 vuotta ristyk­sissä”, “Verinen sotaa Aleppon kaupungista”…siinä kolme tuoreehkoa filmiä po kanavalta. En löytänyt sieltä yhtään youtube-tasoista videota. Kaikki, mitkä avasin, olivat hyvin tehtyä journa­lismia.
    Kerrot kolum­nissasi, että mainit­semasi lehti hankkiutuu eroon työsuh­tei­sista ja keskittyy friik­kuihin ja ttt-läisiin. IS:n kohdalla ei pidä paikkaansa ollenkaan. Sinne on rekrytty lisää vakka­reita tänäkin vuonna.
    Kirjoi­tus­kil­pailut? Niitä on suoma­lai­sissa lehdissä ollut iät ja ajat. Suurim­malle osalle paas palkinto on nähdä oma kirjoitus julkaistuna. Ihme, että vasta nyt näistä on tullut alalle ongelma.
    Julkaistaan mainoksia uutisina? Ei julkaista. Ihan ontto väite, kuten kolumnisi väitteet muutenkin.
    Kun penää laatua, kannat­taisi ehkä pitää omatkin faktat kohdallaan. Sillä tavoin olisi uskot­ta­vampi.
    Jos et viittaakaan Ilta-Sanomiin, tilanne on tietysti toinen, mutten millään keksi, ketä muuta voisit tarkoittaa.

  7. Whooh… jotain hyvää täytyy olla tehnyt, kun päätoi­mittaja näin voimak­kaasti kommentoi.

    1) Maassamme tehdään myös paljon hyvää journa­lismia, ei kai kukaan muuta ole väittänyt. Olen Artun (ja sinun )kanssa täysin samoilla linjoilla, että M&M, HS, YLE ja varmasti Talous­sa­no­matkin ja moni muu tekee hienoa työtä. Kysymys enemmänkin: kun ALMA, Sanomat, TS, MTV3, Lehtiyhtymä, etc. kilvan harras­tavat YT:tä, niin mistä ne tekijät sitten löytyy? Toimi­tuk­sissa ainakin päivä­leh­ti­puo­lella mennään aikalailla resurssien ylära­joilla ja se mielestäni näkyy jo selvästi tekemisen laadussa.

    2) “Minusta Seiska on todel­lista laatu­jour­na­lismia omalla alallaan. Ihan ehdot­to­masti. Ei sen tarvitse kaikkia miellyttää.”

    Kaikella kunnioi­tuk­sella, mutta miten Seiska on hyvää journa­lismia? Kyllä, se voi täyttää markki­noilla olevan aukon ja myydä, mutta mistä alkaen journa­lismin määri­telmään on kuulunut “myy hyvin”?

    Image esimer­kiksi varmasti myy vain murto-osan Seiskasta, mutta ihan henki­lö­koh­taisena mieli­pi­teenä sanoisin, että Image on hieman korkea­laa­tui­sempi journa­lis­ti­sesti. Toki voit kiistää tämän.

    Artun kommen­tissa yllä vertaus pikavip­pi­fir­moihin mielestäni on osuva.

    3) Laadusta: ks. https://dl.dropbox.com/u/7492950/mediapaiva2.jpg Sinä erä kollega (ymmär­tääkseni muuten aivan maan eturivin tutkiva journa­listi) keräsi yhden päivän helmet viime viikolla. Siitä puuttuu vielä se mirri, joko joutse­nella lenteli IS:n kuvissa…

    Jos tämä on mielestäsi laadu­kasta journa­lismia, niin rohkenen olla eri mieltä.

    4) Kyllä, puhuin siinä kolum­nissa tuosta mainit­se­mastasi “dokument­ti­ka­na­vasta”. Katsoessani sitä silloin (jäi yhteen vierailuun) suurin osa materi­aa­lista syöttyi YouTu­besta. Materi­aalia siis joka on muualta vain embedattu. Ilmai­seksi saata­villa muualta. Ei mitään tekemistä oman journa­lis­tisen tuotannon/tekemisen kanssa. Tuotu näytille vain siksi, että se on saata­villa ilmai­seksi — ei siksi, että se olisi jotenkin relevanttia esim. julki­selle keskus­te­lulle, jota voisi ehkä pitää yhtenä kriteerinä asioiden esittä­mi­selle.

    Ja ei, älä edes yritä vääntää, että eikö mielestäni e.g. Aleppon tapah­tumat ole relevantteja. Kyllä ovat. Kritisoin puhdasta hinta­lap­pu­tie­toista aggre­kointia. Aggre­kointi on tietysti yksi tapa tehdä “journa­lismia”. Koota vain yhteen mitä muut ovat tehneet. Myydä mainos­tilaa siihen sivuun.

    Varmasti toimiva business­malli — mitä tekemistä sillä on “laadun” kanssa on minulle hämärän peitossa.

    YouTu­besta puheen ollen: en todel­lakaan käytä sitä synonyyminä laadun puutteeseen vaan “näkyvillä ilmai­seksi jo kaikille”.

    5) Kritisoit, että minulla on faktat kateissa, että uskot­tavuus kärsii — pohjaten siihen, että et pitänyt siitä mitä luit jostain kolum­nistani. Ko. kolum­ni­paikka a) on alle 2200 merkkiä b) paine­tussa lehdessä. Nämä molemmat hieman rajoit­tavat sitä, että voisi pistää lähde­viit­teitä asial­li­sesti.

    Esimerkin vuoksi tämän videon IS esitti uutisena siitä, “miten kuorma pitää sitoa kunnolla, ettei käy vahinkoja”:

    Jos tämä ei ole MS:n mainos, niin mikä?

    Ja faktoista puhee­nollen (ja kun toit IS:n keskus­teluun) — noiden lentävien kissojen lisäksi: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288507260519.html

    Siis uutisen mukaan Ilta-Sanomat on siis maan johtava netti­si­vusto. Kaksi päätoi­mit­tajaa kilvan kommentoi menes­tystä. Ja en kritisoi, näinä aikoina kaikki positii­vinen on hyvästä. Enkä ota kantaa, pitääkö uutinen paikkansa, voi hyvinkin pitää.

    Mutta: olisi osoit­tanut jonki­nas­teista suhteel­li­suu­den­tajua mainita, että vertai­lusta puuttuivat mm. Iltalehti, MTV3 ja YLE. Joku voisi jopa kehdata sanoa: olisi voinut osoittaa jonki­nas­teista rehel­li­syyttä / lähde­kri­tiikin ymmärrystä/suoraselkäisyyttä?

    Toistan: ottamatta kantaa siihen, kuka niitä tilastoja johtaa (joka ei oikeasti ole kauhean kiinnos­tavaa imho).

    6) Levik­ki­lu­vuista. Niitähän voi katsoa monella tavalla. Ja kun nyt aloimme puhua toisesta iltapäi­vä­leh­destä, niin sen levikki on pudonnut 34.5% viimeisen kymmen vuoden aikana. (ai niin, uskot­ta­vuuteni kärsii kun en referoi: tämä tieto on Pekka Pekkalan artik­ke­lista Journa­lis­tissa http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2012/17/kolumnit/minne-katosi-toimitusten-paatosv/).

    Mikäli oikein muistan, pudotus viimeisen neljän vuoden aikana oli 24%. Toistan: neljän vuoden aikana. Yksien olympia­laisten väli. Tällä menolla: luuletko että IS on nykymuo­dossaan olemassa 2016 Rion kisojen aikaan?

    Toteat vähän vähätellen, että 3% notkahdus on lähempänä totuutta. Vääntä­mättä sen enempää luvuista, “notkahdus” lienee huono sanava­linta. Levikit putoavat kiihty­vällä tahdilla. “Notkahdus” tarkoit­tanee, että suunta on välillä ylöspäin. Näin ei kuitenkaan ole.

    ___________

    Riittäi­si­köhän tuo noin alkuun vastauk­seksi — ja faktoiksi — ettei uskot­ta­vuuteni täysin mene?

    IS kummit­telee tässä kommen­tissa suhteet­toman paljon — se on valitet­tavaa. En halua hyökätä yhtä tekijää kohtaan, mieluum­minkin ammat­ti­kunnan sisällä herättää keskus­telua, että jotain on pahasti pielessä. Jo ois ehkä aika tehdä jotain? Se takia ehkä Journa­lis­tikin pyysi minut kolum­nis­tiksi?

    Kommenttisi: jos sivut ahdistaa, jätä väliin, miksi pilata oma fiilis? Tietysti yksi ratkaisu on niin sanotusti vetää Matti Nykäset, ottaa Norjan kansa­laisuus ja muuttaa Tukholmaan — noin vertaus­ku­val­li­sesti. Eli pitää turpansa kiinni ja tehdä jotain muuta, jos eipidä nykyme­nosta?

    Satun nyt vain tykkäämään tästä meidän hiekka­laa­ti­kosta nimeltä “lehdistö/journalismi”. Toivoisin, että sillä menisi mahdol­li­simman hyvin.

    Tiedän, että meillä on osaamista ja osaajia (luette­le­matta lehtiä/medioita) Mutta toivoisin, että ammat­timme arvostus ei olisi tuota puhelin­myy­jä­tasoa, kuten Arttu kommen­tissaan totesi.

  8. Ei toki ole kyse alaviit­teitä vaan siitä, että faktat ovat kohdallaan.
    ***
    Laatu­kes­kus­telua on mahdoton käydä, jos ei määri­tellä sitä, mitä laatu on. Seiskalla on ollut useita kilpai­li­joita. Kaikki ovat hävinneet ottelun. Lajityy­pistään huoli­matta Seiska on välttynyt tuomioilta. JSN on antanut sille langet­tavan muistaakseni kahdesti. Kyllä se kertoo, että Seiska hoitaa hommansa hyvin. Ei siitä tarvitse pitää, mutta ammat­ti­taito kannattaa tunnistaa.
    Olen yhä sitä mieltä, että laaduk­kaaksi journa­lismin tekee se, kun valitulle kohde­ryh­mälle tuotetaan valitun konseptin mukaista sisältöä mahdol­li­simman hyvin.

    Levikeistä puhuimme aiemmin yleisellä tasolla, keski­mää­räi­sesti. Jos esim IS:n levik­ki­ke­hi­tystä haluaa katsoa, niin onnis­tuuhan sekin. Levikki on pudonnut n. 20 prosenttia neljässä vuodessa. Samaan aikaan IS:n verkon kävijä­määrät ovat monin­ker­tais­tuneet. IS-brändin yleisö ei koskaan ole ollut niin suuri kuin nykyään.

    Jos oikein ymmärrän, laatu­kri­tiikkisi kohdistuu IS:n verkkoon. IS:n printti onkin voittanut lukuisia palkintoja viime vuosina. Bonnie­rilta on tullut parikin pystiä muutaman vuoden välein.
    ***
    Onko laatu yhtey­dessä levikkiin? Ei välttä­mättä, mutta usein on. Käytät laadun esimerkkinä Imagea ja toteat, että levikiltään se on pieni. Onhan se, mutta genressään se on ykkönen.
    Seiska on genressään ykkönen. IS on genressään ykkönen.
    Kilpai­lu­ti­lan­teessa laatu ratkaisee, jos eroa ei saada aikaan jakelulla tms. Aika harva saa.
    ***
    Jotenkin minusta tuntuu, että laatu­kes­kus­te­lussa keskeinen argumentti on, että laatu on riippu­vainen käyte­tystä rahasta. Halvalla tai peräti ilmai­seksi ei laatua saa.
    IS:n dokument­ti­ka­na­valla näkyy olevan paljon Journeyman-tuotan­to­yh­teisön dokka­reita ja reppa­reita. Journeyman on erittäin arvos­tettu tuotan­to­yhtiö, -yhteisö ja jakelija. Ei Journey­manin tuottamien juttujen laatu ole riippu­vainen siitä, mitä IS niistä maksaa.

    En tunne IS:n ja Journey­manin sopimus­suh­detta yhtään, joten en voi yhtään arvella, mitä kukakin kenel­lekin maksaa. Sen sijaan voin katsojana todeta, että IS:n välit­tämänä saan monia hyviä reppa­reita katsot­ta­vakseni, muidenkin kuin Journey­manin tuottamia. On siellä huono­jakin, on. Silti kokonai­suutena tarjonta on laadukas. Olisiko se laaduk­kaampi, jos tietäi­simme, että IS maksaa siitä hurjia summia?
    ***
    Toinen laatu­kes­kus­telun ominais­piirre on, että se keskittyy lähinnä sanoma­lehtiin. Perus­o­let­tamus on, että ennen oli paremmin. Sitä sitten todis­tellaan.
    Kannattaa lukea 80-luvun sanoma­lehtia. Nykylehdet ovat helmiä niihin verrattuna.

    Kannattaa myös muistaa, että sanoma­lehtien osuus Suomen mediasta ei ole dominoiva. Ei journa­lismin määrässä, ei yleisön määrässä eikä media­ku­lu­tuksen määrässä.

    Sanoma­leh­dillä on merkittävä rooli, mutta suurempi osa jouna­lis­mista tehdään niiden ulkopuo­lella. Ja sekin journa­lismi, mitä sanoma­leh­dissä tehdään, on mielestäni oikein hyvää.
    Kyllä, halvem­mal­lahan sitä tehdään nyt kuin ennen, mutta hinta ja laatu eivät ole naimi­sissa keskenään aina.

  9. LISÄYS: Kommenttini siitä, että anna olla, liittyi nimenomaan näihin mainit­tuihin verkko­si­vus­toihin. Ei kannata lukea, jos tulee paha mieli.
    Kannattaa käyttää sekin aika siihen laatu­jour­na­lismin tekemiseen.

  10. Reijo,

    Hetkinen. Kyllä lukijalle merkitsee, että omalta alueelta, paikal­li­sesti, tehdään mahdol­li­simman paljon materi­aalia. Maakun­ta­leh­dillä on vahva lukija­suhde, siitä ei kannata päästää irti. Kyllä Porin autokaupan tilanteen päivitys (esimer­kiksi) kiinnostaa Satakunnan Kansan lukijoita enemmän kuin Rovaniemen affäärit.

    Teillä Talous­e­lä­mässä tänään Ylen uutisen lainaus yllät­tä­västä paikasta löyty­västä energia­syö­pöstä on suoraa Ylen jutun referointia osittain sanamuotoja myöten. Teidän otsik­kokin taattua klikki­ka­las­telua. Jos tämä on mielestäsi hyvää duunia, en sille mitään voi.

    http://www.talouselama.fi/uutiset/yle+kodin+suurin+energiasyoppo+loytyy+yllattavasta+paikasta++pieni+saato+auttaa/a2150344

    Ja ei se, että jättää lukematta, tee huonosta hyvää. Eikö tämä hiekka­laa­tik­komme, kuten Kari toteaa, perustu tavallaan siihen, että jos jossain on epäkohta, siitä halutaan sanoa ääneen?

    Seitsemän prosentin levik­ki­lasku on ollut alkuvuo­desta ainakin osassa printtiä, ei siis mitään höpöhö­pö­pu­hetta.

    Journey­manin tarinat eivät ole Suomesta. Suoma­laisena kaipaisin suoma­laista journa­lismia suoma­lai­sessa mediassa. Ulkomaiset löydän kyllä ominkin avuin.

    Eikö teillä kuitenkin MM:ssä ja Talous­e­lä­mässä ole toimit­tajia, jotka keskit­tyvät enemmän printtiin ja toiset, jotka keskit­tyvät enemmän onlineen? Aikamoisia taiku­reita ovat, jos tätä kaikkea tekevät.

    Vilkaise myös pienempien lehtien kuin mainit­se­miesi päivä­lehtien verkko­ver­sioita.

    Kiitos pitkistä kommen­teistasi joka tapauk­sessa. Kiinnos­tavia näkökulmia ja näkemyksiä. Ja kyllä, aion jatkaa laadun tekemistä, koska muuhun en taivu.

  11. Olen yhä sitä mieltä, että laaduk­kaaksi journa­lismin tekee se, kun valitulle kohde­ryh­mälle tuotetaan valitun konseptin mukaista sisältöä mahdol­li­simman hyvin”

    Valitan. Täysin eri mieltä. Jos valittu konsepti on koira­nok­sennus, niin sen hyvin tekeminen ei tee siitä kuin laadu­kasta koira­nok­sen­nusta — ei “laatua journa­lismia” yleisesti määri­teltynä.

    Tietysti: aina voi aina piiloutua sen taakse, että “määrittele laatu”- muuten tämä keskustelu kiertää kehää. En siihen kuitenkaan rupea, oletan että olemme samaa mieltä siitä esim parhaim­millaan HS, WP, Guardian, etc ovat hyvinkin laaduk­kaita, maksava kohde­ryhmää tai ei.

    Kuten Arttukin, kiitän että päätoi­mit­ta­ja­tason tekijä ottaa osaa keskus­teluun — olemme ehkä taas askeleen valis­tu­neempia journa­lis­mimme tilasta.

    (Pahoit­telen, olen hyvin heikosti verkon päässä ja iPadilla en pysty/jaksa väsätä kovin sofis­ti­koi­tu­neita ja pitkiä argumentteja).

  12. Arttu,
    kuten jo aiemmin esitin, ravun­syön­tiohjeet eivät muutu parem­miksi, jos ne tehdään kotitoi­mi­tuk­sessa sisar­lehden byroon sijan. Ei muutu tieto­ko­ne­tes­tikään, eikä moni muukaan juttu. Paikal­li­sella sisäl­löllä on maakun­ta­leh­delle ratkaiseva merkitys, tietysti. Pelkkä paikal­linen sisältö ei vain riitä. Ja sen muun sisällön voi ihan hyvin hoitaa keski­te­tysti konser­nissa, ostaa esim. STT:ltä jne.
    Useim­missa toimi­tuk­sissa tänä päivänä toimit­tajat tekevät juttuja eri kanaviin. Ei ole mitenkään kummal­lisen vaativaa. Ei aiheuta hanka­luuksia. Eikä ole edes uusi asia. Kirjeen­vaih­tajat ja aluetoi­mit­tajat ovat iät ajat tehneet työtä eri kanaviin.
    Jos ei määrittele laatua millään tavoin, antaa tietysti itselleen vapauden tukita ympäris­töään vaihte­le­vasti juuri sen mukaan, mikä kulloinkin sattuu omaa mieli­pi­dettä tukemaan. Se johtaa keskus­telun köyhty­miseen.
    Journeyman on laadukas tuotan­to­yh­teisö. Yhtäkkiä se ei kelpaakaan, koska kyseessä on ulkomainen firma ja ulkomaan jutut. Jos kotimainen tutan­to­yhtiö olisi tehnyt repparin Pohjois-Koreasta, menisikö se laatu­jour­na­lis­mista?
    Aika usein laatu­kes­kus­te­lussa keskus­tel­laankin siitä, kuka työn on tehnyt ja kuka sillä tienaa. Se on ihan relevantti keskustelu, mutta sitä ei kannata kutsua laatu­kes­kus­te­luksi. Ei laadun kannalta ole merki­tystä, saako reppa­rista rahat BBC vai suoma­lainen toimittaja-kuvaaja.

  13. Kun Arttu kehotti, vilkaisn tuossa pienemmän päivä­lehden eli Lapin Kansan verkko­saittia. Se on oikein hyvä, kerrassaan mainio. Viisi kärki­uutita Lapista, sitten muutamia pääuu­tisia muualta ja taas paikal­li­suu­tista perään.
    Oikein toimiva saitti.
    En tiedä, miten Lappari rahoittaa saittinsa tulevai­suu­dessa. Paikal­linen mainonta liukuu helposti isoille verkko­sai­teille, jotka geotar­ge­toinnin avulla kykenevät pukkaamaan Rovaniemen lähikaupan mainokset alueen netti­liit­tymiin jne.
    Maksu­muuri on erittäin vaikeasti toteu­tet­ta­vissa, koska Yle tuottaa saman­kal­taista sisältöä ja jakaa sen ilmai­seksi.
    Yhtälö on hankala.

  14. On ollut huikai­sevaa lukea komment­te­janne, ihan ähky tulee. Hienoa että on tutkivaa journa­lismia, siitä minä maksan mielelläni. Kuka on tämä päätoi­mittaja ruokanen jolla on aikaa roikkua täällä? Kyllä lehdistöä seuran­neena, uutisfriikkinä ja naisten­lehtien entisenä suurku­lut­tajana olen kyllä huomannut alennus­tilan. Niin on moni muukin ja se näkyy kaikissa lehdissä. kun ostan tai tilaan lehden, lähinnä naisten­lehden, sisus­tus­lehden, ihailen upeita kuvia aina ensin, sitten vasta kiinnostun jutusta ja ehkä luen sen. Nyt useana vuonna olen saanut pettyä karvaasti; samat julkkis­naamat ovat eri kustan­tajien lehdissä samassa kuussa, sama juttu oli jo puoli vuota sitten laatu­leh­dissä joita ostan ulkomailta, miksi luen sen suomeksi kun osaan kieliä, naisten­lehdet on jo niin konsep­toitu, että kaikki on samana­laisia teksti­tyyppiä vain hieman vaihdetaan. Miksi siis ostiaisin monta naisten­lehteä kun pärjään yhdellä? Valitet­ta­vasti sekin jää lehti­hyllyyn kun ostan sen ulkolaisen. Valokuvan voima on aina ollut suuri ja sen perus­teella lehti ostetaan usein, kuvaajan työ on aina jäänyt jalkoihin, puhumat­takaan meikkaa­jasta, stylististä,tai avusta­jista.
    Yhteen­vetona mietin oikeasti sitä, että jos webbiin tulee vain maksul­lisia lehtiä, miksi ostaisin ne, kun voin ostaa mielummin hyvinkin keskit­ty­neitä juttuja ja minua kiinnos­tavia lehtiä ja numeroita, miksi ostiaisin päivä­lehden kun luen ne jo ilmai­seksi webistä? Miksi maksan turhasta kun jo nyt tiedän, että saan tietää aivan turhaa tietoa, mutta valokuvia ei ole arvos­tettu näissä ollenkaan. Hetki sitten luin ikävän tapauksen joka liittyi liiken­teeseen ja kuvassa oli kuva suoja­tien­vii­voista, mitä on laatukuva tai kertova kuva? Minä,en maksa jutusta jossa ei edes kunnioiteta lukijaa eikä edes viitsitä vaivautua paikalle. istutaan takapuoli penkissä ja klikataan naapurin juttuja ja etsitään päivät pitkät youtu­besta infoa..
    Jota sitten jaetaan maksa­valle asiak­kaalle. Hävetä saa ihan koko journa­lismin puolesta ja vielä kotimaisen. Me olemme suoma­laisia ja haluamme lukea suoma­laista janar­vostaa kotimai­suutta. Olisiko jo aika etsiä omia palkija ja miettiä mistä kotimaasta saa aikaan ne syvät, luotet­tavat ja luettavat jutut? Katsomme tässäkin sitä, mitä naapuri tekee ensin ja tehdään mekin sitten; tää varmaan myy. Ei journa­lismia tehdä niin, laiskuus ja piittaa­mat­tomuus on kaiken perisynti. freelance sentän menee ja tekee, kun on pakko ja aito halu, mutta norsun­luu­tor­nista on vaikeaa lähteä mukavan työpöydän ja kivojen kolle­goiden luota sinne missä tapahtuu. kannat­taisko hiukan miettiä?

  15. ” Kuka on tämä päätoi­mittaja ruokanen jolla on aikaa roikkua täällä? ”
    Reijo Ruokanen, päätoi­mittaja, Talous­elämä ja Markki­nointi & Mainonta
    ” naisten­lehdet on jo niin konsep­toitu, että kaikki on samana­laisia teksti­tyyppiä vain hieman vaihdetaan. ”
    Eri mieltä. Esim Anna ja Me Naiset, jotka kilpai­levat saman ikäluoan lukijoista, ovat konsep­teiltaan hyvin erilaiset.
    “jos webbiin tulee vain maksul­lisia lehtiä, miksi ostaisin ne, kun voin ostaa mielummin hyvinkin keskit­ty­neitä juttuja ja minua kiinnos­tavia lehtiä ja numeroita, miksi ostiaisin päivä­lehden kun luen ne jo ilmai­seksi webistä?”
    Sori, nyt en ymmär­tänyt, vaikka kuinka moneen kertaan luin.
    Karile tiedoksi: tsekkasin Ilta-Sanomista dokument­ti­ka­navan sopimus­ra­kenteen. IS on tehnyt näiden tuotan­to­yh­tiöiden kanssa täysin normaalin jakeluso­pi­muksen. IS siis maksaa niistä videoista. IS ei käytä niitä ilmai­seksi, kuten väitit.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *